Restart my heart//IN FINNISH

40.

Suljen silmäni, mutta avaan ne melkein välittömästi. Työnnän Adrianin kauemmas ja nousen nopeasti ylös. Vilkaisen vielä Adriania ja juoksen sen jäljen eteiseen. Vedän kengät jalkaan ja nappaan laukun lattialta. Kuulen Adrianin tulevan eteiseen, mutta minä menen ennen sitä ulos asunnosta.

Lyön pääni Adrianin ulko-oveen ja liun siitä lattialle istumaan. Mitä ihmettä minä oikein touhuan? Pääni on ihan sekaisin. Suljen silmäni ja annan kyynelien valua.

Pian tunnen oven avautuvan ja Adrian tulee ulos. Hän ei sano mitään, mutta tunnen hänen istuvan viereeni. Hetken olemme molemmat ihan hiljaa ja minä olisin toivonut, että se hiljaisuus olisi kestänyt. En olisi halunnut kuulla seuraavia sanoja.

"Sinä ehkä rakastat Antonia, mutta tiedän, että sinulla on tunteita minua kohtaan. Minä tunsin sen." Adrian sanoo, mutta minä en vastaa hänelle mitään.

Lopulta avaan silmäni ja katson suoraan eteenpäin. Tunnen Adrianin katsovan minua, mutta nyt hän ei sano yhtään mitään. Minä huokaisen syvään ja nousen seisomaan. Käännyn lopulta katsomaan Adrinia, joka nousee myös ylös.

"Tuletko takaisin sisälle?"

"Se ei taida olla hirveän viisasta. Minulla on vielä asioita hoidettavana. Palaan töihin sitten kahden viikon päästä", sanon ja lähden kävelemään portaita alaspäin. Tunnen Adrinin polttavan katseen selässäni, joten menen vauhdilla pois hänen näkyvistään.

Minun on nyt aika mennä puhumaan tästä hirveästä sotkusta.

****

"Sinä et näytä mitenkään iloiselta. Minä olisin riemuissani, jos kaksi jätkää olisi rakastunut minuun." Natalie sanoo huokaisten ja katsoo minua hymyillen.

"Minä en todellakaan ole iloinen. En minä halua olla tälläisessä tilanteessa. En halua, että kaksi ihmistä rakastaa minua. Siinä särkyy jommankumman sydän."

"Joo. Niin se homma yleensä menee. Sinun pitää vaan valita. Sinä tiedät kyllä, että en ole hirveän hyvä näissä asioissa. Mokaan yleensä poikien kanssa. Spencer on onneksi erilainen." Natalie hehkuttaa ja saa oloni vaan pahemmaksi. Minusta on kiva, että hän on onnellinen ja kyllähän hän saa sitä minulle hehkuttaa. Kunpa vaan itsellänikin olisi noin helppoa.

"Miksi sinun piti koskaan viedä minua siihen kahvilaan?" Kysyn ja Natalie kohauttaa vaan olkiaan.

"Kuules.... olen nähnyt molemmat jätkät. He ovat todellisia herkkupaloja molemmat. Kumpikaan ei siis olisi pitkään yksin. En oikeasti ymmärrä, että miten olet saanut kaksi niin hyvää kundia."

"Sinusta on todella paljon apua", huomautan ja Natalie naurahtaa kevyesti.

"Minusta on aina apua." Natalie sanoo ja minä siirrän katseeni lasiini. Minun ei pidä ajatella edes vaan itseäni. Minulla on toinen ihminen sisälläni. Minun pitää miettiä pikkuiseni parasta.

"Onko Anton oikeasti käyttänyt steroideja?" Kysyn yllättäen ja nostan katseeni Natalieen. Natalie näyttää hiukan yllättyneeltä kysymyksetäni ja nyökkää lopulta. "Sinä siis tiesit, mutta et kertonut minulle?"

"Ajattelin, että Anton kertoo itse. Vaikka olisihan minä tosiaan voinut kertoa. Tässä sitä näkee, että kuulet sen sitten ihan jostain muualta."

"Milloin hän käytti niitä?"

"Lukioissa. Hänet erotettiin lopulta joukkueesta ja hän kävi kaikessa hiljaisuudessa koulunsa loppuun. Sitten hänet palkattiin tuonne valmentajaksi. Hän on oikeasti huippu-urheilija." Natalie sanoo ja minä nyökkään.