soturikissat: Viimeinen toivo [DROPPED]

luku 10

Kettutassu haukotteli väsyneenä. Hän hoiperteli keskiyöllä pesäänsä nukkumaan. Hän oli ollut purkamassa vyörymää pitkin yötä. Kettutassu lysähti pedilleen ja nukahti heti.

"Huhuu?" Kettutassu räpytti silmänsä auki. "Mitä?" Hän murahti Kinostassulle. "Sinut valittiin aamupartioon." Kinostassu sanoi. Kettutassu nousi ja meni ulos. Hänen turkkinsa oli sekaisin, mutta hän ei jäänyt putsaamaan sitä.

Partio lähti kohti Syöksyklaanin rajaa. Kettutassu hoiperteli eteenpäin muiden perässä. He pääsivät nopeasti rajalle ja lähtivät sitä pitkin kohti järveä. Partio uusi hajumerkkejä ja Kettutassu vain nuokkui kävellessään.

Aamupartio palasi leiriin ja Kettutassu lähti kohti oppilaiden pesää pästäkseen nukkumaan. "Kettutassu, tule mennään harjoittelemaan!" Joutsenliito huusi Kettutassulle. Kettutassu haukotteli ja meni mestarinsa perässä ulos leiristä.

"Nappaa tuo hiiri tuosta!" Joutsenliito käski. Kettutassu tarkensi katseensa hiireen ja kyyristyi. Hän lähti hiipimään otusta kohti ja jäi viimeisen pusikon kohdalle. Hän loikkasi hypyn päin hiirtä. Se kuitenkin katkask, kun Kettutassu tömähti viiksenmitanpäähän hiirestä.

"Mitä tuo oli olevinaan?" Joutsenliito kysyi. "En minä tiedä." Kettutassu sanoi. "Mennään leiriin ei kannata saalistaa, kun et selvästikkään ole terässä." Joutsenliito sanoi. Kettutassu hoiperteli mestarinsa perässä nuokkuen vähän väliä.

Kettutassu erkani mestaristaan ja meni parantajan pesälle. "Iltajoki?" Kettutassu katseli ympärilleen hämärässä pesässä. "Mitä?" Parantaja kysyi. "Voitko pyytää muita olematta häiritsemättä minua?" Kettutassu pyysi. "Voin, taisit eilen olla pitkään ulkona." Iltajoki sanoi hymyillen.

Kettutassu meni pedilleen nukkumaan. Hän nukahti heti käperryttyään pedilleen. Kettutassu avasi silmänsä ja järven pinnassa kimmelsi auringonsäteet. Kettutassu kyyristyi veden rajaan katselemaan pohjaan. "Hei! Kuka siellä?" Joku huudahti takaa.

Kettutassu pomppasi pystyyn ja katsoi taakseen. Puiden takaa hiipi kumarassa iso musta kolli. Kettutassu peruutti kun kissa lähestyi. "Kuka sinä olet?" Kolli murisi. Kettutassu peruutti yhä ja vesi hipoi hänen vatsakarvojaan. "Tule tänne sieltä!" Kolli murisi.

Mustan kollin suu kääntyi huvittuneeseen irvistykseen. "Pelottaako oppilasta?" Hän kysyi ja asteli veteen Kettutassua kyräillen. Kettutassu punnitsi mahdollisuuksiaan. Kolli oli liian iso taisteluvastukseksi ja maalla juoksemisen hän häviäisi. Ainoa toivo oli uida pakoon. Kollilla oli painavan näköinen vartalo ja se hidastaisi häntä uidessa.

Kettutassu kääntyi vedessä ja molskahti veteen. Hän potki takajaloillaan maasta vauhtia kun ehti. "Hei! Tule takaisin!" Musta kolli huusi takaa. Kettutassu piti katseensa saaressa keskellä. Missä minä olen? Paikka oli kuin kopio klaanien reviireistä.

Kuului iso molskahdus ja Kettutassu vilkaisi taakseen. Musta kolli oli lähtenyt takaa-ajoon. Kettutassu polki vettä nopeammin taakseen. "Tule tänne sieltä!" Kolli ärisi takana. Kettutassu vilkaisi taas taakseen. Takkaa-ajaja saavutti häntä. Kettutassu sukelsi pinnan alke ja kääntyi hännänmitan pinnan alapuolella.

Kettutassu pulpahti pintaan ja henkäisi syvään. Hän katsoi ympärilleen. Hänen ympärillään oli valkeutta ja vesi tuntui kylmenevän. Mustaa kollia ei näkynyt missään. Kettutassu lähti kohti saarta. Hän kuitenkin pysähtyi ja kääntyi kohti reviireitä. Saaren rannasta kuului kumahtelua ja rasahduksia.

Ääni vain läheni ja läheni. Kettutassu kiristi tahtia ja katsoi, kun paksu jääkerros lähestyi kovaa vauhtia. Kettutassu sukelsi pinnan alle. Vesi pimeni yhtäkkiä ja Kettutassu lähti kohti pintaa. Hänen päänsä osui jäähän ja hän yritii tönäistä tukevaa jäätä. Se ei liikahtanutkaan.

Kettutassun jäsenet alkoivat kylmätä ja hän etsi reikää jäässä. Hän läysi kolon jäästä. Hän työnsi tassunsa läpi ja tunnusteli jään pintaa kynsillään. Ei toivoakaan. Hänen keuhkonsa vaativat happea, mutta mistään ei ilmaa saisi.

Kettutassun jäsenet veltostuivat, kun hän menetti viimeisenkin toivonsa. Hän tunsi uppoavansa kohti pohjaa. Hän näki viimeisten happiensa kohoavan kuplina jäätä vasten, kun hänen suunsa raottui. Kettutassu sulki silmänsä. Hukkuminen tuntui kestävän ikuisuuden. Kettutassu tunsi selkänsä tömähtävän kiviseen pohjaan vesikasvien keskelle.