Mikä on elämäni tarkoitus?

1 luku

Menin uudestaan sillan luokse mutta toiseen missä ei enään ollut jokea vaan kivikkoa jäljellä. Olin juuri aikoamassa hyppätä ennen, kun kuulin nimeni jolloin käännyin ympäri ja sielä oli...

-Dani!... anna meidän auttaa sinua... ei sun tartte tehä tätä istesi eikä muiden takia!... on muitakin tapoja selvitä... anna vaan meidän näyttää. Siskoni pyysi minua ja antoi käden minulle, olin paikoillani enkä ottanut kädestä kiinni.

Auto kaarsi äkkiä sillan kohdalle ja he juoksivat kauhistunein näköisinä. Olen siis sillalla ja sen alla on vain enään kiviä eikä enään jokea. Joki oli kuivunut siitä ja jättänyt jälkeen ainoastaan kiviviä.

Sen takian haluan hypätä sinne ja päästä kivuliasti pois täältä, äitini alkoi itkeä ja yritti tulla lähemmäs minua. Aloin peruuttelamaan, samalla sisko pysäytti äidin ettei tulisi lähemmäksi meitä.

Sama juttu isälleni sekä veljelleni, olen siis nuorin sisar kuka haluaa kuolla tähän paikkaan ja nyt.

Annoin kyynelien tulla ja annoin kaatuin taakseppäin, huomasin heidän juoksevan ja yrittävän ottaa kiinni minusta. Ehdin silti ponnistaa ajoissa, jolloin he eivät saanneet otetta minusta.

Kuulin vielä huutoja ja itku huutoja perässä enenkun menetin tajunnan lopullisesti, kova isku tuli jolloin pakonaisesti sumeni heti kaikki.

Kuulin vielä ampulanssin tulon mutta siitä eteenpäin en kuullut enään mitään.

Tunsin kun pimeys imaisi minut sisäänsä, en tuntenut kylmyyttä, en haistanut, enkä kuullut sekä nähnyt mitään. Ainoastaan näin pimeyttä ja sen hiljaisuutta.

Se tuntui jotenkin hyvältä, en uskoisi että palaan enään vaan jatkan matkaani taivaaseen. Vihdoinkin aikanai oli koittanut! elämäni on eletty kurjuudella pois. Harmi etten saannut itelle ihanaa elämän kirjaa vaan sen ankeuden ja kaikkea paskaata mukaan sekä lyhyt elämä.

Lauren nk
Ampulanssi tuli juuri tänne ja ryhtyivät heti töihin, äitini jatkoi itkemistä ja veli näytti järkyttyneeltä. Isäni yritti rauhoitella äitiä ja minä katson ihan kyynelissäni toimintaa sivulla.

Näin kun pikkusiskoani tuotiin ylös baareilla, pikkusiskoni oli ihan veressä ja päästäkin valui verta.

Sain tulla mukaan ampulanssina ja muut tulivat perässä autolla.
Auton sisällä kun katsoin tarkemmin siskolleni oli pistetty niskatuki sekä hengitys naamarikin oli pistetty.

Nainen kuka tarkkkaili Danin vointia kun ampulanssi kiisi sairaalaan päin yritti puhua rauhoittavia asioita minulle.

Päästyämme sairaalaan henkilömiehet alkoibat hommiin ja veivät Danin leikkaushuoneeseen suoraan.

Me muut jouduimme menemään odotus huoneeseen ja odotelemaan Ja kuuntelemaan mikä tilanne on Danilla.

Kuulin oven aukaisiun jolloi kaikki me nousimme sähäkkäästi ylös ja odotimme henkeämme pidätellen.

-Teidän tyttärenne on nytten koomassa, mutta hänellä on kriittinen tila. Toivomme parasta että hän herää, mutta siinä voi mennä vielä aikaa. Voitte mennä katsomaan häntä huone on 242. Lääkäri mies sanoi ja poistui paikaltaan, lähdimme kävelemään 242 huoneen luokse. Avattua oben menin heti suoraan sisälle ja istuudun sängyn viereen.

Kuuluu tasaita piippausta sekä hengiths koneen surinaa, Dani on aikapaljon mustelmia ja kädessä on laastari semmonen iso...

Menin varovasti kääntämään kättä ja silloin tiesin että Danilla ei ole oikeasti kaikki hyvin.

-Äiti, isä katsokaa Danin käsiä! Vanhemmat tulivat katsomaan ja pidättelivät hengitystään.

Velikin tuli ja oli hetken aikaan ihan paikoillaan ennen kuin teki äkkinäis liikeen ja lähti pois huoneesta.