soturikissat: Viimeinen toivo [DROPPED]

luku 9

Ilvestassu katseli puolikkuuta taivaalla. "Ilvestassu, tule nukkumaan, huomenna on urakkaa." Rottatassun ääni sanoi oppilaiden pesältä. "Joo." Ilvestassu sanoi ja nousi. Hän tunkeutui pesään.

Hän istui sumussa aamuauringon säteissä. "Ilvestassu, vauhtia!" Rottatassu hoputti sumun keskeltä. Nelikko kipusi alas kielekkeeltä. Heidän klaaninsa olu vuoren leveimmässä ja korkeimmassa kohdassa. Jos reviirin kauimpaan laitaan kiipesi, sieltä näki koko reviirialueen.

"Nyt sitten, vauhtia meidän täytyy kerätä sammalet ennen auringonhuippua." Pilkkukäpälä sanoi. Ilvestassu ja Rottatassu alkoivat kerätä sammalta kallion kivestä. Illvestassun kynnet särkivät kun he olivat saaneet kaikille sotureille uudet makuusija sammalet.

He veivät sammalet leiriin ja antoivat muiden oppilaiden hoitaa laittamisen. Ilvestassu haki rastaan tuoresaaliskasasta. Hänen tassuunsa särki yhä ja nyt hän tajusi sen olevan jokin piikki. Hän nilkutti parantajan pesälle ja jätti linnun parantajan pesän eteen. "Kaarnavirta?" Hän kysyi.

"Mitä?" Parantaja kysyi. "Minulla on jokin piikki tassussa." Ilvestassu sanoi ja ojensi tassunsa. Nyt kun hän katsoi se oli kirkas ja lipinäkyvä piikki. "Ei tuo ole minulle tuttu, mutta ei se paljoa erilainen voi olla." Kaarnavirta sanoi. Kolli pullautti piikin ulos Ilvestassun mustasta anturasta.

"Ja se jäi ihan sanattomaksi!" Ilvestassu nauroi muiden mukana tarinalle jonka Pätkähäntä oli heille kertonut. "Onko teillä mitään tarinoita, jotka ovat tulleet kaukaisilta ajoilta?" Sirkkatassu kysyi. "Riippuu se vähän, kuinka kaukaisilta?" Kukkaputous kysyi. "Niinkuin se legenda siitä klaanista joka kulkee vain öisin." Ilvestassu sanoi.

"No se on noin kuuden eliniän kukainen tarina." Kukkasade sanoi. "Varmaan enemmänkin." Pätkähäntä sanoi. "Onko siitä klaanista mitään todisteita?" Sirkkatassu kysyi. "No kerran olin ihan varma, että näin kissajoukon vuorten päällä." Poikkihäntä mietiskeli. "Kerro!" Rottatassu vaati, hänkin oli viimein kiinnostunut.

"Siis olin juuri päässyt oppilaaksi ja kiipesin vuorten päälle. Katsoin Syöksyklaaniin päin. Siellähän vuoret kohoavat vielä. Silloin ukkosti ja satoi. Sitten salaman välähdys valaisi taivaan. Näin heidät, valtava joukko kissoja, enemmän kuin missään klaanissa yksinään. Useiden turkit olivat aivan liian tummia nähtäväksi, mutta muutamalla oli vaalea turkki ja ne kissat näkyivät kirkkaasti turkit hohtaen. Tuuli oli heittää minut nurin, mutta se kissajoukko ei hätkähtänytkään." Pätkähäntä muisteli.

"Voitko olla varma?" Sirkkatassu kysyi. "En tietenkään, mutta kun katsoin heidän lähtevän alas vuorilta kotka ilmestyi pilvistä. Se syöksyi päin kissoja. Ne kissat loikkasiva ty ilmoille ja vetivät sen kotkan mukaansa vaivatta." Pätkähäntä kertoi.

Ilvestassu nuoli rintaansa oppilaiden pesässä. "Se Aaveklaani kuulostaa pelottavalta." Sirkkatassu sanoi. "Ha, sen päällikkö on varmaan joku pelkuri, jota pelotti jäädä solaan ja karkasi sitten klaaneineen." Rottatassu sanoi omahyväisesti. "Enpä tiedä." Ilvestassu mutisi.

Ilvestassun ajatukset kulkeutuivat puolenkuun takaiseen uneen. Hän oli juossut valtavan kissajoukon mukana. Olin katsonut kissoja. He olivat lihaksikkaita, mutta silti huiman nopeita. Ilvestassu oli loksautellut paloja yhteen, ja päätynyt siihen lopputulokseen, että se joukko oli Aaveklaani.