tulppaanipoika, lumiprinssi «yoonmin»

«3»

Yö
🌜

Jimin hymyili itsekseen ja silitti kissanpentunsa silkkistä päätä. Linnunrata halkoi mustaa, tähtien täplittämää yötaivasta, kun vaaleahiuksinen poika kuunteli hiljaa hymyillen Jungkookin ja Taehyungin keskustelua tähtikuvioista.
"Katso, tuolla on Iso karhu. Ja tuo on skorpioni", Taehyung osoitteli, ja Jungkook tarkasteli taivasta kiinnostuneen näköisenä.
"Mikä tuo on?" nuorempi kysyi välillä, siirtäen Taen käden osoittamaan oikeaa tähtirypästä.
Jimin veti keltaista vilttiään tiukemmin ympärilleen ja sulki silmänsä. Kahden muun pojan hiljaisen puheen lisäksi aukiolla kuului vain nuotion rätinä ja yölintujen vähäiset huudot. Hän hyräili hiljaa ja ajatteli, kuinka radikaalisti hänen elämänsä olikaan muuttunut.
Toissapäivänä hän ei voinut kuvitellakkaan lähtevänsä vapaaehtoisesti jonkun ylhäisösnobin vartijaksi. Mutta nyt, nyt hän oli matkalla vartioimaan mitä kylmimpänä ja diktaattorisimpana pidettyä prinssiä, Min Yoongia.
Taehyungin ja Jungkookin hymyilevä ja optimistinen suhtautuminen kaikkeen teki häneen vaikutuksen, ja poikien kanssa ystävystyminen vaikutti mukavalta idealta.
"

Jimin?"
Jimin havahtui ajatuksistaan Taehyungin matalaan ääneen.
"Mm?"
"Mikä lajisi on?" Jungkook kysyi, pysähtyneenä piruetin puolivaiheille.
"Se on hyvin... vanha ja epätunnettu laji", Jimin mutisi, painaen häpeästä punastuneet kasvonsa polviinsa. Hänen lajinsa, tanssimiekkailu, kuvailtiin usein naisten lajiksi. Sitä osaavia miehiä oli harvassa, ja Jiminin koulussa olikin liikkunut huhuja pojan seksuaalisesta suuntautumisesta.
Jiminin oli pakko myöntää, että hän oli ihastunut muutaman kerran poikaankin, mutta sitä hän ei aikonut kertoa kellekkään. Kiusaajien pilkkaavat katseet ja sanat tuntuivat vielä syvinä viiltoina sydämessä.
"Mikä siis?" Taehyung jankkasi kuin pikkulapsi.
"Ta- tanssimiekkailu", Jimin mutisi hyvin hiljaa.
"Näytä!" Jungkook huudahti ja istahti maahan suu raollaan.
Jimin nosti katseensa häpeillen punaisena hehkuvia kasvojaan ja taistelulajiaan.
"Ihan tosi, jooko", molemmat hänen uusista ystävistään jankkasivat, ja lopulta Jiminin oli pakko myöntyä.
Hän otti miekan vyöhönsä kiinnitestystä tupesta ja huokaisi syvään.
"Ette sitten pilkkaa!" Jimin vikisi.
"Ei, ei, näytä nyt vaan!" pojat kiljuivat takaisin.
"Selvä... öhm..."
Jimin kohotti miekan ja sulki hetkeksi silmänsä. Keskittyäkseen paremmin hän hyräili erästä laulua, jonka tahtiin poika oli usein harjoitellut.
"Do you feel like young god?"
Ensimmäinen askel, sivallus. Pyörähdys.
"You know the two of us are just young gods?"
Kaksi nopeaa sivallusta. Hyppy. Piruetti.
"And we'll be flying trough the streets, with the people underneath."
Jiminin miekankäyttö oli kaunista ja tarkkaa, juuri niinkuin tanssia.
Taehyung ja Jungkook katselivat sitä ihmettyneenä aseenkäytön kauneudesta ja Jiminin tarkoista askelista. Edes maan epätasaisuudet eivät häirinneet ajatuksiinsa kadonneen pojan miekkatanssia.
"And they're running, running, running."
Namjoon katseli poikaa kauempaa nuotion ääreltä. Hänellekkään ei jäänyt epäselväksi, että Jimin todellakin oli mestari lajissaan. Ja että keltapaitainen poika myös nautti siitä.
Hän muisteli vain, kuinka 13 vuotta sitten kadonnut kuningatar oli kutsunut kaunista lajia sudenkorentojen tanssiksi.
"Do you feel like a young god? You know the two of us are just young gods? And we'll flying trough the streets, with the people underneath. And they running, running, running. Again", Jimin lauloi huomaamattaan, viimeisten sanojen kohdalla avaten silmänsä ja tähdäten lähimpään koivuun.
Veitsen terä välähti nuotiotulen valossa ja sekunnin sadasosassa tikari lävisti koivun valkoisen kaarnan.
Taehyung, Jungkook ja Namjoon tuijottivat punastunutta poikaa hetken hämmentyneenä tuon taidoista, mutta pian tajusivat taputtaa.
"Siis!" Taehyung huusi. "Aivan! Upeaa!"
Jimin kiitti ja painoi katseensa maahan. Hän käveli lyhyillä askelilla koivun luokse ja kiskoi veitsen irti siitä.
"Taidan mennä nukkumaan", hän mutisi, yhä hämillään esityksestään.
"Etkö ota iltapalaa?" Namjoon kysyi.
Aukiolla alkoi hiljalleen leijua palaneen lihan tuoksu.
"E-ei kiitos", Jimin kieltäytyi. "Se taitaa palaa."
Namjoon käänsi katseensa hätääntyneenä pannuun. Pekonisiivut olivat pikimustia ja niistä leijui ohutta, tummanharmaata savua.
"Voi per-", Namjoon mutisi.
"Me sanottiin että voidaan tehdä se!" Taehyung ja Jungkook kiljuivat. "Nyt meillä ei oo syötävää!"
Jimin nauroi.
"Syödään jotain muuta", hän sanoi, ja kaivoi repustaan keksejä. "Kelpaako?"