tulppaanipoika, lumiprinssi «yoonmin»

«18»

13

Yoongi nökötti yksin nurkassa ja nyrpisteli nenäänsä iloisille ihmisille.
Tai no, yksin ja yksin, olihan Jimin aina hänen vierellään. Jimin vain näytti saaneen uutta seuraa, eikä Yoongi voinut kieltää kateuttaan, kun näki kuinka helposti vaaleahiuksinen tuli toimeen naapurimaan prinssin kanssa.
Yoongi ei ollut kysynyt ketään tanssimaan. Hän ei halunnut tanssia. Tai ehkä halusikin, muttei itäisen naapurimaan prinsessan, Momon kanssa.

Jos jonkun, niin Jiminin, mutta hovipoika (joka yhä teki tehtävänsä myös henkivartijana) kikatti iloisesti Kain jutuille.

"Osaatte siis soittaa viulua?"
"Kyllä. Olen käynyt viulutunneilla kuusivuotiaasta asti. Entä te, herra Park, mitä harrastatte?"
"Ei mua tarvitse teititellä. Ja voitte kutsua minua Jiminiksi."
"Jimin."
"Tanssin. Olen opiskellut taistelutaidetta. Laulan myös." Jimin vilkaisi sinihiuksista prinssiä, joka nopeasti käänsi katseensa pois kaksikosta.

Nyt Yoongi tuijotti taas väkipaljoutta, ja yritti kuunnella taustalla soivaa laulua. Silloin hän huomasi väkipaljoudessa mustiin pukeutuneen hahmon. Jokin tuossa oli tuttua.
Vapaina heiluvat, valkeat hiukset, rauhallinen, jäänsininen katse. Tuon käsi oli asetettu epäilyttävästi lantiolle.
"Jimin", Yoongi sihahti.
"Niin, Yoongi?"
Yoongi kääntyi vilkaisemaan hahmoa. Tuo oli jo kadonnut väenpaljouteen.
Jimin otti Yoongin vilkuilun eri tavalla.
"Haluatko tanssia?" hän kysyi. Yoongi katsahti Jiminiin epäröivänä ja yllättyneenä. Kai oli syventynyt keskusteluun jonkun aatelisnaisen kanssa.
"E- eikö se ois vähän outoa?" Yoongi kysyi, ja sai Jiminin kallistamaan päätään kysyvästi.
"Miks oisi?"
"Me ollaan molemmat miehiä..."
"Mitä sitten?"
"Etiketti!" Yoongi huutokuiskasi. "Oon prinssi! Mun oletetaan tanssivan naisen kanssa!"
Jimin hymähti, ja tarttui Yoongin käsistä. Nuorempi veti hänet keskelle tanssilattiaa, eikä välittänyt vaikka väki pysähtyikin tuijottamaan kaksikkoa.
No kun kerran ollaan tähän leikkiin lähdetty, Yoongi ajatteli. Niin hoidetaan se edes loppuun kunnolla.

Niinpä hän tarttui Jiminin hentoiseen vartaloon, vilkaisi orkesteriin (joka tajusi vaihtaa laulua) ja aloitti tanssin.
Jimin kikatti innoissaan, ja pikkuhiljaa Yoonginkin kasvoille levisi hymy.
Askeleet tulivat kuin itsestään, ja hiljalleen muutkin liittyivät tanssiin.
Ketään ei näyttänyt kiinnostavan, ettei prinssi tanssinutkaan naisen kanssa.

Salin perällä Yeonjun tyrkkäsi hihkuvalle Hueningkaille kympin setelin.

--

Tanssista hengästyneinä mutta hymyilevinä Jimin ja Yoongi istahtivat tanssisalin seinustalle asetetulle penkille. He katselivat, kuinka muut jatkoivat tanssimista. Aina Jungkookin ja Taehyungin nähdessään he vilkuttivat.
"Mulla on vessahätä", Yoongi sanoi, ja nousi.
Jimin nyökkäsi ja lähti seuraamaan sinihiuksista prinssiä.
He ehtivät juuri ja juuri ulos salista, kun aseen laukaus halkoi ilmaa.
Kuului huutoa.
Kristallikruunun korviahuumaava ääni, kun se räsähti alas katosta.
Hetkeksi kaksikko pysähtyi tuijottamaan toisiaan.
Sitten he juoksivat.

Oletko ikinä juossut elämäsi edestä?
Toivon ettet ole.
Ilma raastaa keuhkojasi, askelista tulee sotkuisia.
Katseesta tulee sumea, maa tuntuu kallistuvan, kuin haluaisi sinun kaatuvan, ettet pääsisi pakoon lopullista unta.
Sattuu, mutta pysähtyminen tarkoittaa sitä pahinta.
Keho käskee pysähtyä ja haukkoa happea, aivot huutavat juoksemaan vain lujempaa.
Kovempaa.
Kauemmas.

Yoongi vetäisi Jiminin pimeään.
He haukkoivat henkeään.
Kaapin raosta kajasti ohut valojuova Jiminin kasvoille, joille hän valutti kyyneliä.
Yoongi vilkaisi ulos kaapin raosta.
Jiminin kädet olivat hänen hartioillaan, happi tuntui loppuvan ja kuumuus kietoi heitä villavilttiinsä.
Käytävällä seisoi nainen, jonka valkoiset hiukset valuivat hänen selkäänsä pitkin.
"Heidän täytyy olla täällä jossakin", tuo murahti. Yoongi tiesi kuulleensa äänen ennenkin.
"Herra Min", Jimin kuiskasi, ja Yoongi kääntyi katsomaan häntä.
"Niin?"
Hän oli sanomassa: Jimin, eikö me olla puhuttu tästä, voit sanoa mua Yoongiksi, mutta katsoessaan Jiminiin hän millisekunnin ajan näki uniensa kasvottoman pojan.
Jimin.
Park Jimin.
"Lupaan suojella teitä."
"Kiitos..." prinsessa.
Käytävältä kaikui loittonevia askelia.
Jimin ja Yoongi kaatuivat ulos käytävälle, ja koittivat juosta niin hiljaa kuin mahdollista. He eivät halunneet valkeahiuksista naista peräänsä.
Pois, Yoongi ajatteli. Pelasta hänet.
Sitten valkohiuksinen oli siinä.
Juokse! Yoongi huusi. Juokse, Jimin!
Jimin ei liikahtanut, hän kääntyi ja painoi huulensa Yoongin omille.
Hän tunsi, kuinka Jiminin keho nytkähti, ja maistoi nuoremman veren omassa suussaan.
Mene, Teidän Armonne, Jimin kuiskasi, ennenkuin kaatui punaiselle samettimatolle.
Siitä Jiminin veri ei edes erottunut.
Yoongi juoksi.
Hän juoksi henkensä edestä jo toisen kerran kahdentoista minuutin sisään.
Hän ei katsonut taakseen.
Yoongi juoksi ulos, ja huusi Jiminin nimeä.

Yoongi kietoi kätensä Jiminin hartioiden ympärille, veti tuon yhä lähemmäs ja suuteli häntä suoraan suulle.
"Ei, Jimin, sä et suojele mua. Me suojellaan toisiamme."

--

are you seeing?
the roses are bleeding.
since you left the roses have been crying blood.
are you hearing?
the roses are screaming.
i know you were scared,
i hope that now you aren't.
now when the roses are bleeding.

--

Satoi verenpunaisia ruusuja.
Jimin tuijotti kolmeatoista valkoista arkkua, joiden sisällä makasi ruumiita.
Jokaisella oli sormessaan kuninkaan lahjoittama kultasormus.
Kukaan ei puhunut siitä, että prinssi oli tanssinut tanssiaisissa miehen kanssa, tai että prinsessa Momo oli ollut kaatokännissä.
Kukaan ei juoruillut viulua soittavasta Kaista tai siitä, että Yoongi löytyi siivouskomerosta nukkuvan Jiminin kanssa kehot yhteen puristettuna.
Kukaan ei puhunut.
Jos puhui, he kertoivat tarinoita valkeahiuksisesta naisesta, joka oli surmannut kolmetoista ihmistä yksien juhlien aikana.
Nyt linnan pihalla ainoa ääni kuitenkin oli ruusujen pehmeät tömähdykset kun ne osuivat maahan tai hauta-arkkuihin.
Jiminiä pelotti enemmän kuin ikinä, vaikka samaan aikaan hänestä tuntui epätodelliselta.
Kukaan ei ollut aavistanut, että nämä ihmiset kuolisivat sinä iltana.
Jos Jumala oli olemassa, miksi Hän ei ollut keskeyttänyt valkeahiuksisen tappajan aikeita?
Olivatko nämä ihmiset Hänelle kuin marionettinukkeja, joihin Hän oli kyllästynyt?

Jimin poimi punaisen ruusun maasta ja suuteli sen terälehtiä.

--

Yoongi löi pianon koskettimia nyrkeillään ja  päästi huultensa välistä epätoivoisen nyyhkäyksen.
Tietenkään juhlien muuttuminen tragediaksi ei ollut hänen vikansa, mutta siitä huolimatta hän syytti itseään.
Ja pelkäsi Jiminin puolesta.

Koskaan hän ei ollut pelännyt muiden kuin oman henkensä menettämistä. Nyt Jimin oli tuonut senkin pelon hänen elämäänsä.

Ja kaiken lisäksi hän oli niin helvetin heikko, ettei pystynyt edes viimeistä kertaa kunnioittamaan kuolleiden muistoa ja saapumaan heidän hautajaisiinsa.
Hän nousi seisomaan ja tyrkkäsi pianon kannen kiinni.
Yoongi sulki silmänsä ja rojahti makaamaan sängylleen.

1.
2.
3.
4.
5.

kaikki on hyvin, hengitä.

6.
7.
8.
9.
10.

kaikki on hyvin.

11.
12.
13.

13 arkkua. hengitä.

--

oih uus luku
olkaa ylpeitä musta, tää vei paljon voimia lol
vähän traagisempaa sisältöä taas vaihteeks, mut here u go  :D

onks täällä muita melanie martinezin faneja??
jos on, niin kertokaa teijän mp k-12!
ite rakastan sitä super paljon, niin leffaa ku myös ite albumia.
lempilaulu on tosi vaikee sanoo, mut jos on pakko päättää nii varmaan the principal, show & tell, nurse's office, drama club, lunchbox friends, detention ja high school sweethearts.
ok ne kaikki.
ne kaikki on ihania.
ah.

kirjotin tän luvun matkalla traconista aka tampereelta takas helsinkiin, laatu on väsynyttä.

ootte ihania.
kiitos kaikista lukukerroista ja kommenteista, oon taas lueskellu niitä ku mulla on ollu surullinen olo, ja ne oikeesti piristää mun päivää!! ♡
ootte ihania, kauniita ja tärkeitä ihmisiä, muistakaa juoda vettä, syödä kunnolla ja rakastakaa itteänne vaik tiiän et se on välillä helvetin vaikeeta.
ily. ♡

you nice, keep going! ♡