Mikä on elämäni tarkoitus?

8 Luku

-No mitäs me tehtäisiin vielä tänään? lähetäänkö vaikka pelamaan vaikka jotain peliä ja sen jälkeen suunnattaisiin hienoon ravintolaan ja siitä nukkumaan? Isäni ehdotti ja kaikki vastasimme yhdellä yhteiseisellä sanalla "Joo!" repesimme sen jälkeen yhdessä nauramaan.

Tomas nk

Tänään on viimeinen päivä kun vietämme aikaa sukulaisilla sillä huomenna pitäisi taas palata takaisin suomeen. On kyllä toisinaan todella kiva päästä takaisin omaan kotiin, mutta serkkujamme saada vain nähdä kerran tai kaksikin vuodessa ainoastaan. Asummehan eripuolilla maapalloa.

Siskoni näyttää jotenkin paljon iloisemmalta, vaikka on ollut välillä rankkaa myös täällä. Mutta esim. paljon paremmin Danikin jaksaa olla ja tehdä erilaisia asioita vaikka hän onkin vielä liian laiha, mutta ei sillä tavalla liian sairaan näköinen eli luuta ja nahkaa.

Olimme sopineet että me pelaamme serkkujen takaipihalla kaikenlaista pelejä ja syömme ja pidämme hauskaa hyvässä ulkoilmassa. Tällä hetkellä Dani ja minä pelaamme Annia ja isääni vasten. Olemme voitolla ja teimme taas Danin kanssa maalin.

En ole tuntenut näin paljon iloa Danissa pitkään aikaan, hän jopa ihan kikattaa koko ajan ja riuhuu kuin mikäkin mustangi. Nauran hänelle ja höpsölle käyttäytymiselle kun voitimme heidät kokonaan 4-2. Seuraavaksi oli äiti ja serkkujen äiti ja heidän lapset heitä vastaan.

Peli näytti aluksi todella selvältä että molempiemme äidit häviävät, mutta muuttuikin tasaiseksi lopussa. Lopussa kuitenkin he hävisivät ja nuorukaiset voittivat ja tuulettelivat kunnolla ja riuhui kaikkialle, nauroimme vain sivussa ja joimme ihanan viileitä limujamme samalla.

-Kiitos oli hyvä peli, voititte rehellisesti tämän. Äitini soperteli ja meni isäni vierelle istumaan ja antoivat toisilleensa pusut. -Olisko aika alkaa pelaamaan jotai toista peliä vai haluatteko jatkaa jalkapallolla? -Kävisikö että pitää pomputtaa ja yhdenkerran saa aina tippuu maahan ja sitten pitäisi pomputtaa sitä uudestaan. Ehdotin sitä pelii pallonkanssa ja katsoin muita. Muille ainakin näytti sopivan ja pelattiin ekaksi harjoitukella ja sitten seuraavalla kerralla kunnon peli.

Aika oli vierinnyt todella nopeasti ja oli tullut ilta jo. Suunittelimme jo minne olimme menossa syömään yhdessä ja mihin kaikki halusivat mennä, joten arvoimme loppujen lopuksi minne menimme. Tulos oli että menimme syömään jonkin laiseen buferiaan, josta sai hakea mitä halusi lautaselleen ja syödä sitä niin paljon kuin halusi ja jaksoi.

Olin itekkin innoissani, koska voin syödä sen verran mitä jaksan ja mitä haluan ja mitä kaikkea uutta voisinkin ehkä samalla vihdoinkin kokeilla. Siskoni lupasi tulla minun kanssani aina hakemaan lisää, jotta minun ei tarvii olla yksin tuntemattomien kanssa ja erityisesti sen jälkeen mitä tapahtui puistossa. Saisin varmaan jonkin romahduksen jos eksyisin uudestaan sillä en pysty olemaan vieläkään ilman kenenkään tutunkanssa tuntemattomassa paikassa.

Pelkään että minut jätetään jälleen ja alan voimaan hyvin, mutta en usko niin tapahtuvan, koska olen niin tärkeä perheelleni ja sisaruksilleni varsinkin. Olen iloinen että minua ei jätetty sinä päivänä vaan juostiin kuin hulluna perässäni.

Olen kiitollinen kaikille ketkä jaksoivat pysyä minun tukena vaikka minulla olikin vaikeata ja toivon, että se auttamisen tuki ei lopu koskaan minulta. Haluan itekkin auttaa joten en aio katsoa sivusta jos joku kärsii yksin ja ei pysty nousemaan pohjalta takaisin ylös. Aioin auttaa vaikka se tuntuisi ekaksi mahdottomalta, mutta halauan ite parantua täysin jotta pystyn auttamaan muitakin omalla kokemuksella...

-Hei on aika herätä. Alamme ihan kohta laskeutumaan ja pitää laittaa turvavyö kiinni. Siskoni herätti minut ja katsoi minun hidasta toimintaani, joten hän pisti nopeammin vyönkiinni ennen kun ehdin ite edes koskemaan siihen. Kiristin sen ite jotta tuntisin oloni turvallisemmaksi ja laitoin väsyneenä pääni siskoani olkapäätä vasten.

-Mikäs sinua noin väsyttää? -En tiedä jotenkin tekee mieli laittaa silmäni uudestaan kiinni ja nukahtaa, mutta en halua nukahtaa juuri laskun aikana. Ollaan han kohta jo lentokentällä ja päästään sit kotiin vihdoinin. Sanoin väsyneen kuuloisesta siskolleni ja hymyilin hysteerisesti, mutta lopulta kun alettiin laskeutumaan. Otin paremman istuma asennon ja odottelin rauhallisesti, että olemme laskeutunut kokonaan maankamaralle.

Odottelimme matkatavaroitamme ja sen jälkeen olimmekin jo suuntaamassa automme luokse mikä on ollut parkkihallissa n.kk kun olimme Amerikassa. -Kotiin! juoksin auton luokse ja odoti että isä avaisi avaimilla auton oven, jotta saisin laittaa takakonttiin oman matkalaukkuni. Menin sen jälkeen keskelle penkkiä istumaan ja oottamaan että hekin saavat tavaransa takakonttiin ja olemme valmiina ajamaan takaisin kotiin.

Tuntui kuin olisi kestänyt ikuisuus päästä kotiin. Olin joissan kohtaa nukhatanut uudestaan, koska auto pysähtyi ja heräsin siihen kun muut alkoivat ottaa tavaroita pois auton sisältä. Nousin penkiltä ja hain omat tavarat takakontista ja menin sisälle.

Purettua matkalaukkuni menin suoraan vessaan pesemään hampaani ja laittamaan yökkärin päälle hyppäsin suoraan sänkyyn nukkumaan. Ei kestäyt kauan kun olin jo taas nukahtanut raskan reisun jälkeen. -Oma koti kullan kallis.

Anni nk

Päästyämme kotiin laitoimme kaikki omat tavarat takaisin omille paikoillemme ja menimme sen jälkeen aikapian tekemään iltatoimeet. Dani oli meistä se ensimmäinen kuka oli ehtinyt tehä ne kaikki hommat ja mennyt nukkumaan omaan huoneeseensa. Mutta kun olin mennyt huoneeseeni huomasin hänen olevan näköjään minun sängylleni nukahtaneena.

En ajatellut että hän tulisi minun luokse nukkumaan, onhan siitä pitkä aika jolloin hän olisi viimeksi nukkunut minun huoneessani. Ainakin minulla on uniseura täällä, minua ei haittaa vaikka hän nukkuukin täälä pitkästä aikaa välillä.

-Öitä pikkusisko. Kuiskasin siskoni korvaan ja annoin pusun hänen otsalleensa. Kömmin omalle sängylleni ja pistin omat silmäni kiinni ja annoin nukkumatin viedä minut uneen...

Toivottavasti piditte tästä luvusta ja pistkätää, jos piditte sekä nähdään seuraavassa luvussa!