Restart my heart//IN FINNISH

Prologi

En ole koskaan elänyt normaalia elämää. Olen aina ollut erilainen. En ole koskaan oikein sopinut joukkoon.

Onhan minulla silti kaveri. Minun paras kaveri. Natalie. Hän on aina tukenut minua. Silloin kun olen viettänyt todella pitkän ajan sairaalassa, tai silloin, kun minulla on ollut poika ongelmia.

Minulla ei ole koskaan edes ollut poikaystävää. Kaikki ovat aina kaikonneet, kun ovat saaneet tietää sydämestäni. Sydämestäni joka voi pettää milloin vain.

Ei kukaan halua tälläistä. Minulla on synnynnäinen sydänvika ja tarvitsen todella uuden sydämen. Olen ollut jonossa pitkään, mutta en ole vieläkään saanut sitä.

Tiedän, että tulen pian kuolemaan. Minun kunto on kokoajan huonontunut, enkä varmasti elä enää pitkään. Minulla ei voi olla niin hyvä tuuri.

Minä en pääse lukiosta pois. Kesäloma alkaa kohta ja sen jälkeen minä olisin abi. Ja huomatkaa tuo. Minä olisin.

Olen jo hyväksynyt sen, että sydämeni pettää kohta. Olen jo puhunut siitä isäni ja veljeni kanssa. He jaksavat vielä uskoa.

Veljeni on minua vuoden vanhempi ja sai stipendin Stanfordin yliopistoon. Hän kumminkin hylkäsi tarjouksen. Hän hylkäsi sen! Minun takiani!

Yritin saada suostuteltua hänet lähtemään, mutta se oli turhaa. Sanoin kyllä, että olen jo syksyllä poissa. En oikeasti ymmärrä häntä. Hänen pitää jatkaa elämäänsä. Ei jäädä suremaan minua. Pelini on jo pelattu.

Tai niin minä luulin. Olin aivan varma. Kaikki kumminkin muuttui, kun isoveljeni Charles syöksyi huoneeseeni suunnilleen kuukausi, ennen kuin kesäloma alkoi.

"Cara!" Hän huutaa, eikä voisi kuulostaa yhtään iloisemmalta. Ovi avautuu ja Charles on pakahtua ilosta. "Sinä saat sydämen. Me lähdetään nyt heti paikalla."

Nousen sängystä ylös ja katson veljeäni hämmentyneenä. Hän halaa minua tiukasti ja minä itken ilosta.

Enkö minä kuolekaan?

****

Hellurei!

Mun ei pitänyt alottaa uutta tarinaa, mutta niin pääs kuitenkin käymään. Sain yhen tarinan päätökseen, joten tälle oli sitten tilaa.

Toivottavasti tuutte tykkäämään!

-Oona