Restart my heart//IN FINNISH

24.

Kaksi viikkoa myöhemmin:

Katselen ikkunasta vesisadetta ja toivon todella, että tuo tulee pian loppumaan. Minä haluaisin käydä lenkillä, mutta en kyllä lähde kaatosateessa tuonne juoksemaan.

Olen asunut kaksi viikkoa Adrianin vierashuoneessa ja olemme todella tutustuneet hyvin. Adrian on rikas, eikä se kokonaan ole hänen kuppilansa ansioita. Hänen isänsä on siis amerikkalainen ja rikas. Hän osti asunnon pojalleen ja laitaa kuukausittain paljon rahaa. Hän on muuttanut kaupungista parin sadan kilometrin päähän ja asustelee siellä uuden perheensä kanssa. Adrianin äiti on taas espanjalainen ja asuu Espanjassa.

En ole tämän kahden viikon aikana sopinut Natalien kanssa. Hän yritti tavoittaa minua monta päivää, mutta lopetti sitten. Tiedän, että hän antaa minulle aikaa ja en tiedä, että miten pitkään jaksan enää olla hänelle vihainen. En vaan ole kerinnyt ajattelemaan koko asiaa. Minulla on ollut paljon töitä ja olen keskittynyt harjoituksiin. Huomenna on kaiken lisäksi ensimmäinen peli ja odotan sitä innolla.

En ole myöskään nähnyt isää tai Charlesia. Charles on yrittänyt monesti ottaa yhteyttä tai sitten hän on käynyt siellä kuppilassa. Adrian on kumminkin aina auttanut minut pinteestä pois.

Joka ilta nukahtaessani olen miettinyt vain Antonin kasvoja. Kohta on kulunut kuukausi. Hänen pitäisi palata. En tosin enää tiedä, että mitä oikein ajattelen. Olen hänelle ainakin vihainen. Hän saa oikeasti kuulla kunniansa, kun näen hänet.

Olen ruvennut miettimään myös sitä, että olisiko mahdollista, että pidän Adrianista?

Hän on auttanut minua ihan hirveästi. Minun ei ole tarvinnut maksaa vuokraa tai ruokaa. Hän on hoitanut sen kaiken. Lisäksi hän on kyydittänyt minut töihin ja kouluun. Olen hänelle ihan hirveästi velkaa. Minä tiedän hänestä ihan hirveästi, mutta en sitä typerää salaisuutta. Hän ei ole suostunut kertomaan. Lola sanoi, että Adrian ei hirveästi avaudu muille. On kuulema ihme, että hän on puhunut minulle näinkään paljon. Perhe on kuulema hänelle arka paikka.

Minulla on kyllä hänestä yksi miinus. En ole kertonut hänelle koko asiasta, koska en halua, että meidän väleistä tulee kiusalliset. Olen kuullut joka ikinen ilta Adrian huoneesta ääniä. Sanotaanko vaikka niin, että hän on tyytynyt oman käden onnellisuuteen. Hän voisi oikeasti pitää kuulokkeita tai edes pitää sitä tietokonetta/puhelinta hiljaisella. Olen joutunut vähäisillä rahoillani ostamaan korvatulpat. Ne ovat onneksi auttaneet.

"Cara? Haluatko lähteä lenkille?" Kuulen Adrianin huutavaan ja pian hän raottaa ovea. Adrian kurkistaa oven raosta ja tulee sitten sisään. Minä vilkaisen ikkunasta ulos ja huomaan, että sade on lakannut. Aurinko pilkistää taivaalta ja minä nousen ylös.

"Joo. Mennään vaan."

****

"Tiedätkö mitä?" Adrian kysyy, kun olemme lenkkipolun alussa. Hän pysähtyy ja minäkin pysähdyn lopulta. Adrian kävelee minut kiinni, mutta ei jatkaa matkaa siitä.

"No?"

"Nyt on aika hyvä sää." Adrian sanoo ja minä naurahdan.

"Joo. Minä tiedän, että on hyvä sää. Maa tosin on kostea, mutta mutten joo", sanon ja kiristän hieman ponnariani.

"Hyvä sää treffeille." Adrian sanoo muka viattomasti ja minä pyöräytän silmiäni.

"Sinä se jaksat kyllä yrittää", sanon ja lähden jälleen pieneen hölkkään. Adrian ottaa minut kiinni ja hölkkää rinnallani.

"Tottakai minä jaksan. En ole luovuttamassa, ennen kuin suostut", hän sanoo ja minä päätän olla vastaamatta. Adrian on nämä viimeiset kaksi viikkoa yrittänyt saada minua treffeille. Olen aina kieltänyt, koska mietin edelleen Antonia. Kaikenlisäksi hän on myös pomoni. Nyt olen kumminkin ruvennut miettimään, että voisinhan minä lähteä. Ei siitä mitään haittaa olisi. Adrian on huumorintajuinen ja mukava. Olen myös aika imarreltu, että joku yrittää niin kovasti saada minut ulos.