tulppaanipoika, lumiprinssi «yoonmin»

«4»

Aamutakki
☁

Min Yoongi antoi sormiensa tanssia vapaasti pianon koskettimilla. Prinssin itse kirjoittama laulu oli hänelle tuttu, ja soittaminen sujui vaikka silmät kiinni.
Sävelmä kaikui kirkkaana makuuhuoneessa, josta nuori mies oli häätänyt kaikki palvelijansa.
Lopulta laulu loppui, ja tylsistyneenä Yoongi käveli ikkunansa ääreen.
Puutarha levittyi suurena ja valloittavana prinssin ikkunan alle. Ruusut kukkivat, suihkulähteet pulputtivat ja altaissa uivat koikarpit.
Aukioilla kuljeskeli hoviväkeä, ja soturit pitivät leikkimielisiä taisteluita.
Yoongi olisi maksanut mitä vain saadakseen edes päivän olla kuin nuo ihmiset puutarhassa.
Mutta hänet oli kahlittu määrättyyn kohtaloon. Hän ei koskaan saisi itse päättää asioistaan.
Yoongi kulki ympyrää huoneesta toiseen. Hänen mielessään kummitteli taas kasvoton poika. Unesta, jonka Yoongi oli taas edellisenä yönä nähnyt.
Ja hänestä tuntui, kuin hän olisi unohtanut jotakin tärkeää.
Prinssi huokaisi ja riisuutui. Hän veti päälleen aamutakin ja meni makaamaan sängylleen. Pian hän vajosi ohuen unen varjoihin.

Yoongi istui pihakeinussa. Kesätuuli leikitteli hänen hiuksillaan.
Hänen vieressään istui toinen poika. Vaaleahiuksinen.
Yoongi tunsi hänen läsnäolonsa, vaikkei nähnyt toista. Prinssi katseli puutarhaa ympärillään.
"Min Yoongi", toinen poika mutisi.
"Niin?" Yoongi vastasi. Hän ei ollut varma pojan nimestä. Se oli jotakin, mitä hänen olisi pitänyt muistaa, mutta oli unohtunut.
"Katso minua", poika käski.
Yoongin vatsassa muljahti. Koko hänen kehonsa huusi kauhusta vastaan, kun hän hitaasti kääntyi kohti vaaleahiuksista.
Poika oli kasvoton.
Yoongi tunsi vain kasvavaa pakokauhua, kun kasvoton poika kumartui lähemmäs. Heidän nenänsä koskettivat toisiaan. Kasvoton poika painoi huulensa Min Yoongin omille.

Yoongi heräsi säpsähtäen, kun joku koputti hänen huoneistonsa oveen.
Hän nousi sängyltä, suki hieman hiuksiaan ja huudahti "sisään!"

"Sisään!" kaikui oven toiselta puolelta.
"Jungkook, Taehyung, käyttäydytte," Namjoon käskytti, ja kääntyi sitten Jiminin puoleen. "Muista mitä kerroin sinulle matkalla." Jimin nyökkäsi.
Ensimmäisenä ovesta asteli Namjoon. Yoongi oli päätynyt istumaan pianotuolilleen, ja katseli sisään astelevaa joukkoa.
Taehyung ja Jungkook tulivat vanhemman miehen perässä. He kumarsivat samaan aikaan ja hihittivät vähän.
Jimin tuli viimeisenä. Hän käveli Taen ja Jungkookin ohitse Namjoonin vierelle ja kumarsi kruununprinssille.
K

un Jimin nosti katseensa punaisen maton kuvioista, hän näki jotakin, mitä hän ei ollut osannut odottaa.
Hänen edessään seisoi kruununprinssi. Nuoriherra Min Yoongin hiukset olivat sähkönsiniset, ja hänellä oli päällään vain ohut, silkkinen kylpytakki. Sen helmat ylsivät vähän alle miehen nilkkojen, eikä Jimin voinut olla huomaamatta, että prinssi oli lyhyt. Ainakin Namjooniin, Jungkookin ja Taehyungiin verrattuna.
Niinkuin Jiminkin.
"Päivää, teidän korkeutenne", Namjoon sanoi.
"Namjoon, olemme ystäviä", Yoongi huokaisi. "Voit kutsua minua Yoongiksi."
Sitten prinssi käänsi katseensa Namjoonin vieressä kyyristelevään keltapaitaiseen poikaan.
Poika oli suloinen. Hänen vaaleat hiuksensa olivat hieman pörröiset, ja tummat silmät katselivat prinssiä uteliaana. Pieni puna helotti pojan vaalealla iholla, ja keltainen villapaita sai hänet näyttämään entistä pienemmältä. Pojan sylissä oli raidallinen kissanpentu.
"Olet varmasti Park Jimin?" Yoongi varmisti.
"Kyllä, teidän korkeutenne", Jimin sanoi ja laski katseensa.
"Minun pitää pitää myös sinulle kokeet", Yoongi sanoi. Hän pyöritti kylpytakin vyötä sormensa ympärille.
Jimin oli kauhuissaan. Pitäisikö hänen esiintyä kuninkaanpojalle?
"Mutta koska olen väsynyt, saat itse päättää millä osoitat pätevyytesi."
Jimin pälyili ympärilleen.
"Tai itseasiassa", Yoongi sanoi mietiskellen. "Laula minulle."
Jimin kääntyi katsomaan prinssiä.
"Mut- mutta... En osaa laulaa, teidän korkeutenne", keltapaitainen sopersi.
"Sitten joudun lähettämään sinut takaisin."
Yoongi hymyili hieman vinoa hymyään.
Jimin punnitsi vaihtoehtojaan. Matka oli pitkä, ja hän joutuisi varmasti kulkemaan sen yksin ja ilman hevosta.
"Selvä, minä laulan", hän huokaisi. "Mutta, teidän korkeutenne, mitä minä joudun laulamaan?"
"Laula tämä", Yoongi sanoi, ja tyrkkäsi pojalle paperilappusen. "Soitan sävelen, jotta tiedät mitä laulaa."
Sitten prinssi soitti kauniin laulun ja hyräili sen tahtiin hiljaa.
Sen loputtua hän kääntyi katsomaan Jiminiä.
"Oletko valmis?" hän kysyi keltapaitaiselta pojalta, joka leikki paidanhihoillaan kasvoillaan tomaatin värisävyt.
"Luulen niin, nuoriherra Min", Jimin vastasi ja selvitti hieman kurkkuaan.