soturikissat: Viimeinen toivo [DROPPED]

luku 5

Mustatassu viiletti pitkin nummea maha maata viistäen. Hän loikkasi ja jarrutti maalla liukuen. "Mainiota." Hänen mestarinsa sanoi tullessaan. "Tule mennään takaisin leiriin." Puroturkki sanoi ja lähti juoksemaan heti. Mustatassu meni perään saavuttaen mestariaan kokoajan.

Pian he saapuivat rinnatusten leiriin. He kävelivät leiriin ja Mustatassu erkani ystäviensä luo. "Mitäs teitte harjoituksissa?" Tihkutassu kysyi. "Harjoittelimme vain juoksemista." Mustatassu vastasi. "Miten meni?" Haukkatassu kysyi. "Olen yhä nopeampi kuin Puroturkki ehkä vielä nopeampi kuin viimeksi yrittäessämme." Mustatassu sanoi.

"Sinä taidat olla klaanin nopein kissa." Tihkutassu sanoi. "Niinpä taidan olla." Mustatassu myönsi. "Voitteko leikkiä meidän kanssa?" Pikkupentu kysyi. "Minä ainakin voin." Mustatassu sanoi. "Meidän pitää mennä harjoittelemaan." Tihkutassu sanoi pahoittelevasti.

"Noniin sinä olet kettu ja me ollaan partio, sovittu." Pikkupentu sanoi. Vaaleapentu pyöräytti silmiään ja asettui sitten sisarensa viereen. Kaksikko hyökkäsi Mustatassun kimppuun. Mustatassu yritti käyttäytyä kuin kettu ja murahteli ja syöksähteli päin pentuja.

Mustatassu makasi pedillään illan hämärtyessä. "Oliko mukavat treenit?" Mustatassu kysyi kun katsoi Tihkutassun sekaista turkkia. "Raskasjalka harjoitti minua ikuisuuksia." Tihkutassu sanoi ja suki itseään samalla. Mustatassu hymähti ja kuunteli Haukkatassun tuhinaa kiertessään nukkumaan.

Mustatassu katsoi ympärillen. Hän oli Ukkosklaanin ja Syöksyklaanin rajalla. Mustatassu alkoi kuulla ulvontaa ja ärinää. Hän lähti juoksemaan ääniä kohti, mutta sitten hänen ympärilleen kietoutui sankka sumu. Sumun hälvetessä Mustatassu huomasi olevansa koleilla vuorilla.

Äkkiä alkoi kuulua taas sama ääni ja Mustatassu lähti taas sitä kohti. Kun hän taas juoksi sumun läpi hän olikin pellon reunassa. Sitten aivan odottamatta hänen ylitseen viiletti valtava määrä kissoja. Mustatassu nousi ja lähti mukaan. Kissat eivät kiinnittäneet häneen huomiota kuin häntä ei olisi.

Kissat olivat kaikki lihaksikkaita ja tarkkaavaisia. Mustatassu näki joukon reunassa kaksi kissaa jotka ohittivat muut helposti. Mustatassu pyrki reunemmas nopeampien luo. Toinen oli oppilaan kokoinen ja toinen näytti tämän mestarilta.

Kun Mustatassu katsoi tarkemmin joukko oli klaanimainen. Johdossa oli musta valkeavarpainen kolli ja hänen kannoillaan oli musta valkeajuovaunen kolli. Mustatassun katseen kumminkin vangitsi kolime tuttua kissaa.

Ilvestassu, Kettutassu ja Sumutassu juoksivat joukon seassa. Mustatassu sai Kettutassun huomion ja naaras tuli hänen luokseen. "Mitä si täällä teet?" Mustatassu kysyi. "Miten niin? Sinähän minun unessani olet." Kettutassu sanoi. "Sano se Ilvestassulle ja Sumutassulle." Mustatassu sanoi ja osoitti Kettutassulle toiset.

He menivät hakemaan muut joukon seasta reunaan. "Miksi me olemme täällä?" Ilvestassu kysyi. "Ei harmainta aavistusta." Kettutassu sanoi. "Miten te tänne jouduitte?" Mustatassu kysyi. "Menin kahdesti läpi sumun." Ilvestassu sanoi. "Minä myös." Kettutassu sanoi. "Niin minäkin." Mustatassu sanoi. "Sinä?" Kettutassu kysyi Sumutassulta. Sumutassu nyökkäsi.

"Katsokaa tuo yksi kissa on valtava!" Kettutassu sanoi ja Mustatassu katsoi. Vaaleanharmaa kolli oli muita isompi ja näki varmaan päiden yli. "Tulla on ihan punaiset silmät." Ilvestassu sanoi. Mustatassu vilkaisi sivulleen ja naaraalla tosiaan oli punaiset silmät.

"Kuvittelenko vain vai onko tuo joukko kuin siinä vanhassa legensassa?" Kettutassu kysyi. Mustatassu mietti ja hänellä välähti. Tarinaa kerrottiin pentutarhassa paljon. Klaani oli valtava voimakkaista, nopeista ja nokkelista kissoista koostuva joukko. Sen sanottiin vyöryvän kuin aalto yli maiden.

"Eikö sen nimi ollut Aamuklaani?" Ilvestassu kysyi. "Se oli kyllä Aaveklaani minun mielestäni. "Ei taas, tuolla on sumua." Mustatassu sanoi. Kaikki kissat juoksivat läpi sumun ja Mustatassu jäi pian yksin juoksemaan hopeanhohteiseen sumuun.

Hän juoksi ja juoksi pitkän aikaa. Valkea sumu hohti hopeisena kuun vaimeassa hohteessa. Mustatassu yritti tiirailla eteen, mutta näki vain sumua. Yhtäkkiä hänen tassunsa lipesivät ja hän tippui tyhjyyteen.