Mikä on elämäni tarkoitus?

5 Luku

Olisi kivaa saada ekaa kertaa ystäväkin. Ainoastaan en tiedä pystynkö olemaan hänen kanssa kesälomalla, jos ei tulla normaalisti aikasemmin jenkeistä takaisin Suomeen. Ennen koulujen alkamista.

Miten se nyt voisi aloittaa... olemme tällä hetkellä lentokenttällä perheeni kanssa ja lähdemme ihan kohta lentokoneeseen kyytiin. Menemme pitkästä aikaa jenkkeihin sukulaistemme luokse, ketkä asuvat sielä.

Olen jännittynyt sekä samalla hermostunut, sillä en tiedä miten serkut tulevat reagoimaan kun näkevät minut tällaisena. -Oletko jännittynyt lennosta? Kuulin siskoni kysyvän ja otti minut halaukseen. Nyökkäsin ja halasin häntä takaisin, nyt kun samalla tarkkaan mietin. Tajuan että me näytetään siskoni kanssa aika saman laisilta, mutta meissä on silti jonkun verran eroa. Mutta kaukaa katsottuna ja vielä nopeasti nii meitä ei erota silleen helposti. Sekä jos joku tuntematon katsoo nii varmaan olettais meitä identtisiksi kaksosiksi tai ihan vain kaksosiksi.

Skip 4h lento
Olin jossaain vaiheessa nukahtanut, sillä muistan heräänenin siihen kun siskoni antoi minulle lounasruuan. Otin lounasruuan vastaan ja kiitin siskoani, olisin muuten missannut lounaan ja jäänyt näläksi. En kyllä oikeasti tietäisi mitä tekisin ilman siskonia ja veljeäni, varmaan olisin kuollut ilman heitä.

-Onko muuten hyvää ruokaa? Siskoni kysyi ja katsoi minua, nyökkäsin hänelle kun söin ruokaa samalla. Lentokoneen ruoka ei ole parasta, mutta ainakin ihan hyvää ja sellaista syötävän kelpoista.

Olemme lentäneet 2h eteenpäin ja alamme laskeutua jenkkeihin vihdoinkin. Tunnen itseni todella kankeaksi ja jopa olen iloinen että pääsemme kohta pois koneesta. Odotan jo innolla ulos lentokoneesta ja siskoni oli huomasisen ja alkoi hihittämään vieressäni.

Kun vihdoinkin lentokone pysähtyi, kaikki alkoivat nousta omilta paikoiltaan ja ottamaan omat tavaransa mukana pois. Pääsin nousemaan paikaltani vihdoinkin ja venyttelin siinä hetken, sitten otin omat kamat mukaani ja lähdimme ulos koneesta. Portin toisella puolella katselimme perhettämme jotka odottelivatkin minua ja siskoani.

Lähdin nopeasti liikkeelle ja poistuimme ulos koko lentokentältä parkkipaikalle, jossa meitä odotteli jo innoissaan meidän sukulaiset. Näin kun jotkut katsoivat minua kauhuissaan ja olivat vain hiljaa. Ahdistuin siitä ja pysähdyin ja katsoin alas maahan. Siskoni huomasi ja tuli luokseni ja rohkaisi minua että hyvin se menee.

-He ovat ainoastaan huolissaan näkymästä kun olet noin laiha ja näytän väsyneeltä. Siskoni sanoi ja otti minut kainaloonsa ja lähti liikkumaan. Liikuin hänen mukaansa ja heidän luokse päästyämme moikkasimme ja laitoimme tavarat paikoilleen. Katsoin silti alas ja olin hiljaa enkä uskaltanut katsoa heitä silmiin.

-Mitäs sinulle kuuluu Dani? Serkkujen äiti Miina kysyy. -Ihan hyvin... sanoin ja katsoin maahan silti. En uskaltanut nostaa katseitani huolestuneisiin ja surullisiin kasvoihin. Siskoni rykäisi ja tiesin että he odottavat näkevänsä minun katseeni. Nostin katsettani varovaisesti ja näin heitten olevan iloisempia vaikka huoli löytyi silmistä silti.

Rentouduin kokonaan ja aloin olemaan taas pikkusen itseäni taas. -Kuule ei sinun tarvitse enään olla joku muu tai huomaamaton sisko. Olet se rakas Dani mulle niin kaikki on hyvin, luota vaan minuun. Anni sanoi ja hymyili silmät ilosta ja silitti päälakeani. -Kiitos... en tiedä mitä tekisin ilman teitä... Sanoin siskolleni ja muillekkin. Sen jälkeen menimme autoon ja matkamme alkoi, eli lähdimme heille. Jonne kestäisi noin 2h ajaa mutta sen aikana voi pitää hauskaa ja olla rauhassa.