soturikissat: Viimeinen toivo [DROPPED]

luku 12

Kettutassu luimisti korviaan ja huitoi hännällään mennessään Ukkosklaanin leiriin. Puroklaanin partio istutettiin keskelle aukiota. Pian tuli Ukkosklaanin päällikkö, Loistetähti paikalle. "Mitä on tapahtunut?" Tämä kysyi omalta partioltaan.

"Nämä kalanpuriat eivät noudattaneet sääntöä ja saalistivat metsässä." Soturi sanoi. Loistetähti käänsi katseensa Puroklaanin partioon. "Selittäkää." Tämä käski ja Päiväjoki nousi seisomaan.

"He ovat väärässä, me emme ole saalistaneet metsäneläimiä, he varmaan ajattelivat niin, koska aikaisemmin yksi oppilaistanne saalisti ja jätti jälkensä maahan joen ja rajan väliin." Päiväjoki sanoi päällikölle vakaalla äänellä. Loistetähti tutki hetken Päiväjoen ilmettä ja käänsi katseensa sitten oppilaisiin.

"Oliko teistä joku saalistamassa siellä?" Loistetähti kysyi. Muut pudistelivat päätään, mutta Pisaratassu nousi seisomaan. "Minä saalistin siellä pulun tänä aamuna." Naaras sanoi. Kettutassu käänsi katseensa takaisin Loistetähteen ja tämä taas Päiväjokeen.

"Saattaa olla, että tämä oli vain väärinkäsitys." Loistetähti sanoi. "Miten niin 'saattaa olla'?!" Punatassu huudahti närkästyneenä. "Tuki suusi!" Kettutassu sihahti kollille suupielestään. Punatassu nyökkäsi hivenen ja painoi päänsä, mutta hänen hätänsä veentyili ja viuhtoi hiekalla yhä.

"Voitte mennä." Päällikkö sanoi ja oli kuin ei olisi kuullut Punatassua. Puroklanin partio nousi seisomaan ja kääntyi lähteäkseen. Ukkosklaanin partio nousi myös. "Ei! He menevät ilman teitä." Loistetähti ilmoitti. Kettutassu höristi korviaan. Partio oli jo menossa ulos.

"Miksi he menevät ilman meitä!?" Kysyi aijemmin partiota johtanut soturi. "Hehän voivat varastaa riistamme!" Soturi ärisi ja ääni vaimeni partion mennessä rajaansa kohti. Kettutassu pinnisteli kuullakseen, mutta he olivat liian kaukana jo.

Kettutassun seuraavat päivät kuluivat normaalisti, hän söi, harjoitteli, teki tehtäviä, söi, nukkui ja samaa kaava jatkui. Kun kuu viimein alkoi suureta puolikuuksi parantaja alkoi valmistella lähtöään. Kettutassu meni nukkumaan illantullen ja sulki silmäsnsä. Hetken pyörittyään hän sai unenpäästä kiinni.

Hän seisoi nummilla ja lähti sitten eteempäin loikkien. Aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti, tuuli viilensi mukavasti. Kettutassu kierähti selällen ja nurmi alla oli pehmeää ja mukavaa.

Äkkiä Kettutassun sieraimiin tunkeutui veren haju ja hän kääntyi kyljelleen. Hän katsoi nummen yläreunaan. KUhukseen Kettutassu näki nummien punertuvan ja katsoi ylös. Aurinko oli kadonnut ja sen tilalla hohti punaista valoaan veren värinen iso aurinko

Kettutassu sulki silmänsä ja hän heräsi pediltään. Hän odotti hetken ja painoi päänsä sitten takaisin tassunsa päälle. Nyt hän heräsi kauniissa paikassa. Siellä oli pieni lampi ja sen keskellä oli pieni saarreke. Kettutassu hyppäsi nurmiselle saarrekeelle ja katsoi ympärilleen.

Paikka oli luolassa ulkovaloa näkyi kulman takana, mutta valon kammioon toi kuu yläpuolella. Kettutassu näki ylhäällä leveän raon, josta puolikuun valo loisti sisään. Kettutassu näki Hopeahännän kuun rinnalla.

Kettutassu laski katseensa lampeen ja sen tyynessä pinnassa heijastui kuun ja tähtien valo. Kettutassun nenään tuli taas veren haju ja tämä nosti katseensa. Ei taas. Tämä näki lammen muuttuneen punaiseksi ja kuun yläpuolella myös. Tähdet olivat kadonneet ja sinne oli ilmestynyt punaa hohtavat pilvet.

Kttutassu näki kohenevan varjon tulemaassa tunnelia pitkin. Sen valkeassa turkissa oli kuivuneita veritahroja ja sen kuonossa oli myös verta. Kettutassu peruutti hiukan, kun koiraeläin lähedtyi se otti vauhtia ja loikkasi Kettutassua päin.

Kettutassu nousi niskakarvat pörröllään pediltään ja tasasi hengitystään. Kettutasssu tunki ulos ja meni leiriin. Hän katsoi ylös ja kuu oli melkein puoli jo. Parantaja menisi huomisyönä Kuutamokaarelle. Kettutassu juoksi parantajanpesälle ja meni sisään.

"Huhuu?" Kettutassu kysyi ja jäi pimeän pesän uloskäynni viereen. "No?" Parantaja kysyi ja tuli yrttivarastostaan. "Etkö saanut unta?" Tämä kysyi. "Ei kun, sain minä, mutta..." Kettutassu sanoi. "Näitkö painajaisia?" Iltajoki kysyi. "Näin minä, tavallaan." Kettutassu sanoi.

"Kerro." Iltajoki sanoi ja Kettutassu kertoi unista kaiken minkä muisti. Iltajoen ilme vaihteli ja tämä kuunteli tarkasti Kettutassun unet. Kettutassun lopettaessa parantaja näytti huolestuneelta. "No?" Kettutassu kysyi.

"Nuo ovat aika epätavallisia unia." Iltajoki sanoi hitaasti. "Minä mietin, että pitäisiköhän sinun jäädä leiriin puolikuun aikaan." Kettutassu sanoi. "Se voi olla parasta, menehän nukkumaan." Parantaja sanoi ja Kettutassu sujahti ulos.