Golden hour

- 2 -

Minun ei tarvinnut mennä kouluun enää loppuviikosta. Aamulla kylkeeni oli sattunut niin paljon, että pelkkä liikkuminen teki pahaa. Yön riehumisella ei ollut kovinkaan hyvää vaikutusta siihen. Aaron antoi minulle lisää kipulääkettä, vaihtoi sideharson uuteen ja sanoi, että minun on parempi jäädä kotiin.

Olli ja Miro tulivat meille aamusta. Aaron ja Olli lähtivät kouluun ja Miro jäi minun kanssani kotiin. Ei me ikinä menty kouluun, jos toinen ei ollut siellä.

Markolla oli vielä töitä jonka jälkeen se meni Kassulle tai Jerelle, koska sitä ei kuulunut kotiin. Hyvä vain. Minä ja Miro saatin olla keskenämme. Päivällä me kyhäsimme jotain syötäväksi kelpaavaa kaapissa olevista aineksista.

Minä nukuin ja Miro oli suurimman osan päivästä sen mopon kimpussa ja yritti saada sitä toimimaan. Se selitti minulle mikä siinä oli vikana, mutta en minä unisena ymmärtänyt paskaakaan parhaan ystäväni puheista.

Iltapäivällä Olli tuli hakemaan Miroa ja ne kaksi lähtivät kotiin. Aaron oli koulun jälkeen niin väsynyt, että meni suoraan nukkumaan päiväunia.

Minä olin puhelimella hetken aikaa Miron lähdettyä, kunnes minulle tuli tarve tehdä edes jotain hyödyllistä. Yritin vaivalla saada joitain rästiin jääneitä koulujuttuja hoidettua. Äikästä minulla on nyt jo tekemättä kaksi esitelmää. Minä ihan oikeasti yritin, mutta kun aiheet olivat niin tylsiä ja puuduttavia. Mitään tästä tiedosta en tulisi käyttämään viiden vuoden päästä, joten miksi edes vaivautua?

Luovutin ja menin alakertaan. Kylkeen oli alkanut taas sattua joten nakkasin parit buranat naamariin. Marko ei ollut vieläkään kotona. Radio pauhasi keittiössä taustalla. Meidän kotona ei ikinä ollut hiljaista.

Kun tekemisen puute ja turhautuminen iski ihan kunnolla päätin lähteä juoksulenkille. Vaihdoin oikeat kamat päälle, laitoin kuulokkeet korville ja puhelimesta musiikkia jonka jälkeen olin valmis lähtemään.

Oivakankaalla oli hyviä metsäteitä, kun asuttiin täällä ihan korvessa. Lähes jokaisen talon takapiha oli metsää. Minä rakastin juoksemista. Siinä sai purettua energiaa ja sai mahtavan fiiliksen. Olen melko nopea juoksemaan ja juoksinkin lenkeillä aina täysiä niin, että hiki virtasi.

Palasin kotiin hyvillä mielin. Mielialani laski kuitenkin saman tien, kun tajusin Markon tulleen kotiin.

Se oli onneksi unohtanut jo sen eilisen, joka oli ihan hyvä juttu. Marko sähläsi jotain keittiössä ja vaikutti erittäin ärtyneeltä ja väsyneeltä. Minut tajutessaan se käski lähteä kauppaan.

-mä tulin just lenkiltä. Eikö Aaron voisi mennä? ehdotin edelleen henkeä tasaten. Omaan sänkyyn rojahtaminen tuntui kaikista parhaimmalta vihtoehdolta juuri nyt.

-ei mitään vastaväitteitä. Aaron on ollut koko päivän koulussa, kun sinä olet ollut täällä laiskottelemassa. Eiköhän sinunkin ole korkea aika tehdä jotain järkevää, Marko sanoi päättäväisenä. Sille ei sanottu ei.

-no voinko mä käydä ensin edes suihkussa? Kysyin huokaisten turhautuneena.

-no mene sitten äkkiä. Mä jätän kauppalistan ja rahat eteisen pöydälle, se sanoi edelleen kireänä ja hätisti minut pois keittiöstä.

Kirosin puoliääneen. Kävin hakemassa huoneestani puhtaat vaatteet ja suuntasin kylpyhuoneeseen. Juoksulenkin jälkeen mikään ei ollut parempaa kuin jääkylmä suihku.

Suihkun jälkeen puin vaatteet päälle. Kävelin olohuoneen poikki eteiseen ja laitoin kengät jalkaan. Nappasin kauppalistan ja rahat pöydältä ja lähdin kotoa.

Markon määräily oli niin raivostuttavaa. Jos se päättää, että mä teen jotain, niin mähän teen silloin vikisemättä kuten se haluaa. Aaronin kanssa se välillä joustaa, mutta minua se pompottelee mielin määrin. Ihan kun minulle ei olisi muuta tekemistä kun toimia Markon käskyläisenä.