Golden hour

- 30 -

Aaron puhdisti kasvojeni viiltohaavaa. Huomasin sen olevan edelleen vihainen minulle siitä meidän aiemmasta riidasta. Veljeni kasvot olivat ilmeettömät ja ja tämä kiristeli leukojaan ihan kuin yrittäisi pidätellä itseään sanomasta jotakin.

Keittiönpöydällä oli useita verisiä pyyhkeitä, joilla se oli pessyt jo osittain kuivuneen veren kasvoiltani saatuaan runsaan vuodon lakkaamaan. Aaron otti ensiapulaukusta pulloin jotain kirkasta nestettä ja kaatoi sitä puhdistuslapulle. Vetäisin pääni refleksistä taaksepäin, kun kirvelevää ainetta joutui haavaan.

-Se pitää puhdistaa kunnolla, ellet halua sen tulehtuvan, Aaron selitti edelleen vihaisen kuuloisena ja tarttui leukaani, jotta pysyisin paikoillani. Sen ote oli yllättävän tiukka.

En sanonut mitään. Purin vain hampaita yhteen ja kestin päätä särkevän kirvelyn, jota aine tuotti.

-Mä en vain voi välillä ymmärtää sua. Tai edes ketään muuta teistä. Mikä siinä on, kun pitää aina tapella? Saako siinä purettua jotain estoja, kun hakkaa toisen naaman paskaksi? Se kysyi vihaisella ja vähän syyttävällä äänellä silmissä outoa kovuutta, jota niissä harvoin näkyi.

-Et sä ymmärtäisi, vaikka selittäisinkin, vastasin tylysti. Aaron hymähti ilottomasti.

-Kai ymmärrät, että ne tulee jotenkin kostamaan. Itäpuolelaiset ei todellakaan anna tämän asian olla. Ne hakkaa sut kaks kertaa pahemmin ja sitten sun on taas pakko kostaa. Se ei ikinä lopu ja lopulta sä menet liian pitkälle tai sulle tapahtuu sama kuin Mirolle, se sanoi kylmästi.

Siinä vaiheessa minulle riitti. Riuhtaisin päätäni taaksepäin ja nousin ylös tuolilta. Heitin ensiapulaukun ja kaiken muun pöydältä lattialle yhdellä huitaisulla.

-Älä helvetti edes mainitse Miron nimeä! Sulla ei ole mitään oikeutta puhu siitä tai minusta tuolla tavalla!! Minä huusin Aaronille, joka nousi myös seisomaan. Huomasin tämän ilmeestä, ettei veljeni aikonut pidätellä enää sanojaan, vaan sanoi sen mitä oikeasti ajatteli.

-Sä olet ihan helvetin itsekäs! Sä luulet, että sulla on joku helvetin oikeus käyttäytyä noin paskamaisesti, koska Miro kuoli! Tämä oli täysin sama homma silloin kaksi vuotta sitten, kun äiti ja isä kuoli! Sä kuvittelet, että sulla on oikeus olla välittämättä kenestäkään muusta kuin itsestäsi! Ihan kuin sulla olisi nyt joku etuoikeus olla surullinen ja vihainen ja raivota kaikille mielesi määrin, koska Miro oli sun ystäväsi! Mutta arvaa helvetti mitä?! Mäkin välitin Mirosta! Me kaikki välitettiin siitä! Joten lakkaa olemasta tuollainen säälittävä kakara ja kerää ittes, koska sä et ole ainoa, jolla menee päin helvettiä!! Aaron karjui ja huomasin kuinka sillä nousi kyyneleet silmiin, kuten aina tämän ollessa niin vihainen.

Minä tärisin kiukusta. Aaronilla ei ollut mitään käsitystä siitä, mistä se puhui.

-Turpa kiinni! Mä teen vittu mitä mä haluan ja käyttäydyn niin kuin mua huvittaa! Mä en tarvitse mielipiteitä tai neuvoja varsiinkaan sinulta! Mä kuulin, kun sä puhuit Markolle! Sä uskot mun tappaneen Miron! Minä huusin sille. Aaronin kasvot valahtivat taas ilmeettömiksi ja kaikki viha sen laajenneista silmistä oli poissa.

-Onko se totta?

Käännyin ympäri ja näin Jeren, Kassu ja Markon seisovan ovensuussa.

-Etkö sä usko Eemiliä? Kassu jatkoi epäuskoisena ja tuijotti Aaronia, jonka näytti ahdistuneelta ja nurkkaan ahdeltulta.

-En minä..., se aloitti, mutta ei sitten saanut loppua lauseesta muodostettua. Aaron räpäytti silmiään ja kyyneleet valuivat tämän poskille.

-Haista paska, Aaron. Mä vihaan sua, minä sihahdin sille jä kävelin Markon, Jeren ja Kassun ohi.

Menin omaan huoneeseeni ja jäin istumaan omalle sängylleni. Teki mieli potkaista jotakin. Kuulin puhetta alhaalta, mutta en keskittynyt niin kovasti, että saisin siitä selvää.