Restart my heart//IN FINNISH

10.

Jään silmät pyöreinä paikalleni, enkä oikeasti ymmärrä, että mitä tässä tapahtuu. Tämä on ensisuudelmani. Tämän ei todellakaan pitänyt mennä näin.

Nicole tuntee, että en vastaa siihen ja vetäytyy hiukan kauemmaksi. Hän tuijottaa minua hiukan hämmentyneenä ja nolona.

"Minä en ole-", aloitan hiukan vaikeasti, mutta Nicole vaan pudistaa päätään. Hän nousee kiireellä ylös ja kerää tavaransa.

"Joo. Anteeksi kovasti", Nicole mumisee ja saa viimein kaikki tavaransa kasaan.

"Eihän sinun nyt tarvitse lähteä", sanon hätäisesti ja nouse seisomaan.

"Minun nimenomaan pitää. Tehdään tämä myöhemmin", Nicole sanoo ja lähtee nopeasti pois. Minä jään hölmistyneenä katsomaan hänen peräänsä ja mietin, että mitä todella juuri tapahtui.

****

Perjantaina sain tietää, että bileet ovat Brandonin luona. Siispä päätin, että aion todellakin mennä sinne. Minulla on sellainen olo, että nyt tai koskaan on nyt minun mahdollisuuteni.

Tällä hetkellä Natalie heittelee kaapistaan minulle mekkoja, mutta minä olen tyrmännyt jokaisen idean. Kaikki ovat liian avonaisia tai muuten vaan liian lyhyitä. Kuka oikeasti pitää tuollaisia mekkoja?

"Entäs tämä? Tämä kävisi sinulle", Natalie sanoo ja ottaa kaapistaan seuraavan mekon. Se on kultainen paljettimekko ja voisi tosiaan käydä minulle.

Se ei näytä liian lyhyeltä, vaan juuri sopivalta.

"Hyvä on. Minä käyn nopeasti sovittamassa sitä", sanon huokaisten ja nappaan mekon käteeni. Menen Natalien kylpyhuoneeseen ja vaihdan mekon päälleni.

Tämä se on. Tämä on juuri sopiva.

Tulen vessasta ulos ja Natalie nyökkää minulle välittömästi. "Tuo se on. Sinä niin laitat tuon mekon."

"Niin laitan", sanon hymähtäen.

"Sinä tulet niin tekemään vaikutuksen Brandoniin. Jos tuo ei sitä tee, niin ei tee yhtikäs mikään."

****

Pihalla jo haisee ihan hirveältä. Hirveä tupakan ja viinan lemu. Vaikka Brandon on täällä ja hän haluaa vielä kaiken lisäksi olla täällä kanssasi, niin en ole tästä enää niin varma.

Jouduin vielä valehtelemaan perheelleni.

"Mennäänkö?" Kuulen Natalien kysyvän ja käännyn katsomaan häntä. Ystäväni puolestaan näyttää olevan tästä aika innoissaan.

"En ole enää tästä-", aloitan, mutta Natalie keskeyttää minut aika nopeasti.

"Sinä et todellakaan ole perumassa tätä, Cara. Minä lupaan, että tästä tulee hauskaa", Natalie sanoo ja nyökkään lopulta.

Voihan Natalie olla oikeassa. Tästä voi tulla hauskaa, jos minä päätän niin. En masistele yhtään, vaan aion nyt ihan tosissaan pitää hauskaa.

"Mennäänkö ensiksi hakemaan juomista?" Natalie kysyy ja minä nyökkään. Hän tarttuu kädestäni kiinni ja lähtee kuljettamaan meitä sisälle.

Heti kun astumme sisälle, niin minulle tulee todella kuumaa. Talo on jo täynnä ihmisiä ja rupean oikeasti miettimään, että voiko tästä tulla hauskaa? Eihän täällä voi edes hengittää.

"Minä otan alkoholia. Haittaako se?" Natalie kysyy ja kaataa boolia mukiin. Minä huomaan vasta nyt, että olemme keittiössä. Täällä musiikki ei soi niin kovaa, eikä ihmisiä ole edes paljon.

"Ei haittaa. Kohan et vedä nyt hirveitä perseitä", sanon naurahtaen ja Natalie nyökkää. Hän ottaa kulauksen juomastaan ja istahtaa tuolille.