soturikissat: Viimeinen toivo [DROPPED]

luku 16

Riivatassu hiipi kohti fasaania. Se tepsutti maassa ja päästeli kovaa ääntä. Vastapäätä riivatassua odotti Mustasydän joka oli valmiina nappaamaan pakenrvan linnun. Riivatassu valmistautui ja loikkasi voimalla kohti lintua.

Se päästi kovan äänen ja pakeni kohti Mustasydäntä, joka nappasi sen ja teki tappoiskun. Naaras nosti fasaanin leukoihinsa ja kahdestaan he veivät linnun klaanin luo. He öaskivat sen pieneen kasaan joka lojui kissojen keskellä.

Tämänhetkinen leiri oli matalassa kuopassa jossa oli hiukan näkösuojaa. Moni nukkui tai istuskeli pienissä ryhmissä. Riivatassu meni muiden oppilaiden seuraan ja istahti katselemaan Kuutamo- ja Loistetassun painia.

Pakkastassu tuijotti pää hiukan kallellaan kaksikkoa ja näytti vaipuneen omiin ajatuksiinsa. Termiittitassu seurasi muurahaista joka vipelsi maassa ja Kallotassu kuorsasi kerällä pienen puskan alla. "Riivatassu!" Surmakynsi kutsui.

Riivatassu nousi ja jolkotti mestarinsa luo. "Niin?" Riivatassu kysyi laiskasti. Surmakynsi irvisti ja murisi. "Puhu kunnolla!" Surmakynsi käski ja odotti. "Anteeksi, minä tarkoitin sanoa: mitä asiaa Surmakynsi." Riivatassu sanoi asiallisesti.

"Parempi." Surmakynsi murahti. "Matkaamme koko yön ja Kuolotähti halusi että johdamme ryhmäämme, joten mene nukkumaan ja syömään." Surmakynsi sanoi ja lähti.

Riivatassu jolkutti hakemaan kasasta pikkulinnun ja meni syömään sen pensaan reunaan, jonka jälkeen meni makuulle ja jäi tuijottamaan klaania kyljellään. Pian Riivatassu nukahti ja vajosi veristen uniensa maailmaan.

Aurinko alkoi vajota ja Riivatassu alkoi heräillä. Hän avasi silmänsä sirrilleen ja näki muutamien kissojen venyttelevän ja syövän. Riivatassu nousi etutassujensa varaan ja haukotteli makesti. Hän nousi ja venytteli raajojaan.

Riivatassu istahti ja rupesi peseytymään. Hän ei taatusti ollut johtamassa ryhmäänsä likaisena. Samalla kun hän kävi prosessia läpi hän katseli Kuolotähteä joka kierteli muutaman soturin kanssa herättämässä klaania.

Synkkäsydän ehti ensin opoilaiden luo ja herätti muut. "Haukatkaa nopeasti jotin." Hän sanoi kun lähti. Riivatassulla ei ollut nälkä mutta meni silti hakemaan matalasta kasasta hiiren, koska jos hänelle tulisi nälkä matkalla hän joutuisi syömään juostessa.

Riivatassu söi ja meni sitten Surmakynnen luo. "Lähdemme heti kun kaikki ovat koolla." Mestari vastasi sanomattomaan kysymykseen. Riivatassu nyökkäsi ja jäi sitten katselemaan kun klaani jakaantui ryhmiinsä.

Kunkin ryhmän johtajat alkoivat kiertää omia ryhmiään ja varmistamaan, että kaikki olivat oikeissa ryhmissä. Muutama oppilas kipittivät alakuloisina omaan ryhmäänsä jäätyään kiinni kaverinsa luota.

"Kaikki paikoillaan?" Kuolotähti huusi parantajien ja varapäällikkönsä luota. "On!" Kuului kolmen johtajan huuto ja Surmakynsi viittasi Riivatassun luokseen. "Kunhan et sooloile kaikki sujuu, ryhmä seuraa johtajaa mukisematta ja suurin osa on puoliunessa, joten he eivät keskity muihin ryhmiin." Surmakynsi ojeisti ja kääntyi sitten päällikköä päin.

Klaani lähti kevyttä hölkkää liikkeelle. Pikkuhiljaa vauhti kiihtyi ja pian Riivatassu huomsai juoksevansa täysillä pitkin pilvien varjostamaa nurmimaata. Ilmassa oli lähestyvän sateen tuoksu ja kaukaa kuului vaimea jyrähdys.

Matka sujui joutuisasti ja pian pulleita pisaroita alkoi tipahdella kissojen turkeille. "Tarkista että kaikki ovat ruhmässä!" Surmakynsi käski ja Riivatassu hisasti tahtiaan niin, että ryhmä kulki hänen ohitseen.

Riivatassu käski muutaman väsyneen mennä pirteämpien keskelle. Riivatassun päästyä toiselle laidalle hän kiihdytti mestarinsa luo. "Kaikki ovat yhä mukana!" Riivatassu ilmoitti mestarilleen kaatosateen jylinän yli. Mestari nyökkäsi.

Matka jatkui pitkään. Kukaan ei ollut varma oliko jo aamu, mutta Kuolotähti näytti päättäneen jatkaa niin kauan kun pimeys jatkui. Sade oli vaientunut tihkuksi ja muutamat olivat jo alkaneet mouruta tyytymättömyyttään johtajilleen.

Vihdoin pitkän ja uuvuttavan matkan jälkeen Riivatassu tunsi lämpimän valonsäteen loistavan pilvien ja puiden seasta turkilleen. "Pysähdytään!" Kuolotähti huusi klaanille ja he jarruttivat pienen puron varteen. Kaikki hajaantuivat ja lysähtivät toistensa kanssa lepäämään.

Riivatassu käveli voipuneena lähimmän kiven päälle ja meni siihen loikoilemaan aurinkoon. Surmakynsi meni Kuolotähden luo, joka istui ja haukotteli puun juurella katselemassa varapäällikkönsä partiojakoja.

Riivatassu asettui rentoon asentoon makoilemaan vatsalleen. Hänen etutassunsa roikkuivat kiven hiukan ylöspäin kohoavan kiven reunalta.

Loistetassu, Kallotassu, Termiittitassu ja Pakkastassu kerääntyivät hänen kivensä juurelle ja jäivät vaihtamaan kieliä. Riivatassu murahti tyytymättömänä ja sulki silmänsä.