tulppaanipoika, lumiprinssi «yoonmin»

«17»

mä pidän pojista

"Me ollaan ihan helvetin sekasin", Yoongi huohotti. "Tai sä ainakin oot."
"Jatka, Yoongi", Jimin käski.
"Jimin-ah."
"Jatka."
"Tää ei oo viisasta."
"Jatka!"
Jimin hengitti syvään ja veti Yoongin kädet lanteilleen.
"Jimin...
Sun ei tarvii tehä tätä  mun takia."
"Yoongi-hyung. Teet tästä hirveen ison numeron."
Jimin työnsi kehonsa lähemmäs vanhemman kehoa ja painoi kasvonsa tuon solisluulle.
Yoongi huokaisi terävästi ja jatkoi.
Hiljaisuuden rikkoi vain heidän huohotuksensa.

"Tää tanssi on ihan hirveen vaikea", Yoongi valitti. (tIeTyStI nE tAnSsI, mitä te oletitte? smuttia? te likaiset, syntiset lapset. 😔)
"Min Yoongi, tää on tavallista valssia."
"Millasta epätavallinen valssi sitten on?"

Kuningas oli päättänyt pitää elonkorjuuajan kunniaksi pienimuotoiset tanssiaiset. Niihin kutsuttaisiin muutaman naapurimaan prinssit ja joitakin ylhäisöperheitä.

Nyt Jimin yritti epätoivoisesti opettaa avuttomalle prinssille valssin ei-niin-syviä saloja. Tuo kuitenkin oli huomattavan epäurheilullinen. (Jimin olisi voinut vannoa, ettei Yoongilla ollut lihaksia muualla kuin sormissa ((pianonsoitosta nekin)), mutta kuten hän myöhemmin pääsisi varsin läheltä näkemään, ei kaikki ole sitä miltä vaikuttaa.)

"Yoongi, jos sä et dieettaisi niin paljon, pystyisit varmaan hengittämään jopa tanssiessasi", Jimin sanoi äänessään värikästä leikkimielisyyttä sekoitettuna harmaaseen huoleen. Kommentti sai Yoongin nyrpistämään nenäänsä ja mutristamaan huuliaan. Hetken verran sinihiuksinen näytti pudonneesta jäätelöstä kiukuttelevalta viisivuotiaalta, mutta antoi sitten ilmeensä sulaa pehmeämmäksi.
"En dieettaa."
"Jin kertoi ettet sä ole käynyt syömässä moneen päivään."
"Hyvähän sun on sanoa", Yoongi sanoi ärsyyntyneenä. Kaiken Jiminin kanssa viettämänsä ajan jälkeen hänellekin oli juurtunut puhekieli, joka taas oli jäänyt Jiminille Taehyungin ja Jungkookin ansiosta.
"Kun et ole käynyt syömässä pariin viikkoon kunnolla, vaan sensijaan tanssinut balettia niillä vaaleanpunaisilla tossuillasi meidän huoneessamme!"

Jimin tuijotti Yoongia hetken.
Häntä ei lauseessa jäänyt mietityttämään se, että Yoongi tiesi hänen yksinäisistä tanssiharjoituksistaan, tai se, että prinssi sanoi: "meidän huoneessamme!" eikä "minun huoneessani!", vaan se, miten aidosti huolestuneelta poika kuulosti.

"Okei, kummankin pitää syödä paremmin", Jimin mutisi. "Jatketaanko harjoituksia vai haluutko jo lopettaa?"
"Jatketaan. Voidaanko nyt koittaa alusta loppuun, musiikin kanssa?"
Jimin nyökkäsi ja painoi play-nappia Taelta lainaamastaan levysoittimesta.
Yoongi asteli majesteettisen ja arvokkaan näköisenä Jiminin luokse, ojentaen kätensä nuoremmalle.
Jimin niiasi ja antoi Yoongin viedä hänet keskelle tanssilattiaa.
Prinssi asetti kätensä hennon pojan vyötärölle ja veti tuon lähemmäs omaa kehoaan.
Hän haistoi Jiminin tuoksun nyt paremmin kuin koskaan, ja tajusi pitävänsä siitä kovasti.

"Jimin..."

Vaaleahiuksinen käänsi katseensa vanhempaan.

"Haluaisitko sä..."

Jimin tiesi, että mitä tahansa Yoongi kysyisikin, hänen vastauksensa olisi "kyllä".

Elokuvissa tässä tapauksessa se hyvännäköinen miesnäyttelijä kysyy hyvännäköiseltä naisnäyttelijäpariltaan, haluaako tämä olla hänen tyttöystävänsä ja-

"...olla mun hovineito?"

"Hovi... neito?"

"Hovipoika?"