Mikä on elämäni tarkoitus?

7 Luku

Toivottavasti Dani ei ole ehtinyt kauhean pitkälle juoksemaan meistä, koska tämä paikka on todella iso ja tänne eksyy todella helposti toisista. Muutenkin Dani ei pysty olemaan kauhean kauan ilman meitä, sillä hän ei luota muihin ihmisiin sen jälkeen mitä Jesse oli tehnyt hänelle. 

Anni nk

-Minne Dani on voinut mennä?! ärähtin turhautuneena. -Ollaanko katottu toi oleva tossa pikku talo? sielä ainakin näyttäisi ihmisiä olevan siellä. Tomas sanoi ja lähti sinne suuntaan kävelemään. -Come on girl!... tuu nyt vaan meidän kanssa, tarjoamme sinulle jäätelöä ja hauskan viettoa meidän seurassa. Kuulin jonkun miehen sanovan ja sillä hetkellä Tomas juoksi hirveällä vauhilla ihmisten keskellä vaikka en ite ollut varma oliko se Dani kenelle se sanoi.

-Näpit irti siskostani! Hän ei ole tulossa teidän mukaan. Tomas karjaisi ja minä vaan ryntäsin halamaan Dania ja sitten jälkeen työnsin häntä pikkuisen kauemmaksi minusta.

Tunsin pientä kihelmöintiä kämmenessä, koska olin just kämmenlyönnin siskoni poskelle sillä olin liian huolissani hänestä että annoin vihan ottaa vallan minusta. -Hei miksi sä noin teit!.. Tomas kysyi ja katsoi minua ihmeissään ja sen jälkeen Danin poskea.

-Se on opetus Danille ettei koskaan lähde näin isossa paikassa kulkemaan yksinäänsä, koska tälläistä vältyttäisiin sitten helpommin. Kerroin ja otin lujan oten siskoni ranteesta kiinni ja aloin vetää hänet takaisin sinne missä kaikki muut odottavat meitä.

Palattuamme äiti tuli halaamaan Dania ja näki punaisen läpsäistyn kohdan Danin poskelta, hän käänsi katseensa minuun ja katsoi sitten käteeni. Tiesin että äiti ei ole iloinen että löin sisarustani, joten ite tulen saamaan puhuttelun serkkujen kotona kun pääsemme takaisin sinne.

Heti kun sain pistettyä kengät nätisti riviin muitten kanssa äitini odotti heidän vierashuoneen edessä nojaten oven karmiin kädet ristissä rintojensa päällä. Menin suoraan sanomatta sinne huoneeseen, näin vielä nopealla katsahduksella kun Dani vilkaisi minua, mutta käänsi selkäsnä minulle heti kun katsemme kohtasivat.

-Tiedätkö miksi käskin sinut tänne?.. äitini kysyi ja sulki samalla oven ja käänsi katseensa minuun, hänellä ei ollut vihainen katse vaan todella pettynyt katse minuun, koska olin tehnyt semmoisen asian minkä olin luvannut että en tekisi koskaan. -Olen epäonnistunut pitämään siskostani huolta, sekä että minun piti olla se kuka katsoo perään, mutta sen sijaan löin häntä vihaisena ja purkasin nopeasti häneen vaikka silleen ei olisi saannutkoskaan tapahtua. Sanoin ja siirsin suoraan katseeni maahan ja odotin äitini tulevan luokseni ja huutaa korvaani juurelle ja jaarittelisi miten kehtasinkaan antaa itseni tehä niin.

-Minä olen vain pettynyt sinuun, vaikka olin opettanut ettei omia sisaruksia kohdeltaisiin niin vaikka kuinka typerästi he käyttäytyisivät välillä. Sinun pitää näyttää mallia nuoremmalle sekä vanhemmalla veljellesi, sillä olet se fiksuin joka osaa olla kohtelias käytös tavoissaan. Äiti sanoi ja tuli luokseni ja otti minut isoon halaukseen, taisin ymmärtää mitä hän meinasi, sekä mitä minä olin kaivannut pitkätä aikaan. Halin ja huomion äidiltäni, koska se aika on mennyt kaikilta Danin perään ja että hän tulee takaisin kuntoon ja voi hyvin.

-Noniin, eiköhän tämä ole selvitetty asia, mutta muista ettei tällaistä ei toistu enään uudestaan miloinkaan. Ymmärrätähn Anni?... Äiti sanoi ja antoi pusun otsalleni ja katsoi minua, nyökkäsin hänelle ja annoin hänelle vielä halin ja pusun poskelle sen jälkeen palasimme muitten luokse.

Etsin katsellani Dania mutta häntä ei näkynyt heidän seurassa, tiesin hänen olevan meidän huoneessa ja mököttävän sielä. Käveltyäni meidän huoneeseen ja avattua oven luulin hänen olevan sielä, mutta olin väärässä. Hän ei ole siellä, joten missä hän voi olla sitten.