soturikissat: Viimeinen toivo [DROPPED]

luku 3

Riivatassu nuoli harmaita tassujaan kaverinsa vieressä. "Riivatassu!" Kutsui Surmakynsi. Riivatassu viiletti oitis mestarinsa luo. Hän istuutui siististi mestarinsa eteen niin kuin oli tapana. "Lähdemme tiedustelu partioon, valmistaudu." Surmakynsi sanoi. Riivatassu meni hakemaan hiiren ruoaksi ja söi sen nopeasti.

"Lähdetkö sinäkin tiedusteluun?" Kuutamotassu kysyi. "Kyllä." Riivatassu sanoi. "Surmakynsi on aika pelätty soturi." Kuutamotassu totesi. "Olet sanonut sen monesti." Riivatassu sanoi. "Meidän pitää mennä." Kuutamotassu sanoi ja he nousivat lähteäkseen partioon.

"Noniin kuka kertoo, mikä tiedustelupartio on?" Ruotosielu kysyi. "Klaani nukkuu vielä puolenpäivää, joten me mennemme katsomaan reitin illaksi." Termiittitassu vastasi. "Hyvä." Varapäällikkö sanoi ja he lähtivät liikkeelle.

He juoksivat metsikön halki ja eteen avautui laaja niitty. Siellä näkyi pari peltoa kauempana ja muutama lato, mutta muuten ruoho peitti maata. "Avara maa on vaarallinen, miten olisi klaanille turvallisinta?" Surmakynsi sanoi. "Että klaani on yhdessä ja heikoimmat keskellä." Kuutamotassu vastasi.

"Juuri niin." Ruotosielu sanoi ja he lisäsivät vauhtia. "Mitä me tarkkaanottaen katsomme?" Termiittitassu kysyi. "Me katsomme matkan varrelta uhat ja hyödyt, päätämme missä voisi olla seuraava pysähdys ja vaellustavan." Ruotosielu vastasi.

"Tuolta voisi kiertää." Riivatassu sanoi ja viittasi kohti peltoja. "Hyvä idea." Ruotosielu sanoi ja tiiraili peltoja. "Sieltä saisi ruokaa paremmin." Hän sanoi. "Kuutamotassu ja Haamusyöksy, menkää tuonne ja vilkaiskaa paikkoja." Ruotosielu sanoi ja klaanin nopeimmat pinkoivat pelloille.

Muu partio jatkoi matkaa suoraan ja katseli ympärilleen. "Katsokaa." Surmakynsi sanoi ja kääntyi äkkiä. Toiset menivät myös ja näkivät kaksijalkojen pesiä. Ruotosielu heilutteli hännäpäätään ja katseli kaksijalkoja jotka häärivät ja keräsivät petejään ja pesiään.

"En käsitä miksi ne tekevät noin." Termiittitassu sanoi. "Jatketaan, nuo taitavat häipyä täältä iltaan mennessä." Surmakynsi sanoi. He viilettivät taas halki nurmimaan ja pian he huomasivat Haamusyöksyn palaavan oppilaineen.

"Miltä näytti?" Ruotosielu kysyi. "Se on hyvä kiertotie." Haamusyöksy sanoi. "Siellä on kanoja ja villiäkin ruokaa, mutta kanoja vahtii koira." Kuutamotassu jatkoi. "Selvä, näittekö hyvää pysähdyspaikkaa?" Ruotosielu kysyi. "Kauempana näkyi, että siellä on joku ränsistynyt rakennelma se on vähän hutera, mutta se pitää tuulen ja katon pitäisi pitää vettäkin." Haamusyöksy sanoi.

"Se on sitten siinä, vaellamme metsästä peltojen poikki sille rakennukselle ja jäämme sinne." Ruotosielu sanoi. He lähtivät taikaisin metsään, mutta kaartoivat nyt enemmän pelloilta. "Täällä on aika lämmintä jo." Kuutamotassu sanoi. "Niin on." Riivatassu myönsi. Vaikka ilta alkoi jo hämärtää aurinko lämmitti.

Partio alkoi pikkuhiljaa hidastaa tahtia metsikössä lähestyessään klaania. He näkivät muutamia klaanilaisia vaeltamassa puiden välissä. "Sinä et paljon puhu." Termiittitassu sanoi Riivatassulle, joka hymähti vastaukseksi. "Ei tarvitsekkaan." Surmäkynsi sanoi.

"Onhan klaanissa kaksi kissaa, jotka eivät puhu lainkaan." Surmakynsi jatkoi. Pakkastassu ei puhunut kuurouden takia ja Kylmäsydän ei puhunut, ettei rakastuisi enää koskaan.

Kolli oli menettänyt nuorena vanhempansa. Hänen sisarensa kuoli hänen päästyään soturiksi ja hänen kaksi kumppaniaan kuoli, eivätkä Kylmäsydämen pennut selvinneet edes hengittääkseen ensimmäistä kertaa, joten Kylmäturkki vaihtoi nimensä Kylmäsydämeksi.

"Kylmäsydän on pelottava." Kuutamotassu sanoi. "Hän nyt ei halua lähentyä liikaa." Ruotosielu sanoi. "Hän on arvokas soturi, niin kuin kaikki." Haamusyöksy sanoi. "Pakkastassu kun ei vain voi oikein puhua." Ruotosielu sanoi. "Joo tajusin." Termiititassu sanoi.

"Mitäs uutisia?" Kuolotähti haukotteli. "Löysimme reitin niityn ja peltojen kautta." Ruotosielu kertoi. "Ruoka?" Päällikkö kysyi. "Kanoja ja villiä riistaa." Haamusyöksy vastasi. "Nukkumapaikka?" Kuolotähti kysyi. "Näimme rakennelman, joka pitää vettä ja tuulta se vain on vähän hutera." Haamusyöksy sanoi.

"Riivatassu, mene Pakkastassun kanssa vielä nopeasti vähän saalistamaan." Kuolotähti sanoi kun partio hajaantui. Riivatassu nyökkäsi ja meni hakemaan valkean oppilaan. Riivatassu kosketti kollin häntää omallaan ja he lähtivät. Klaani oli sopinut häntäkosketuksen saalistuksen merkiksi.

Pakkastassu tuuppasi Riivatassua lapaan ja he kiersivät vastakkain jänisken kummallekkin puolen. Riivatassu odotti kun Pkkastassu säikäytti jäniksen hänen luokseen. Riivatassu tappoi jäniksen ja nosti sen maasta. Pakkastassu tuli hänen luokseen ja puski Riivatassua onnitteluksi.

He jatkoivat saalistusta ja olivat napanneet kaksi lintua kun palasivat klaaniin. "Hyvin tehty." Kuolotähti sanoi kun oppilaat palasivat leiriin. Riivatassu sanoi vain: "Kiitos." Pakkastassu käveli turkki hipoen Riivatassua. Tuo kolli on aika mukava. Riivatassu ja Pakkastassu torkkuivat maalla kunnes varjot täyttivät maan.