Golden hour

- 29 -

-Mitä tuo tekee täällä? Minä kysyin.

Tuomas löi Eliasta lujaa kasvoihin. Se älähti kivusta ja tämän pää retkahti sivulle iskun voimasta. Tuomas kääntyi katsomaan minua ja sen kasvoilla välähti hetken hämmennys, joka vaihtui nopeasti virneeseen. Se oli humalassa. Ne kaikki olivat.

-Eemil! Liity ihmeessä seuraan. Tää paskiainen oli käyny kavereineen vähän uhkarohkeaks ja päättäneet tulla meidän alueelle. Olisit nähnyt kun ne pelkurit juoksi pakoon tajuttuaan meidät. Tää yks ei ollut ihan niin onnekas, Tuomas virnuili ja osoitti Eliasta, joka mulkoili sitä pahasti.

-Päästäkää se irti, minä käskin. Tuomas naurahti vähän, mutta vakavoitui, kun tajusi minun olevan tosissani.

Elias siirsi katseensa minuun. Sen kasvot olivat täynnä ruhjeita. Silmäkulmassa oli todella kivuliaan näköinen haava, joka vuosi paljon verta. Ylä- ja alahuuli olivat hajenneet. Vasen silmä oli alkanut turpoamaan. Se oli saanut ihan kunnolla turpaansa. Elias katsoi minua vieläkin murhaavammin kuin Tuomasta sanomatta kuitenkaan mitään. Se pohti selvästi mitä minä aijoin.

-Mikä helvetti sua vaivaa? Tuomaksen kaveri, Matias, ihmetteli. Se katsoi minua epäuskoisena ja ihan vähän vihaisena.

-Miksi sä haluat auttaa sitä? Ilari, toinen sen kaveri, kysyi ja katsoi Eliasta inhoten.

-Mä kuvittelin, että haluaisit kostaa Miron puolesta. Se kuoli noiden helvetin snobien takia, Tuomas melkein huusi ja astui pari askelta lähemmäs minua uhkaavasti.

-Mä käskin päästää sen irti! Minä huusin sille. Tuomas katsoi minua hetken haastavasti silmiin. Se edelleen luuli minun pilailevan. Tästä oli kuitenkin leikki kaukana. Lopulta se kuitenkin nyökkäsi kahdelle kaverilleen, jotka pitivät Eliasta pystyssä, jolloin he päästivät irti.

Elias kaatui suoraan maahan ja huudahti kivusta. Minä kävelin sitä kohti ja Elias yritti peruuttaa pakoon kasvoillaan edelleen uhmakas ilme. Olin kuitenkin nopeampi ja potkaisin sitä lujasti kylkeen, jolloin tämä huusi taas ja peitti kasvonsa käsillään suojatakseen niitä.

Jatkoin sen kylkien ja vatsan potkimista ja se valitti joka kerta. Elias piti käsiään edelleen kasvojensa peittona, vaikka minä potkin niitä toistuvasti. Se alkoi käymään väsyneeksi taistelemaan vastaan, mutta ei vieläkään luovuttanut.

Potkaisin sitä vatsaan niin lujaa kuin lähti, jolloin se veti terävästi henkeä ja vaistomaisesti veti kätensä pois kasvojensa edestä. Sain aikaan toivomani reaktion ja iskin sitä kengänkärjellä keskelle naamaa. Verta roiskui sen nenästä kengilleni ja Elias huusi taas.

-Nouse ylös, minä käskin samalla tavalla, kuin Riku oli käskenyt minua käydessään kimppuuni. Äänessäni oli samaa armottomuutta ja kylmyyttä. Nautin tilanteesta ehkä vähän liian paljon. Mieleeni muistui kaikki ne kerrat, kun Elias oli vittuillut ja ärsyttänyt minua koulussa tahallaan yrittäen saada minua käymään kimppuunsa, jotta hän saisi hyvän syyn lyödä takaisin ja väittää sitä itsepuolustukseksi, josta minulle koitui ongelmia.

-Haista vittu, se ärisi maatessaan kyljellään maassa katsomatta minua.

-Nouse ylös tai mä vittu potkin sun jokaisen kylkiluun paskaks! Minä uhkasin ja annoin ensimakua potkaisten sitä rintaan saaden Eliaksen haukkomaan henkeä.

Peruutin pari askelta, kun se alkoi vetämään itseään käsien avulla ylös maasta. Irvistelystä päätellen se sattui aivan helvetisti. Hyvä vain.

Eliaksella oli vaikeuksia pysyä pystyssä ja sen kasvot olivat valahtaneet valkoisiksi. Se yritti hakea tasapainoa. Kaikesta siitä huolimatta sen silmissä paloi ihan ihailtavaa tarmoa. Elias inhosi minua niin paljon, ettei se välittänyt kivusta. Se pyyhki kasvojaan hihaansa ja sylkäisi verta maahan.