-Hei?
-Hei... tuota...
-Eemil?
-Joo.
-Mitä sä...? Tai siis miksi sä soitat mulle?
-Mä ajattelin, että sun pitäisi kuulla yksi juttu.
-Mitä? Tai siis onko kaikki kunnossa? Sä kuulostat jotenkin... oudolta.
-Ei. Kaikki ei ole kunnossa.
-Se liittyy Miroon, eikö liitykkin?
-Joo... Miro... Miro on kuollut.
...
...
...
-Eerika?
-Mitä tapahtui? Ei kai se vain... tehnyt itselleen jotain?
-Ei. Ei se ollut mitään sellaista.
-Mitä sitten?
-Se joutui tappeluun.
-Ja sä olit paikalla?
-Niin.
...
...
-Hyvä.
-Hyvä?
-Siis, että sä olit Miron luona silloin.
-Mitä sä tarkoitat?
...
-Se ei ikinä lakannut puhumasta sinusta. Ja helvetti, kun se otti päähän. Jossain vaiheessa mä sitten ymmärsin mistä se johtui. Se miten Miro katsoi sua tai kuinka se suuttui aina, kun edes mainitsin nimesi väärällä tavalla... Mä tajusin lopulta, että vaikka kuinka paljon mä olisin sen tukena, kun se tarvitsee mua, vaikka kuinka paljon mä tulisin auttamaan sitä, mä en silti tulisi ikinä olemaan sille niin tärkeä kuin sinä.
...
...
...
-Me murtauduttiin sinne teidän taloon.
-Mä tiedän. Sitä ei ollut kovin vaikea päätellä, kun se oli jättänyt takkinsa sinne... Mä tiedän, että se mitä mä tein oli tosi paskamaista, kun jätin Miron sillä tavalla ilman mitään selityksiä... Sen viimeiset päivät mä olin sille pelkkä kusipää exä...
-Mä olen pahoillani.
-Älä ole... Mä en voi edes kuvitella millaista tää on sulle...
-Niin...
-Sori. Toi oli vähän tahditonta... Tiedätkö, mä olen miettinyt asioita sen jälkeen, kun mä lähdin.
-Ai jaa?
-Joo. Tai lähinnä yhtä juttua. Luuletko, että meistä kahdesta olisi voinut tulla ystävät?
-Ehkä... Luultavasti.
-Jos mä en olisi ollut sellainen kateellinen tyttöystävä, joka ei nähnyt sussa mitään muuta kuin haittaa.
-Tai jos mä en olisi ollut niin ennakkoluuloinen sua kohtaa, ehkä meistä tosiaan olisi voinut tulla ystävät.
-Mutta mennyt on mennyttä.
-Niin.
...
...
-Eemil, mä tiedän, että kaikki tuntuu tällä hetkellä ihan mahdottomalta, etkä sä varmaan usko mua, mutta asiat järjestyvät vielä. Se helpottaa kyllä. Ihan varmasti tulee päiviä jolloin tekis mieli luovuttaa, mutta hyviäkin päiviä tulee. Sä selviät tästä kyllä.
YOU ARE READING
Golden hour
RomanceEemil Kajanderin elämä ei ole ikinä ollut helppoa. Kaksi vuotta sitten hänen vanhempansa kuolivat autokolarissa, jonka aiheutti Stenmanit, rikas perhe, jonka poika selviytyi onnettomuudesta hengissä. Siitä lähtien Eemil on asunut kahden vanhemman ve...