This cannot work..

Neljännes kerros

Heti aamupalansa syötyä Hermione kiiruhti rohkelikon oleskeluhuoneeseen. Jo ensimmäisellä askeleellaan hän huomasi, että se oli virhe. Huoneessa nimittäin haisi vahavasti sontapommin haju. Hermione nyrpisti nenäänsä ja oli lähdössä poispäin, jonnekin muualle. Käännähtäessään hän kuitenkin törmäsi ihmiseen. Hermione astui muutaman askeleen taaemmas ja huomasi ihmisen, johon oli törmännyt, Draco Malfoyn.
- Öhh... Tuota... Olin tulossa kysymään... tai siis... niinkuin minulla olisi nyt aikaa kertoa ja niin... Draco änkytti ihan punaisena. Hermione oli myös kasvoiltaan kokonaan punainen.
- Joo... tai siis käy! Joo mennään! Hermione huudahti ja hänen kasvojensa normaali väri palasi takaisin. Hän nappasi vielä loitsukirjansa mukaan, ihan vain siltä varalta että tarvitsisi kirota Malfoy.
- Jos sinulle millään käy, niin jos mentäisiin tuolta...? Draco sanoi muuttuen vielä punaisemmaksi, jos se suinkin oli mahdollista. Hermione tajusi kyllä, ettei Draco halunnut että kukaan näkee häntä ja Dracoa yhdessä.
- Joo. Hermione kohautti olkapäitään. - Tulit juuri sopivaan aikaan kun tuolla oleskeluhuoneessa haisi hieman sobtapommille. Dracon juuri normaalin värisiksi palanneet kasvot valahtivat taas punaisiksi.
- Mi... Minä se olin... Tämä totesi hiljaa. - Halusin saada sinut pois oleskeluhuoneesta kun en itse voi tulla sinne.
- Mutta miten sinä sait sen pommin sinne? Hermione ihmetteli.
- Noh, Ovellahan minä olin. Draco sanoi. - En ole varma saisinko, mutta olinpahan silti.
- Idea kuitenkin toimi. Naurahti Hermione ehkä hieman väkinäisesti.
- Jooh... Draco mumisi. - En myöskään halunnut, että sinne tulee muita, joten se oli ihan hyvä idea. Hermione huomasi heidän saapuneen määränpäähänsä ja istahti mahdollisimman kauas haarniskoista. Draco istahti hänen viereensä. Ehkä vähän liiankin lähelle, mutta ei sillä olisi nyt mitään merkitystä.
- Entä jos joku tulee? Hermione kysyi huolissaan.
- Ei kukaan tule. Draco tokaisi.
- Kuka nyt haluaisi tänne tulla kun Riesu on tuolla!? Hän jatkoi ja osoitti lähintä haarniskaa. Kun Hermione tarkkaan katsoi, hän näki kuinka haarniska heilui ja kuuli kuinka joku sen sisällä yritti päästä pois.
- Miten sait sen sinne? Hermione ällisteli.
- Äh, helppo juttu! Draco vastasi ja heilautti kättään välinpitämättömästi. - Pari juorua sinne tänne niin on taattua että Riesun löytää juorujen paikasta.
- Sanoitko sinä vai, että haarniskojen sisällä on ilmaisia pilailutarvikkeita? Hermione naurahti.
- No itseasiassa joo. Draco hymähti. - Halusitko kuulla siitä medaljongista?
- Joo! Hermione kiljaisi, mutta tajusi hiljentää ääntään nähtyään Dracon ilmeen. - Minä ja Harry käytiin kielletyssä metsässä ja hän kuunteli sen kärmeskieliviestin!
- No, mitä siinä sanottiin? Draco kysyi hiukan empien, sillä ei tiennyt, halusiko tietää Potterin avulla saatuja tietoja.
- Harry ei kuullut sitä kokonaan, eikä sitä voinut kuunnella uudestaan, mutta siinä sanottiin jotain tiedät-kai-kenestä ja hänen paluustaan kahden viikon päästä. Hermione kertoi innostuneena. Draco ei näyttänyt järkyttyneeltä, päinvastoin, aika tyyneltä. - Si... Sinä tiesit sen! Hermione huusi. Draco nyökäytti päätään pienesti.
- Mistä?
- Jos sinulla on yhtään aivosolua, osaat kyllä ihan itsekin päätellä! Draco huudahti ja pari kyyneltä valui hänen silmäkuömastaan, mutta poika pyyhki ne pois. Hermione näytti pari minuuttia hyvin mietteliäältä, kunnes sai idean.
- Sinun isäsihän on... Hermione kiljaisi, mutta ei jatkanut loppuun asti, koska huomasi Dracon punaiset silmät. - Etkö sinä haluaisi että isäsi on...? Hermione jatkoi huolestuneesti ja Draco nyökäytti. Nyt ei Hermionekaan keksinyt mitään sanottavaa, mutta painoi hän ainakin päänsä Dracon olalle. Häntä se tuskin haittasi, sillä hän ei tehnyt elettäkään pyytääkseen Hermionea poistumaan. Todellisuudessa poika mietti mitä hänen isänsä mahtaisi sanoa, jos tietäisi. Ei ainakaan mitään hyvää. Että kaverina on kuraverinen?

Tää on nyt tosi lyhyt noihin muihin verrattuna, puolet lyhyempi, mutta varmaan parempi pistää lyhyt luku, kuin jatkaa liian pitkälle? xD