Mikä on elämäni tarkoitus?

17 Luku

"Huomenna on sitten vai joulua-atto. Mitäköhän siitä tulee kun ei ole Dania?.."

Anni nk

-Olisi aika herätä kultaseni, joulu on jo täällä...

Availin pikku hiljaa silmiäni ja ihmettelin mitä oikein just olin nähnyt. Katselin ympärilleni, mutta en nähnyt ketään huonessani, olin näköjään sitten uneksinut jotain ja kuullut sen lauseen viellä.

-Aika herätä unikekot! Tulkaapahan syömään herkullista aamupalaa kumpikin teistä! Kuulin äitini sanovan ja koputtelevan meidän huoneidemme ovia. Haukottelin viellä hetken aikaa ja venyttelin itseäni ja päätin nousta sen jälkeen ylös sängystä.

Se kyllä houkutteli minua todella paljon sinne, koska se on lämmin ja huone oli vähän viilee lattiasta mikä antoi minulle kylmät väreet ja ihokarvani nousivat pystyyn. Puin lämpimän hupparini päälle ja gollaget jalkaan ja tohvelit paljaisiin jalkoihini. Sen jälkeen menin ala kertaan ja suuntasin keittiöön heti, siellä oli äiti laittanut ihanaa kananmunaa paitsumaan ja pekonia.

Äidin tekemät hyvät aamupalat ovat hyvän makuisia ja niitä ei voi olla rakastamatta. Hain itselleni innokkaasti ja menin ruokapöydälle sitten syömään. Hetken päästä löntysteli hitaasti ja raskailla askelilla Tomaskin, hän näytti kuin olisi herätetty karhuntalvi unilta. Nauroin hänelle miltä hän näytti nytten, mutta sainkin nopeasti häneltä pään pörrötysen ja sen jälkeen hän sen sijaan alkoi nauraa, kun iskä pörrötti hiukseni kunnolla.

-Älä viitsi ne olivat hyvin ja nyt ne on taas ihan sotkussa. Valitin ja aloin laittamaan niitä hyvin, jotta ne eivät olisi pystyssä. Yleensä hiukseni eivät mene takkuun helposti, jos niitä ei ala erikseen pörröttelemään turhaan.

-Joko olette valmiita sitten lähtemään, kun tämä yksi herras on sitten valmis syömisestä? Iskä kysyi ja sammutti olohuoneesta tv ja käveli keittiöön ja halasi äitiäme takaata päin. Kupikin meistä vaan sanoi iuh ja irvistimme heille, jolloin molemmat tulivat meitä uhkaavasti ja me noustiin ylös ja juoksimme ylös kikattaen.

Vaihdoin nopeasti siistit vaatteet päälle ja menin pesemään hampaani ja meikkasin itseäni ainoastaan tänään kulmakarvoistani sekä laitoin hiukseni hyvin. Oltuaan vihdoinkin valmiina lähtöön, piti tietenkin odottaa Tomasta jotta voisimme lähtee hautaus maalle sytyttämään kynttilät ja sen jälkeen suuntaisimme siskomme luokse ja tulisimme iltapäivällä takaisin kotiin.

Söisimme ja olisimme ja avaisimme lahjat sen jälkeen ja vietämme yhdessä aikaa, mutta ei sellaista samanlaista ilman yhtä meistä kuka puuttuu nytten kokonaan.

-Oletko hei vihdoinkin valmis lähtemään hautaus maalle vai odotammekko vielä kuinka kauan sinua? Iskä huusi ja avasi oven ja lähti autoo käynistämään ja meni lämmittämään sitä meille valmiiksi. Hetken kuluttua Tomas tuli juosten alas reppu selässä, ilmeeni oli muuttunut todella hämmentyneeksi ja sain häneltä vastauksen "saat tietää myöhemmin".

Kapusimme auton kyytiin ja lähdimme kohti hautausmaalle. Sinne kesti noin 5 minuuttia ajaa autolla, mutta kävellen sinne menisi ehkä 15 mimnuuttia.

Päästyämme perille nousimme kyydistä ja näimme sielä pari muutakin perhettä tuomassa kynttilöitä ja aamupäivällä, mutta aika moni tuo kyllä illallavasta ja menevät sitten vasta takaisin kotiin ja alkavat viettämään sitä iltaa perheensä kanssa.

Olimme köpötelleet haudalle ja laitoimme ukille 3 kynttilää ja sytytimme sen ja kerroimme ukille mitä oli nytten tällä etkellä käynyt ja tarvitsemme nyt toivoa siskomme heräämisen. Kukaan meistä ei usko yliluonollisiin asioihin, mutta nytten me rukoilemme todella paljon että hän heräisi joku päivä vuoteessa.