This cannot work..

Kielletty metsä

Keskiviikkona, Hermionen ja Dracon jälki-istuntopäivänä siis, ei tapahtunut mitään kauhean erikoista. Punurmio sekoili taas niitä normaaleja ja Fred ja George myivät Weasleyn Welhowitsit kamaa rohkelikon oleskeluhuoneessa. Hermionea jännitti mennä jälki-istuntoon ja miten Malfoy suhtautuisi häneen. Yhdeltätoista hän oli luvannut, tai siis hänet oli pakottettu menemään kielletyn metsän reunalle, lähelle Hagridin mökkiä. Onneksi kello oli jo reippaasti yli kymmenen, sillä Hermione haluaisi päästä sieltä myös mahdollisimman pian pois. Hän istui sillä hetkellä Harryn kanssa oleskeluhuoneen nurkassa, niissä kaikkein muhkeimmissa ja täyteläisimmissä nojatuoleissa, jollaisia saa nähdä vain Tylypahkassa. Harry oli saanut siltä päivää vapautuksen jälki-istunnosta, sillä Pimennon oli käytävä ministeriössä, Toffeen luona.
- Oletko muuten nähnyt Ginnyä? Hermione tokaisi Harrylle.
- En. Varmaan se on jossain sen Deanin kanssa. Harry totesi ja muuttui ihan punaiseksi.
- Miksi sinä olet punainen? Hermione kysyi. - Muutenkin, Dean on nykyään Cho Changin kanssa ja Ginny on sinkku. Harryn kasvoille levisi hymy ja tämä vaipui omiin ajatuksiinsa.
- Minun on mentävä nyt! Hermione huikkasi todella paljon ennen yhtätoista. Tyttö kapusi muotokuva-aukosta ja juoksi jonnekin. Harry jäi yksikseen istumaan. Hetken kuluttua kuulosti siltä, että muotokuva-aukon toisella puolen oli joku. Harry avasi aukon ja siellä oli hänen punatukkainen ystävänsä, Ron.
- Pääsitkö sinä jo sairaalasiivestä? Harry kysyi huolestuneena, sillä Ron näytti siltä, että hänen olisi pitänyt levätä vielä ainakin viikko.
- Hän... Hän.. Ron sopersi ja kaatui maahan.
- Kuka mitä häh? Harry sanoi ja nosti Ronin pystyyn.
- Se tuli lähelle ja.. ja...
- Siis kuka? Voroko? Harry uteli ja toivoi tosissaan, ettei Voro ollut tehnyt mitään Ronille.
- Hermione. Ron tokaisi nyt jo ihan järjissään.
- Mitä hän teki? Tässä kohtaa Ron punastui. - Suutelitteko te? Harry kysyi. Ron nyökäytti päätään. - Olette nyt siis yhdessä? Ron nyökäytti taas päätään. Harryn huulet mutristuivat kireiksi. Ehkä hän oli kateellinen. Ehkä hän halusi Hermionen? Ehkä hänkin halusi tyttöystävän, mutta jonkun muun?

Hermione oli juuri saapunut kielletyn metsän laitamille. Metsä näytti pelottavalle pimeässä. Puut heiluivat ja näyttivät kauhuelokuvien eläviltä puilta. Mutta Hermione ei ollut yksin. Joku poika tuijotti häntä puun vieressä.
Hermione käveli lähemmäs, sillä muutenkin hän olisi mennyt siihen suuntaan, eli Hagridin mökille päin.
- Moi! Poika huusi jo kaukaa. Mutta poika ei ollut Draco Malfoy. Se oli Lee Jordan.
- Oletko sinäkin jälki-istunnossa? Hermione uteli Leeltä.
- Juu satuin "vahingossa" myymään Pimennon nenän edessä pyörrytyspastillin. Voit vain kuvitella mikä älämölö siitä syntyi. Lee virnisti.
- Joo voin. Hermione totesi. Jossain raksahti oksa. Hagrid oli tulossa. Ja ilmeisesti Malfoy oli hänen mukanaan.
- Aloitetaas. Meidän tehtävä on siis etsiä yks kadonnu kentauri. Hagrid aloitti, mutta huomasi jo Malfoyn pelästyneen ilmeen. - Ei, se ei ikuna tekis sulle mitään pahaa! Ei ikuna! Sen nimi on Firenze ja se on paennu sen muita lauman jäsenii. Mä tarviin sen apua. Jos löydätte sen, lähettäkää vihreitä kipunoita, jos tulee hätä, lähettäkää punaisia kipunoita! Onko selvä? Hagrid jatkoi. - Hermione, mene sä Malfoyn kanssa ja ottakaa Tora, mä ja Jordan mennään tänne ja te tuonne! Heippa! Hagrid huikkasi vielä ja jatkoi matkaa pois päin.
- Okei me siis etsimme jotain ihme kunteuroja. Malfoy mutisi.
- Kentaureja. Hermione korjasi huvittuneena. - Hevosen vartalo, ihmisen pää! Häntä alkoi naurattaa Malfoyn pelästynyt ilme. - Ei se oikeasti tee mitään pahaa sinulle. Se näytti helpottavan poikaa kovasti ja hän pystyi lähteä matkaan. He ohittivat suuren kiven, joka oli pahasti sammaloitunut. (Draco kiipesi sen päälle ja loikkasi alas) He ohittivat Korkeimman koivun mitä metsästä löytyy. (Draco törmäsi puuhun ja jäi kiinni siinä roikkuvaan medaljonkiin) Hermione alkoi nauraa. Tyttö juoksi Malfoyn luo ja otti medaljongin pois.
- Kenenköhän tämä on? Hermione ihmetteli ottaessaan korun käteensä. Se ei auennut vaikka hän kuinka yritti. Medaljongin koristeet olivat niin kuluneet, että niistä ei ottanut selkoa.
- Älä koske siihen. Draco sanoi hiljaa.
- Olen kuullut huhuja, että se mitä tapahtui Vorolle oli jonkin korun syytä. Tai no, ellet sinä halua muuttua ihmissuden tapaiseksi olennoksi. Oletan ettet. Poika jatkoi pää hieman kyyryssä ilmeisesti sen takia, että kukaan muu ei kuulisi, mutta eihän metsässä olisi ketään keskellä yötä! Vai olisiko? Hermione tyytyi pudottamaan medaljongin maahan, mutta jäi tuijottamaan sitä vielä hetkeksi. Uteliaisuutensa vuoksi hän olisi mieluusti ottanut sen mukaan, mutta oli ehkä järkevämpää jättää se tänne, kun kerran Malfoykin oli mukana.
- No, jatketaan matkaa. Hermione mutisi. - Ovatkohan toiset löytäneet jo Firenzen.
- En usko. Vihreitä kipinöitä ei ole näkynyt. Draco totesi viileällä äänellä. Yhtäkkiä pensaasta kuului rapinaa. Hermione säikähti niin, että tarrasi äkkiä Dracoa ranteesta. Tyttö päästi kumminkin heti irti. Hän oli yhdessä Ronin kanssa. Hän ei voisi. Ei Ronikaan pettäisi häntä koskaan. Draco vilkaisi Hermionea kummaksien, mutta tuo ei katsonut takaisin. Itseasiassa Hermione vältteli Dracon katsetta kuin lasersädettä. Kiusallisen hiljaisuuden onneksi rikkoivat vihreät kipinät, jotka antoivat Hermionelle syym lähteä pois.

Sori vähän lyhyempi tällä kertaa :D mut joo kirjoitin tän osan jo pari päivää sitte. En oo sit tarkistanu tätä et voi olla pahojakin kirjoitusvirheitä(: