Mikä on elämäni tarkoitus?

2 luku

Pimeys imaisi taas kerran minut sisäänsä.

-Jos kuulet ääneni ole kiltti ja purista kättäni edes sen verran että tiedämme ettet ole vielä kuollut. Jonkun toivottoman kuuluinen ääni sanoi. Puritstin silti hänen kättään jolloin kuulin hänen henkäisevän syvään.

-Äiti, isä, Tomas! Dani puristi juuri kättäni sen verran että tunsinsen!
Se meinaa että Dani kuulee meitä. Henkilön ääni sanoi.

-Dani yritä avata silmiäsi. Kuulin jonkun sanovan jota en ole vielä kuullut. Tein työtä käskystä ja yritin avata silmiäni kesti hetki ennen kun sain yhen liikahduksen. Yritin uudestaan, avattuani silmäni kirkas valo sokaisi minut joten jouduin pakosti sulkemaan silmäni ja avamaan uudestaan.

Avattuani silmäni ja totuttua myös kirkauteen annoin katseeni vaeltaa huoneessa, jolloin ne pysähtyivät vaalean ruskean tytön eteen.

Tyttö oli aika lähellä minua, huomasin hänen silmäkulmasta vierähtävän yksi suolainen kyynel.
Äkkinäine  liike tuli puskista minulle, jolloin hätkähdin vähän kun hän halasi minua.

Tyttö irrottautui minusta ja katsoi minua peloissaan, niikuin jotain olisi tapahtumassa.
-Tiedätkö kuka minä olen?...tyttö kysyi ja odotteli malttamattomana minulta vastausta.
-E... en tiedä kuka sinä olet tai keitä ovat sinun mukanasi... sanoin varovaisesti ja katsoin käsiäni.
Tilanne oli ahdistava sillä olin keskipisteenä, josta en pitänyt.

Katsellessani käsiäni huomasin niissä siteet sekä tippaletku kiinnitettyinä. Tajusin että nenästäni menevän jokin letku, ja se tuntui inohottavalta kurkussa asti. Annoin asian silti olla ja katsoin vain valkoista kattoa.

Huomasin silmäluomien menevän pikku hiljaa kiinni, joita oli raskatsa pitää auki.

Kuulin oven avautuvan jolloin sisälle tuli joku naishoitaja.
-Ai olet herännyt Danielle. Mikä on vointisi?
-Ihan ok. Vastasin hirveän käheällä äänellä hoitajalle kuka nyökytteli päätäänsä ja alkoi pistää nenäletkun päähän jotain mössä. Tajusin että minulla oli siis ruokintaletku, olin nostamaisillaan vetästäekseni ne pois nenästäni mutta huomasin saman tytön ottaneen kädestä kiinni ja piteli siitä.

Aloin voihkia kivusta kun tunsin ruokani menevän vatsalaukkuuni, tunsin itteni lihoavan sikana kun sain jotain ruokamössöä vastaani.

Ruokittua minut olin vain paikallani ja yiritin kestää kivut, jotka tulivat vatsastani.

-Anteeksi, mutta tiedättekö onko Daniellellä pitkä aikainen muistin menetys vai onko se lopullinen? Nainen vastasi ja vilkaisi huolissaan minun suuntaani.

-Me emme tiedä tarkalleen vielä tilanteesta mutta tarkkailemme häntä vielä viikon täälä. Mutta pyytäisin tietä poistumaan huoneesta, valitettavasti vierailuaikanne on päättynyt. Tänne tulee kyllä henkilö vartioimaan Daniellen tilannetta koko yön.

-Kiitoksia todella paljon ja Dani tulemme huomenna katsomaan sinua.

He sanoivat ja lähtivät pois huoneestani hoitajakin lähti myös ja sen aikana valot sammuivat.

Käänsin kylkeäni ja annoin unen tulla vaikka oli kova vatsakipuja ruokituksen jälkeen...

Jesse nk
Heräsin inhottavan puhelime herätys kellooni, laitoin sen pois päältä ja nousin ylös sängystäni.

Menin katsomaan vaate kaapistani mitä pistäisin päälleni, otin sieltä v-aukkoisen t-paidan mustana ja siniset revityt polvista farkut, otin mustat sukat ja pistinne jalkaani.

Laitettuani lähin alakertaan ja heitin reppuni eteiseen ja söin aamupalan
Sekä join kuumaakahvia.
Selasin samalla isntaani ja katsoessani kelloa tajusin että pitäis alkaa lähteä kouluun. Paskat sen vieköön! Ei vois sit kiinnostaa yhtään.

Aloin siirtyä eiteisen puolen ja pistää tennarit jalkaani. Prr...prr...prr puhelimeni alkoi väristä taskussani, otin sen pois taskusta ja katsoin kuka soitti. Soittaja oli Alek... mitäs asiaa hänellä oli nyt?...

-No!... -Hei tota ootko tietoinen että Dani on menettänyt muistinsa?...
-Entä sit ei se mun vika oo jos se menettää sen muistin! Tiuskaisen Alekille ja katkaisen puhelun ja lähen eteisestä ulos.

Olin tietoinen minne oikeasti olin kävelemässä, tiedätte kyllä... niin sairaalaan tietenkin. Danin luokse, en oikeasti ole mikään fuck boy ja en ole koskaan ollut seurusteluissakaan.

Haluaisin olla Danin kanssa, mutta en voi olla sillä hän pelkää mua ja olenhan minä hänen pahin koulukiusaaja. Toivoisin et saisin anteeksi häneltä vielä joku päivä.

Oli varmaan mennyt kävellessä 20 minuuttia että pääsin paikalle. Saavuttuani sairaalan oven luokse avasin sen ja suuntasin tiskin luokse.
-Hei. Tietäisittekö missä huoneessa Dani Swan?..
-Hän on 241 huoneessa, mutta oletteko joku häne ystävistä vai vielä läheimmistä?..
-Olen hänen yksi hyvä ystävä mutta ei siitä enempää...

Sanoin ja lähin pois tilanteesta sillä en halunnut joutua kyselyihin alaistavaksi. Päästyä oven eteen vedin pari syvään hengenvetoa ja koputin oveen. Koputuksen jälkeen avasin oven ja huomasin Danin katseen minussa.

-Hei... sanoin hiljaa kauniille tytölle joka katseli vaisusti minua.
-Hei kuulin tytön karhean äänen.
-Tunnistatko minua?.. -Jesse... kuulin Danin kuiskaavan hiljaa. -Sanoiks sä juuri mun nimen?.. kysyin varovaisesti tytöltä kuka nyökkäsi.

Menin lähemmäs tytön luokse ja istuuduin tuolin luokse. -Muistatko sä sun perhettä?
-Äiti, isä, Tomas ja ... Dani oli sanomassa ennen kun ovi aukesikin. Käännyin katsomaan keitä sielä oli. Anni ja Tomas ovat oven luona ja todella vihaisen näköisiä.

-Mitä teet täällä! -Tulin katsomaan Dania... -Häivy! Olet tehnyt tarpeeksi vaikeaksi tilanteeksi Danille!..
Nousin ylös ja lähin pois huoneesta, katsoin vielä viimeisen kerran Dania ja jatkoin sitten matkaani eteenpäin.

Käveltyäni jonkin ajan huomasin Alekin laittaneen viestin.

A: Mis olit?
J: Katsomassa Dania... kui niin?
A: Valitettavasti joudut kuulemaan ikäviä uutisia, mutta meidän jengi hajos ja sun kaikki muut jengistä liittoutuivat Tomaksen. Eli me ollaan enää kahestaan...
J: Ei sillä ole enään väliä sillä lopetan kiusaamiset, sillä siitä ei ole mitään hyötyä. Enemmänkin tulee vaan harmia mulle, vielä kun oon jo vuoden ollut ihastunut Daniin...
A: Vai sillä lailla;)
J: Turpa kii!
A: Nyt sitä ollaan varmaan ihan punaisena;)
J: *@#!

Suljin puhelimen ja jatkoin matkaani kotiin. Kodin oven luona avasin oven ja menin sisälle. Heitin kengät jalastani ja suuntasin keittiön luokse ja etsimään jotain sapuskaa.

-Missäs ollaan oltu!?.. -Menin katsomaan Dania miten hän voi...
Sanoin isälleni joka sit myöntyi ja palasi takasin yläkertaan omin puuhiensa pariin.

Palasin takaisin keittiön pöydälle ja söin jotain hedelmiä.

Tällä kertaa tuli vähän lyhyempi osa, mutta toivottavasti kelpaa silti;)