tulppaanipoika, lumiprinssi «yoonmin»

«10»

balettitossut

190415:
alotan tän luvun höpöttelyillä.
siis, apua, jo yli tuhat lukukertaa. en ikinä, ikinä, ikinäikinäikinä ajatellu että voisin saada näin monta lukukertaa mun tarinalle. kiitos niin paljon, en tiiä ymmärtääkö kukaan paljonko tää merkitsee mulle, mut atm itken täällä onnesta. kiitos niin paljon!!! <33

ah ja pakkohan mun on tulla tähän vielä huutamaan tosta uudesta albumista. voi luoja, tää on täydellisyyttä. ne tekee niin paljon työtä ja ksksksksksksk. (ite tykkään eniten ehkä mikrokosmos, make it right ja jamais vu) tää albumi on liian ihana!! pakko hankkia tää kunhan saan rahaa skskksksksksk

190428:
tuntuu, että oon nyt ollut kadoksissa niin kauan että täytyy vähän selittää missä oon ollu. (en oo tän tarinan ensimmäisen luvun jälkeen ollu näin pitkään hiljasena.)
lyhyesti ja yksityiskohtiin menemättä mulla on ollut aika paha olla itseni kanssa viimeaikoina ja sen takia en oo tuntenut inspiraatiota kirjottaa.
yritän nyt taas alkaa kirjottaa useammin.

mut joo, päästän teijät nyt ite tarinaan..

ps: luvun lopussa face reveal!! (jos en oo päätyny poistaa sitä kuvaa)

190507:
poistin ne kuvat koska sks tuli jotenki epämukava olo.

--

Yoongi maisteli ruokaansa ja mumisi tyytyväisenä. Ruoka oli aina yhtä hyvää, eikä hän muuta odottanutkaan maan parhailta kokeilta, jotka hänen ateriansa valmistivat. Hän kohotti punaviinipikarin huulilleen ja sulki silmänsä nautinnosta.

Oli kulunut jo useita viikkoja Jiminin saapumisesta. Yoongi oli jo tottunut vaaleahiuksisen pojan iloiseen olemukseen ja aina vain uusiin keltaisiin asuyhdistelmiin. Jimin oli mukava, iloinen ja edes hänen normaalisti ärsyttävä jatkuva puhumisensa ei saanut Yoongia ajattelemaan pojasta mitään pahaa. Ja Jiminin mukana kulkeva kalikookuvioinen kissa oli lähes yhtä suloinen kuin omistajansa. Ajatellessaan kaksikkoa Yoongi hymyili ja huomaamattaankin hieman kaipasi Jiminiä luokseen. Tuonkin täytyi kuitenkin syödä, ja ruokailuhuoneeseen oli tullut Jiminin tilalle Chang-Min. Vakavailmeisestä tytöstä Yoongi ei ollut koskaan saanut keskuetelukumppania, vaikka harvoin hän sellaista kaipasikaan.
Jiminin lisäksi.
Joskus Yoongi tuli ihmetelleeksi, miten eloisa ja auringonsäteeseen verrattava Jung Hoseok tuli toimeen Chang-Minin kanssa. He olivat täysin vastakohdat.
Mutta sitten hän muisti Jiminin, ja tajusi itsekkin viihtyvänsä täysin erilaisen ihmisen seurassa.

Jiminin ensimmäisen yön jälkeen Yoongi ei ollut kovinkaan usein hiipinyt nuoremman huoneeseen nukkumaan, vaikka olisi usein halunnutkin. Lämmin, elävä ihminen vierellä sängyssä tuntui turvallisemmalta kuin kymmenen henkivartijaa sängyn ympärillä piirissä.

Syötyään Yoongi käveli huoneeseensa, ja Chang-Min saattoi hänet ovelle asti. Sitten he nyökkäsivät toisilleen ja Yoongi astui huoneeseensa.
Jiminin huoneen ovi oli auki, ja sieltä kaikui pojan hiljaista laulua. Yoongi ei halunnut häiritä poikaa, joten prinssi istahti lattialle ja jäi kuuntelemaan Jiminin laulua.

Naege malhae
Neoui dalkomhan misoro naege
Naege malhae
Soksagideut nae gwisgae malhae
Don't be like a prey
Smooth like a like a snake
Beoseonago sipeunde

Ah oo oo
Naegeseo tteona tteona tteonajwo
Naegeseo tteona tteonajwo

Yoongi ihmetteli Jiminin hengästynyttä ääntä. Eikai laulaminen niin hengästyttävää ollut?
Silloin Yoongi tuli vilkaisseeksi peiliin, jonka kautta näki suoraan nuoremman huoneeseen. Jimin tanssi ja lauloi samaan aikaan.
Ja näytti laittoman hyvältä.

Caught in a lie
Sungyeolhaessdeon nal chajajwo
I geojit soge heeonal su eopseo
Nae useumeul dollyeonwajwo

Jiminin hiukset olivat liimautuneet hikiseen ihoon ja silmissä paistoi varmuus ja intohimo. Hänen paitansa ylimmät napit olivat auki ja jaloissaan hänellä oli vain lyhyet shortsit. Jokaisesta liikkeestä paistoi tieto siitä, mitä poika oli tekemässä, jokaisesta liikkeestä näki hänen olevan äärimmäisen taitava. Eikä Yoongi kyennyt lopettamaan pojan tuijottamista.

I feel so far away
You always come my way
Tto dasi danbokdwae nan

Ah ooh oo
Naegeseo tteona tteona tteonajwo
Nageseo tteona tteonajwo

Ah ooh ooh
Mworado nareul nareul guhaejwo
Nareul guhaejwo

Silloin Jimin katsahti peiliin ja huomasi Yoongin. Ääni särähtäen hän lopetti laulunsa kesken sanan ja iski jalkansa kovaa maahan pysäyttäen piruetin. Hän näytti pelästyneeltä ja vihaiselta.
Yoongilla oli vaivautunut olo.

Jimin astui ulos huoneestaan ja Yoongi huomasi vielä yhden elegantin yksityiskohdan pojassa, jota ei ollut nähnyt peilin kautta.
Jimillä oli jalassaan vanhat, kuluneet, vaaleanpunaiset kärkitossut, joiden mauhat oli kiedottu kauniisti nilkkojen ympärille.
Yoongi ei tiennyt, halusiko paeta Jiminin kiukkuista katsetta vai työntää hänet seinää vasten ja-

"Kuinka kauan katselit?" Jimin kivahti keskeyttäen Yoongin ajatukset.
"E- En kauaa", Yoongi sanoi hermostuneesti, vaikkei ollut varma kuinka kauan oli istunut lattialla katselemassa eteerisen kaunista poikaa. Samassa hän tuli miettineeksi, miten ei ollut ennen tajunnut nuoremman olevan niin kaunis.
Jimin tuijotti Yoongia hetken ja kohautti sitten olkiaan.
"Näytinkö edes hyvältä?" hän kysyi.
"Näytit", Yoongi vastasi epäröimättä ja sai Jiminin virnistämään. Hän kuuli Jiminin kuiskaavan jotakin, muttei saanut selvää toisen sanoista.
"Mitä?" Yoongi mumisi kurtistaen kulmiaan.
"Ei mitään", Jimin vastasi hieman liian huolettomasti ja jatkoi virnistelyään.
"Ei se että ajattelen sinun näyttävän hyvältä tarkoita että pidän sinusta", Yoongi murahti.
Jimin virnisti härnäten.
Ja silloin Yoongi tajusi jotakin kamalaa:
Hän oli ihastumassa Park Jiminiin.

- -

Hoseok istui taas tutuksi käyneen vankisellin edessä ja hyräili itsekseen epämääräistä melodiaa. Kaksitoista makoili sellinsä lattialla ja väitti laskevansa kattonsa tiiliä.
"Hoseok hyung", hän mumisi väsyneellä äänellä. "Milloin saan käydä ulkona? En edes tiedä mikä päivä tänään on, onko nyt edes päivä? Ja kuolen kohta jos en pääse auringonpaisteeseen. Ja jos kuolen, ette koskaan pääse meidän jäljillemme."
Hoseok huokaisi. Sellissään makaavasta pojasta oli tullut hänelle tärkeä ystävä, ja hän uskoi jo Kahdentoista tarinaan tapahtuneesta. Poika oli pakotettu ampumaan Park Jimin, ja jollakin sairaalla tavalla se sai Hoseokin syyttämään Jiminiä tapahtuneesta. Ja hänen luottamuksestaan poikaan ei ollut paljoakaan hyötyä, kun kaikki muut ajattelivat Kahdentoista olevan paha.
"En tiedä, Kaksitoista", Hoseok vastasi surumielisesti ja ojensi toiselle leivänpuolikkaan.
"Minulla on tylsää", Kaksitoista valitti.
"Minullakin."
"Muistan, kuinka nuorempana ystäväni tulivat luokseni yöksi. Se oli mukavaa."
"Öh... ehdotat siis, että tulisin tänne nukkumaan."
"Suunnilleen niin."
Hoseok vääntelehti tuolillaan.
"Enpä tiedä..."

Silloin Chang-Min asteli käytävään ja hymyili Hoseokille.
"Taukosi alkaa, Jung."
"Mieti asiaa!" Kaksitoista huudahti Hoseokin perään, ja jatkoi sitten kattotiilien laskemista.

- -
vähän lyhyempi luku
mutta
tididii

tässä oon mä:

SÄÄDÄN NE KUVAT AAMULLA KOSKA KELLO ON LITERALLY YKS YÖLLÄ JA TÄÄ EI TOIMI JA OIKEINKIRJOTUS EI TOIMI EIKÄ MITÄÄN TOIMI KSLDKSKSHSKS
T: minä yhdeltä aamuyöllä maanantain ja sunnuntain välisenä pimeänä aikana

noniin kiitos