This cannot work..

Sopimus

Aikaisin aamulla Hermione räväytti silmänsä auki. Kirkas valo tunki hänen silmiinsä ja häikäisi tukalasti, mutta hän nousi silti ylös. Hermion löysi itsensä rohkelikon punateemaisen oleskeluhuoneen reunimmaiselta nojatuolilta. Nukkuiko hän siinä?! Ei, ei voinut! Edes Ronald Weasley, Tylypahkan viidennen vuosiluokan kovin kuorsaaja, olisi voinut saada siinä unta. Ei sillä ettei se olisi mukava tai jotain... Mutta kuka oikeasti nukkuu nojatuolissa?? Äh, Hermione oli juuri nukkunut nojatuolissa, ei siitä sen enempää. Toivottavasti hän oli kuitenkin nukahtanut vasta kun muut olivat lähteneet. Hermione muisti saatelleensa ensiluokkalaisia oleskeluhuoneeseen ja sieltä ne olivat levittäytyneet makuusaleihin.

Oleskeluhuoneen ovi kolahti, ja Hermione aloitti matkansa kohti Aamupalaa. Ginny liittyi seuraan puolimatkassa. Pimennon yli-inkvisiittorisäännöt ja -laatimukset oli siistitty, ja kaikille oli asetettu punaisin marjoin ja kävyin koristeltu havuseppele. Ilmeisesti Pimentokin oli jouluihmisiä. Edes jotain iloa hänestäkin. Professori oli lisännyt oman muotokuvansa seppeleeseen kanelitankoja ja muovisia tähtiä. Hermionea puistatti tämän itsekkyys. Hän oli tavannut Pimennon viime vuonna ensimmäistä kertaa ja luvannut itselleen, ettei koskaan pitäisi siitäsammakkonaisesta.

Hermione ja Ginny olivat hämmästyneet kuullessaan, että Pimento oli käynyt kotonaan viettämässä joukua. Yhden Tylypahkan oppilaan sukulainen oli sukua Pimennolle ja oppilas oli ehdottanut, että Pimento piipahtaisi siellä tekemässä hieman kurinpitotoimenpiteitä. Pimento oli tietenkin innostunut ideasta ja niin oli saapunut paikalle. Hermionen harmiksi Pimento oli sanonut viipyvänsä vain tunnin, mutta jäikin ilmeisesti viettämään joulua sinne. Vorokin oli aikonut mennä paikalle nyt kun hänet oli viimein parannettu medaljonginvaikutuksista, mutta oli päätynyt pelaamaan bingoa Dumbledoren kanssa.

"Mitäs te täällä?" Sammakkomainen ääni sai Hermionen havahtumaan hereille.
"Aamupalallekkos menossa?"

"Eikö sinun pitänyt?" Ginny änkytti, mutta Pimento oli jo marssinut tiehensä.

Tytöt jatkoivat suureen saliin ja kohtasivat Blaise Zabinin ovella. Poika puhui Pansylle ison peilin edessä ja tarkkaili itseään. He olivat olleet ilmeisesti pari joulutansseissa. Pitkä luihuisen mustavihreö kaapu oli kyllä rumempi kuin rohkelikon, mutta eipä siinäkään ollut paljoa ihmettelemistä.

Hermione kuuli Dumbledoren kilostävän lasiaan. Aamupala oli alkanut ja oppilaat saapuisivat laumoina millä hetkellä hyvänsä. Muita Rohkelikkoja ei näkynyt, ehkä he olivat vielä nukkumassa. Rohkelikot olivat harvoin aamupalalla aikaiseen, koska tiesivät joutuvansa tiettyjen luihuisten piiritykseen. Heidän mielestään Luihuisen pitäisi olla ainoa tupa, jonne saisi ottaa ainoastaan puhdasverisiä. Se tuntui Hermionesta pahalle. Hyvin pahalle, sillä tiesi miltä se tuntui. Hänhän oli itsekin jästi-syntyinen. Tosin eräs poika ei enää kiusannut häntä. Toivottavasti.

Hermione nyppäisi Ginnyn tukasta roskan, päästi hänet muiden neljäsluokkalaisten joukkoon ja istahti rohkelikon pöytään. Opettajien pöydältä kantautui musiikkia. Dumbledoren lempparia, klassista tietenkin.

Lopulta Hermione oli saanut syötyä aamupalansa. Salissa ei vieäkään ollut sitä ihanaa tunnelmaa mikä siellä yleensä oli. Koristeet puuttuivat eikä musiikki ollut kiin kovalla kuin yleensä. Hupaisinta oli ollut, kun pari yöpukuista luihuista oli tullut kuikuilemaan tarjoiltavia papiljotit päässä. Kelmeässä valossa he olivat näyttäneet vanhoilta mummoilta. Jotkut oppilaat olivat kiljahdelleet muka kauhusta, ja luihuiset olivat kiirehtineet tiehensä. Hermionea oli ehkä jopa hieman nolottanut luihuisten puolesta. Harry oli katsonut niitä vinosti ja vähäinen tunnelma oli latistunut kokonaan pois.

Hermione huokaisi syvään hän melkein ymmärsi miksi moni eläin vaipui talviuneen. Oli ikävystyttävää kun ei ollut mielekästä tekemistä. Voi kumpa lunta sataisi pian, sillä he olivat taas viettäneet lumettoman joulun.