Restart my heart//IN FINNISH

23.

Harkkojen jälkeen en edes käy suihkussa koululla, vaan käyn hakemassa tavarani. Kävelen siis hikisissä vaatteissa Natalien luo pari kilometriä ja käyn sitten siellä suihkussa. En ole enää niin varma niistä päiväunista. Minä yleensä tunnen itseni vaan aina väsyneemmäksi niiden jälkeen.

Aurinko porottaa taivaalla ja oloni on aika tukala. Haistan oman hikeni ja haluan oikeasti sinne suihkuun. Oikaisen metsäpolulle ja lähden hölkkäämään. Oksat raksahtelevt allani, ja minä kiihdytän koko ajan tahtiani.

Pääsen Natalien luo nopeasti ja juuri samaan aikaan hän ajaa pihaan. Natalie näyttää myös hiukan hikiseltä, eikä hänkään näytä olevan vaihtanut vaatteitaan. Hän oli tosiaan oman rakkaan harrastuksensa parissa, nimittäin tanssin. Hän ei siis kerinnyt hakea minua, mutta olisin ilmeisesti hyvin voinut vaan odottaa häntä.

"Minulla on sinulle uutisia", sanon hengästyneenä ja Natalie kohottaa hieman toista kulmakarvaansa. Hän kävelee ohitseni ja avaa oven. Minä menen sisään ensin ja hän tulee perässäni.

"Onko jotain tapahtunut?" Natalie kysyy ja riisuu kenkänsä pois.

"On. Anton kuulema palaa. Hän ei ole edes muuttanut Queensista pois. Hänellä on suunnilleen kuukauden vapaa", sanon iloisena, ja huomaan Natalien mutristavan hiukan huuliaan.

"Sinä sitten sait tietää. Helvetin iso turpaiset ämmät." Natalie kiroaa ja minä katson häntä hämmentyneenä.

"Sinä tiesit tästä?" Kysyn ja Natalie ei vastaa minulle mitään, mutta katsoo minua. Saan kyllä hänen katseestaan jo vastuksen. "Miksi sinä et kertonut minulle? Sinä sanoit minulle, että Anton on lähtenyt kokonaan."

"Minä ajattelin vaan sinun parastasi. Anton sanoi siinä viestissä, että ei aio palata. Hän sanoi sen varmaan siksi, että menisit eteenpäin. Niin sinun pitää tehdä. Sinun pitää unohtaa Anton." Natalie sanoo ja laskee kassinsa maahan.

"Ei. Minä en aio unohta häntä. Ja sinä vielä valehtelit minulle! Sinun olisi pitänyt kertoa minulle!" Huudan ja Natalie ottaa kasvoilleen tympeän ilmeen. Tiedän, että hän aikoo puhua suunsa puhtaaksi.

"Älä viitsi, Cara. Anton antoi ihan ilmiselvän vinkin. Hän ei halua sinua!" Natalie huutaa ja minä katson häntä loukkaantuneena. "Cara... sinä tiedät, että en tarkoittanut sitä sillä tavalla."

Minä juoksen nopeasti yläkertaan ja Natalien huoneeseen. Otan matkalaukun nurkasta ja kerään tavarani nopeasti.

"Mitä sinä oikein teet?" Natalie kysyy ja minä käännyn katsomaan häntä.

"Miltä tämä näyttää? Minä lähden", sanon ja menen hänen ohitseen. Kävelen alakertaan ja kuulen Nicolen seuraavan minua. Hän ei kumminkaan ole sanonut mitään.

"Sinä yliregoit, Cara. Puhutaan nyt." Nicole yrittää, mutta minä lähden ovet paukkuen ulos. Minä kyllä ihan oikeasti ylireagoin, mutta niin minä yleensä teen. Enkä todellakaan niele ylpeyttäni ja kävele takaisin sisälle.

Sinne helevtin kuppilan on melkein viisi kilometriä ja joudun kävelemään sinne. En todellakaan tuhlaa rahaa taksiin, joten ei ole paljo vaihtoehtoja. Kiva matka matkalaukun kanssa.

****

"Mikä helvetti tämä haju on?" Adrin kysyy, kun kävelen lähemmäs tiskiä. Adrian ei ole vielä huomannut minua, mutta kääntyy nopeasti ympäri. Hän nopeasti tajuaa, että se olen minä ja ohjaa minut takahuoneeseen.

"Tulin suoraan harkoista."

"Joo. Minä kyllä haistan sen. En kyllä tiennyt, että matkalaukun ovat nykyään mukana harkoissa." Adrian sanoo ja pitelee nenästään kiinni. "Käy nyt ensin suihkussa ja katsotaan sitten se työsopimus."