Golden hour

- 11 -

Muutaman sekunnin ajan kaikki oli ihan hiljaista. Kukaan ei päästänyt pihaustakaan. Ainoa minkä kuulin, oli oma raskas hengitykseni.

Aleksi toi kätensä nenänsä alle ja se sotkeutui heti kirkkaanpunaiseen vereen. Sitten se käänsi murhaavan katseensa minuun.

-Paskiainen! Se huusi ja oli salamana kimpussani. Ensimmäisen iskun onnistuin väistämään, mutta toinen osui suoraan leukaani. Horjahdin sivulle, mutta en menettänyt tasapainoani. Kolmas isku meni täpärästi ohi.

Onnistuin täräyttämään sitä vasemman silmäkulman yläpuolelle, josta Aleksi suuttui vielä enemmän. Sen silmät leimusivat vihasta, kun se hyökkäsi päälle ja kaatoi minut maahan. Selkäni osui lujasti kovaa lattiaa vasten enkä hetkeen tajunnut mitä tapahtui. Korvissani soi ja ilmat karkasivat keuhkoista.

Olin jo valmistautunut siihen, että pelini oli pelattu ja pian Aleksi pääsisi kunnolla hakkaamaan minusta paskat pihalle. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Sen sijaan Miro ilmestyi ylleni ja auttoi minut pystyyn. Kuuloni palautui hiljalleen.

Huomasin Eeliksen pitelevän rimpuilevaa Aleksia paikoillaan, joka huusi kirosanoja ja haukkui minut pystyyn. Se olisi käynyt kyllä kimppuuni jos olisi voinut. Huomasin veitsen sen kädessä, jonka Aleksi oli ehtinyt kaivaa esille. Kiiltävä terä hirvitti minua vähän. Tiesin kuinka paljon yksikin viilto kyljessä sattui. Ties kuinka pahaa jälkeä Aleksi olisi suutuksissaan pystynyt tekemään.

Eerikakin ilmestyi viereeni. Se näytti järkyttyneeltä. Muut oppilaat olivat alkaneet lähtemään, kun kaikki toiminta oli päättynyt. Täällä oli tappeluita vähän väliä.

-Tervetuloa Oivakankaalle, minä sanoin Eerikalle, joka antoi minulle pahan katseen. Sen olisi parempi tottua tällaiseen, jos ajatteli pysyä tässä paskakaupungissa.

-Kajander ja Elonen kansliaan saman tien! Kuulin Rajalan meidän köksän opettajan huutavan. Aleksi oli lopettanut huutamisen ja riuhtaisi itsensä Eeliksen otteesta. Se sujautti taiteltavan veitsen takaisin taskuunsa nopeasti ja huomaamattomasti. Kaikkien katseet kääntyivät koulun vihatuimman opettajan suuntaan.

-Nyt heti! Rajala karjaisi. Vitun mahtavaa.

Tikkanen, meidän elämäänsä kyllästynyt keski-ikäinen kaljuuntuva rehtori piti minulle ja Aleksille puhuttelun sen kansliassa. Samoista asioista se jauhoi kuin aina. Tässä koulussa ei hyväksytä väkivaltaa, minä odotan teiltä yhdeksäs luokkalaisilta paljon enemmän. Se mies oli ollut koulun rehtori jo silloin kun Marko kävi täällä. Jäisi jo eläkkeelle. Kukaan ei tykännyt siitä. Minä en varsinkaan. Toisaalta, minä vihasin kaikkia tämän koulun opettajia. Oliko liikaa pyydetty, että edes joku osaisi tehdä työnsä kunnolla.

Aleksi piteli saamaansa paperimyttyä edelleen verta vuotavan nenänsä alla. Me emme kuunelleet Tikkasta vaan keskityimme toistemme mulkoiluun. Vitun paskiainen. Tuo ansaitsi saada turpaansa ja kunnolla. Se oli niin vitun ylimielinen. Melkein yhtä paha kuin Elias Stenman. Hyvänä kakkosena se kyllä tuli. Sillä taisi saada ego aikamoisen kolauksen. Aleksi oli kova pitämään mainettaan yllä.

Tikkala antoi meille jälki-istuntoa pariksi viikoksi. Lisäksi molemmille tuli yksi varoitus. Kahdesta varoituksesta erotetaan väliaikaisesti. Kolmesta pysyvästi. Se myös ilmoittaisi meidän molempien huoltajille. Kiva. Marko saa taas olla ylpeä.

Mä olin ollut jälki-istunnossa muutamia kertoja, mutta niiden puuduttavaan tylsyyteen ei kyllä ikinä totu. Puhelimet otetaan pois ja sun pitää istua tunti luokassa muiden oppilaiden ja opettajan kanssa, joka olisi itsekin mielellään ihan jossain muualla.

Tällä kertaa tuuri oli jopa normaalia huonompi. Minä ja Aleksi olimme ainoat, joiden täytyi sinä päivänä jäädä koululle ylimääräiseksi tunniksi. Istuin huokaisten yhden pulpetin ääreen, joka oli mahdollisimman kaukana Aleksista. Ojensin puhelimeni Oinaselle, kun se tuli sitä hakemaan. Oinanen oli tässä koulussa erityisopettaja. Se opetti pienluokkaa, jota kaikki sanoivat vammaisluokaksi. En ymmärrä miten se mies kesti työtään. itse en pysty olemaan yhdenkään vammaisluokkalaisen kanssa samassa huoneessa kahta sekunttia pidempään menettämättä vähintään kymmentä aivosolua.