This cannot work..

Outo käytös

Helmikuu lähestyi hyvää vauhtia myös Tylypahkaa kohden. Oppilaat ja professorit höösäsivät kaikki jo V.I.P-kokeista ja miten ne vaikuttaisivat tulevaisuuteen. Harrya ja Ronia ei ollut kiinnostanut pätkän vertaa, he eivät piitanneet työelämästä vielä tässä vaiheessa. Hermione stressasi poikienkin edestä ja luki kokeisiin kuin viimeistä päivää. Olihan niihin vielä pitkä aika, mutta parempi nyt kuin huomenna, Hermione oli tolkuttanut itselleen. Hieman haikea olo hänellä oli kun ei päässyt Dracoakaan tapaamaan, tosin yksi, hän ei haluaisi itseasiassa nähdäkään tätä kaiken tapahtuneen jälkeen, kaksi, hänellä ei olisi muutenkaan ollut aikaa pojalle tai ylipäätään kenellekään. V.I.P-kokeisiin oli luettava ja piste, Hermione haluaisi tehdä jotain suurenmoista isompana.

"Hei Hermione, et kai sinä taas vain lue!?" Parvati, Hermionen huonetoveri kirkaisi astuttuaan punateemaiseen makuusaliin. "Olen sitä mieltä, että tuo ei tosiaankaan tee hyvää niille sinun jättiaivoillesi."

"Minähän vain kehitän niitä?" Hermione tokaisi, loi Parvatiin tuiman katseen ja kääntyi selälleen. "Minä vain luen."

"Pitäisit edes taukoja! Sellaisia puolen tunnin sessioita." Lavender puuttui puheeseen istahtaen ainoalle makuusalista löytyvälle sohvalle. "Hermione, me ollaan sinusta ihan oikeasti huolissaan."

Huolissaan ja huolissaan. Lavenderin ja Parvatin huolet ne tiedetään. Ne eivät stressaa mistään muusta kuin ulkonäöstään. Tälläkin hetkellä tytöt olivat viimeisen päälle laitettuja, punaisine hiussolkineen ja kultaisine rannerenkaineen. Parvatin mustat pitkät hiukset Lavender oli solminut päälaelle tasaiselle nutturalle. Nutturan ympäri kiersi punainen hiuslenkki. Parvati puolestaan oli vääntänyt Lavenderin kiharapehkoon hollantilaiset letit. Vieläpä ihan hyvin onnistuneet sellaiset.

Hermione huokaisi syvään, sulki kirjansa hitaasti kiinni taittaen sivun kulman kirjanmerkiksi ja kierähti istumaan. Parvati ja Lavender hymyilivät hänelle, ja alkoivat supatella keskenään omia juttujaan. Hermionelle tuli hieman haikea olo, vaikkei oikeastaan halunnutkaan kuulla noiden juttuja. Hän kosketti kädellä tukkaansa ja totesi, että se oli aikasen takkuinen. Hermione pinnisteli, mutta tarttui kuitenkin hiusharjaansa. Hän istahti puiselle penkille likaisen peilipöydän eteen ja alkoi selvittää hiuksiaan.

Puolen tunnin työn jälkeen hän sutaisi hiuksensa huolettomalle poninhännälle ja repäisi irti lähteneet hiuksensa pois harjastaan. Harjan hän pudotti petaamattomalle sängylleen ja kapusi muotokuva-aukosta ulos. Olipas makuusalissa ollut tunkkaista.

~

"Kertoiko McGarmiwa, että käsittelemme tänään eläimen muodonmuutoksia?" Hermione huohotti ystävilleen. "Taas."

"Ei kertonut." Harry sanoi ja jatkoi jo valmiiksi lyhyiden kynsiensä pureskelua.

"No sitten näin vain unta." Hermione huokaisi ja syventyi muodonmuutoksien kirjaansa.

Hän avasi kulahtaneen kannen, käänsi sivulle kaksisataakolmekymmentäkahdeksan ja alkoi juuri lukea aiheesta, nun professori jo astelikin käytävälle. Mustat korkokengät tömisivät lattialla napakasti ja rivakkaan tahtiin kun nainen käveli. Hermione pelkäsi, että tuo aina niin tiukalla ollut nuttura kiristäisi professorin päätä, mutta toistaiseksi niin ei onneksi ollut käynyt.

Hermione huokaisi, sulki kirjansa ja kipitti muiden perässä luokkaan. Hän istahti paikalleen, Ronin ja Harryn vasemmalle puolelle, suoraan Dracon eteen.

"Huomenta oppilaat." McGarmiwa kimitti ensimmäisenä. "Tänään, kuten kaikkina päivinä aikaisemminkin, harjoittelemme vain vanhoja asioita tulevia V.I.P- kokeita varten."

Luokasta kuului epämääräistä muminaa. Lähes aina kaikki pitivät näistä tunneista, mutta tänä vuonna, V.I.P-vuonna, kaikki olivat kyllästyneet. Pelkkää kertausta koko aine, oli pojat mutisseet. Hermionella ei ollut mitään kertausta vastaan, sillä hän sai uutta tietoa ihan tarpeeksi muistakin aineista.