tulppaanipoika, lumiprinssi «yoonmin»

«24»

sudenkorentojen tanssi

"mutta niinkuin vuorokaudessakin on kaksi puolta, yksi päivänpuoli ynnä yönpuoli toinen, samalla muotoa ovat monikahdat tosin päivän lapset ja päivän tekoja tekevät, ja toiset taas yön lapset, jotka yön ajatuksissa askartavat, vaan kolmansissa vaihtuu niinkuin vuorokaudessakin yö sekä päivä. ja kaikki tämä tutaan aikanansa, koska koettelemus sen ilmisaattaa."
-aino kallas, suden morsian

Mutta silloin Ja-Kyung veti miekkansa esiin.
Jokainen hätkähti taaksepäin. Jokainen pelkäsi.
Syystäkin.

Sillä jos he jotakin olivat oppineet, ei kehenkään voinut luottaa, ja seuraava jonka veri lattialla valuu voi olla sinun.
Mutta Kadonneiden Kuningatar laski aseensa ja ojensi sen pojalleen, antaen näin vallan kaikkeen tämän maan päällä. Ja Ja-Kyung sanoi:

"Poikani, nyt sinä voit valuttaa minun vereni."

Silloin Yoongi ojensi miekan rakastetulleen ja hiljaa kuiskasi:

"Ei, äitini, sillä tässä maailmassa ei koskaan verenvuodatus ja polttava viha voita, vaan rakkaus. Joten minä anteeksiannan sinun vääryytesi, ja annan sinun sydämesi elää ja oppia rakastamaan."

Ja niin oli hyvä.

Kumpa tarina olisi mennyt niin.

Sillä silloin Ja-Kyung veti miekkansa esiin, yhtenä valonsäteenä se välähti kun auringonsäteet siihen osuivat.

Ja Yoongi tarttui Jiminin käteen puristaen sitä merkiksi ikuisesta rakkaudesta. Sillä hän ei enää nähnyt kaunista ja rakastavaa äitiään tuossa ruumiissa, jokin hänessä oli muuttunut, jokin oli kuollut.
Siksi Yoongi sulki silmänsä ja laski kymmeneen.

yksi

Metallin kalahdus toista metallia vasten.

kaksi

Jiminin sormet hitaasti päästämässä irti Yoongin kädestä.

kolme

Taistelu. Hengästystä. Kipua.

neljä

Ja-Kyungin nauru.

viisi

Nopeita askelia, kuin tanssia, miekkojen kalahtelua yhteen.

kuusi

Pelkoa.

seitsemän

Kuinka nopeasti voi menettää Kaiken?

kahdeksan
yhdeksän
kymmenen

Joskus sitä toivoo, ettei avaisi silmiään.
Kuvittele, että heräät liian valoisaan maailmaan, herätyksesi kaikuu korvissasi kun painat sen pois. Joku on laittanut kattovalosi päälle kun nukuit. Et tiedä kuka, ja kotisi on hiljainen.
Et halua herätä,
et halua nousta
et halua lähteä ulos tuuleen ja loskasateeseen.

Siltä Yoongista tuntui. Hieman pahempana.
Sillä Jimin oli ojentanut miekkansa entistä kuningatarta vastaan.

Loppuenlopuksi,
hän oli vain henkivartija.