Mikä on elämäni tarkoitus?

15 Luku

Kurkkasin nopeasti yöpöydällä olevaa kelloa ja se näytti jo 01:15. Käänsin selkäni ja suljin silmäni ja odotin saavan unesta kiinni ja nukahtavan ja heräävn seuraavan kerran aamulla väsyneenä.

Hei nosta se saatana nyt perseesi ylös ja anna ruokaa Nupulle! Sätkähdin hereille, kun veljeni jyskytti oveen kolmannen kerran. Sammutin nopeasti kellon ja otin nupun syliini ja vein sen mukanani keittiöön ja laitoin ruokaa Nupun kuppiin ja päästin sen syömään.

Kävelin sohvalle ja laitoin tyynyn pääni alle ja otin itselleni hyvän asennon sekä löydettyäni asennon avasin tv. Aikeissani olin katsonut jotain ohjelmaa tv ruudusta, mutta heräsin seuraavan kerran kun kuulin hirveätä meteliä keittiöstä. Nousin ylös nopeasti ja menin katsomaan mitä siellä oli oikein tapahtunut sillä kuului samalla ähkäisyä ja ärtynyttä äänähtelyä.

Näin veljeni tiputtaneen lasin maahan ja onneksi piti Nuppua sylissään ettei se saisi haavoja tassuihin. Hain nopeasti imurin ja imuroin koko keittiön varmuudeksi, jos jokin pienikin murunen olisi lentänyt niin pitkälle.

Vietyääni sen takaisin kaappiin huokaisin ja kävelin vaihtamaan vaatteitani huoneeseeni sekä Aava oli laittanut viestin samalla minulle, kun olin just päässyt huoneeseeni. Luin viestin nopeasti ja sanoin että oli okei mennä vaikka kahville hänen kanssa. N.10 min päästä pitäisi olla sitten Aavankin täällä. Juoksin nopeasti alakertaan, kun olin pukeutunut kokonaan ja tehnyt aamu toimeeni.

-Pue jotain edes päälle. Aava tulee hetkeksi sisälle ja ei ole varmaan kauhean kiva hänen kään nähdä sinut kalsarit jalassa vain. Tomas meni marssien nopeasti huoneeseensa pukemaan vaatteita päälle ja just samalla hetkellä kuuluikin ovikellon soitto. Avasin sen ja sen takana oli tietnkin Aava. Päästin hänet sisälle ja menimme olohuoneeseen olemaan hetkeksi ja silittelimme ja otimme kuvia Nupusta.

Kun Tomas oli vihdoinkin päässyt takaisin alas sanoin nopeasti paria asiaa ja lähdimme sitten Aavan kanssa ulos. Tomas oli muutenkin onneksi lupautunut jäämään kotiin vahtimaan Nuppua ja menee myös sairaalaan, kuten minäkin tänään mutta vähän aikasemmin kun veljeni.

Kun olimme olleet kahvilassa jonkin aikaa päätin kertoa Aavalle, että menemme katsomaan Dania mutta hän vastusti ekaksi ettei halua olla ylimääräisenä häirikkönä. Mutta vakuutin että olis Daninkin joskus hyvä kuulla muittenkin ihmisten ääniä, kun ainoastaan minun ja Tomaksen.

Sen jälkeen aava suostui ja tuli ja juttelimme siellä ja annoimme välillä pieniä kysymyksiä siskolleni ja olimme hetken aikaa hiljaa ja totesimme jotain ja olimme molemmat todella haikeita.

Tunsin kun kyyneleitä valui, mutta pyyhin ne nopeasti ylös ja tokaisin että meidän aika olisi lähteä, koska Tomas on tulossa kohta ja jonkun pitäisi olla kotona katsomassa Nuppua. Aava tuli nopeasti perässä, mutta katsoi vielä Dania viimeisen kerran ennen, kun suljin oven ja lähdimme kävelemään käytäviä pitkin pois sairaalasta.

Kävelemme hiljaisuudessa takaisin kotiini päin, mutta aava pysähtyi yhtäkkiä ja ei tehnyt liikettäkään liikkuakseen. Käännyin ympäri ja näin hänen kasvostaan että hän tuntee syylisyyden tunnetta. Menin hänen luokseensa nopeasti ja sanoin että hänen ei tarvitse tuntea semmosta. Elämä voi olla välillä todellakin julma, mutta me selviämme tästä kaikki yhdessä kun luotamme vain.

Aava nyökkäsi lopulta ja sanoimme sen jälkeen heipat toisilleen ja jatkoimme molemmat omiin koteihin. Annoin lopulta itkun tulla kun tiesin olevani tarpeeksi kaukana ettei esim. kukaan kuulisi minun nyyhkyttämistä. Huomasin että olinkin yhtäkkiä kävellyt rannalle josta Dani oli tippunut Elizapethin tönäyksestä.

Vietin siellä useammankin tunnin ja tajusin että kello olikin jo 12 ja olin vieläkin täällä. Aika oli ehtinyt kulua nopeasti kun olin vaan unohtanut ajan ja tuijottanut pelkästään tyhjyyteen. Huomasin että puhelimeni tärisi ja tiesin että joku soittaa minulle. Huokaisin ja ajattelin kahta asiaa että otanko puhelimeni esiin vai jätänkö sen tärisemään taskuuni ja vietän vielä vähän aikaa vai lähenkö jo kävelemään vihdoinkin kotiin ja valmistaudun huomiseen koulu päivääni.