Hän, joka uneni vei

Luku 2, Taen vihollinen, pirullinen painovoima

      Hoseokin näkökulmasta:

"Hei, nouse ylös ja sammuta tuo kauhea piipitys!"
Raotan silmiäni yrittäen etsiä puhelintani toisella kädellä jotta voisin sammuttaa hälytykseni. Kun vihdoin onnistun sammutuksessa pakotan itseni ylös sängystä kävelemään keittiötä kohti. Matkalla kuulen toisesta huoneesta aamuisen, vielä väsyneen kuuloisen äänen

"Kiva ku sammutit sen, paljo kello on?"

Hieron silmiäni ja katson sitten uunin näyttämää kellonaikaa "7:10" vastaan haukotellen ja pian kuulen kuinka Taehyung tipahtaa sängystä. En lähtenyt katsomaan selvisikö tuo hengissä kauhealta painovoimalta, ihan hyväkin koska pian kuulen sanat jotka tiedän tälläisessa tapauksessa kuulevani: "Auts..oon kunnossa!"

Hymähdän itsekseni ja alan syömään eilisiä leipiä samalla kun selaan puhelimeltani mitä tänään pitäisi olla mukana, kansio, käsikirjoitukset ja... Mitä? "Pitikse katselma palauttaa tänään?!" Hätäännyn ja palaan pikaisesti huoneeseeni leipä suussani.

Nappaan kaapistani aika suuren läjän paperia jossa on kaikenlaisia tärkeitä papereita muistiinpanoista esitelmiin ja käsikirjoituksiin joissa minulla on jonkinlainen rooli. Plärään pinkan läpi etsien omaa katkelma pätkääni ja kun löydän sen tarkistan vielä tarkasti ettei kirjoitusvirheitä ole.

"Hyvää... Kaikki näyttää olevan hyvin. Sitten mulla on kaikki kunhan mä laitan vielä mun mapin laukkuun" Totean helpottuneena ja käännyn kaapille päin valitsemaan vaatteet.

Pian päälläni on hieman löysät, mukavat vaaleat farkut ja oranssi huppari joka on yksi suosikeistani. Pyörähdän muutaman kerran peilini ympäri ja olen tyytyväinen ulkonäkööni. Pakkaan laukkuni valmiiksi jonka jälkeen säntään vessaan pesemään hampaani ja harjaamaan hiukseni. Kuulen samalla kuinka ystäväni vihdoin on päässyt lattialta keittiöön rapisuttamaan foliota.

Kun olen valmis, palaan huoneeseeni josta nappaan laukkuni lisäksi puhelimen ja bussikortin ja juoksen eteiseen.

"Bussi tulee pian, Hobi kiire tulee" Taehyung vinoili keittiöstä samalla kun laitan valkoisia Nike lenkkareitani pienessä kiireessä

"Hauska juttu Tae. Muista sitten hakea jotain mistä voi tehdä ruokaa" Muistutan vielä ennenkuin suljen asuntomme oven.

Päästyäni ensimmäiseen kerrokseen vilkaisen kelloa ja arvelen kerkeäväni bussipysäkille. Avaan oven ja lähden pikakävelyä kohti pysäkkiä, kerkeän siihen juuri ja juuri sillä viimeiset ovat astumassa vasta nyt bussiin.           Asetun jonon perälle ja astuttuani sisään jään seisomaan käytävälle päästäen kohteliaasti vanhemman rouvan istumaan paikalleni. Tuon kiitollinen hymy sai päiväni jo paremmaksi vaikkei tämä poikennut yhtään muistakaan päivistäni.

Kouluni pysäkki saapui aikataulun mukaisesti joten annoin kuskille hieman tippiä ennen poistumista. Bussin jatkettua matkaa kävelen kohti koulun portteja kunnes minut pysäytetään

"Jung Hoseokhan se siinä" Tuttu ääni sanoi vieressäni ja huokaisen

"Pitkästä aikaa Kai" vastaan vaikken edes katso tuota ollenkaan. Jatkan kävelyäni kuullen vielä pojan puheen jatkuvan, en jaksa vain kuunnella valitusta.

Vaikka meillä ei ole ollut ennen mitään fyysistä tai henkistä riitaa, tuo Kai poika ärsyttää minua välillä omaksi huvikseen. Tosin jätän hänet ja hänen sanansa omiin arvoihin joka kerta, mutta silti tuo ei jaksa olla hiljaa.

Pääsen ensimmäisen luokkani eteen ja tervehdin kohteliaasti muita oppilastovereitani ennenkuin katson oven edessä olevaa nimi lappua. Huomaan nimeni viidentenä ja huojennun hiukan, minun pitää esittää katselmukseni alkupäässä muttei sentään ensimmäisenä!

Skip koulupäivä koska mitään erikoista ei tapahdu, Hoseok sai kehuja sen katselmasta ja toiselta tunnilta kehuja luovuudesta kun ne jatkoi käsikirjoituksii:)

Kävelen kuulokkeet korvilla kohti työpaikkaani jossa vuoroni pitäisi pian alkaa. Hyräilen lempi biisiäni joka onnekseni soi juuri nyt, mielestäni tällä biisillä on paras aloittaa työt. Nurkan takaa paljastuukin tuttu ja kotoisa kahvila jossa ansaitsen rahani. Astun sisään ja saankin hymyilevät kasvot vastaani tiskin takaa

"Tervetuloa takaisin töihin Hoseok" Työnantajani sanoo ystävällisesti ottaen laukkuni takahuoneeseen, ojentaen sitten nimikylttini ja loput tavarani.

"Kiitos. Onko Yeonjun tulossa tänään vai tuuraako joku häntä?" Kysyn kun huomaan olevani omillani tässä vuorossa.

"Kyllä Yeonjunin pitäisi tulla tänään, vähän oletettavasti myöhässä mutta se nyt hänelle suotakoon." Tuo naurahtaa ja palaa takahuoneeseen tekemään omia hommiaan.

Pian huomaankin tutun 15vuotiaan pojan Yeonjunin astuvan kahvilaan posket punottaen kiireestä.

"Noh, ei sinun olisi tarvinnut tänne juosta, justiin parannuit siitä keuhkokuumeesta" Sanon nuoremmalle pojalle kun tuo asettelee nimilappuaan paitaansa puuskuttaen

"Kyllä mun oli pakko, ensin oon ollu puoli kuukautta poissa töistä ja sitten kun ilmaannun niin myöhästyisin? En takuulla!" Yeonjun vastaa tasaten henkeään ja katson tuota hieman huolestuneena

"Kunhan nyt et sairastuis uudestaan.."

Toinen luku on valmis:3, sanoja tuli nyt 634. Koska koulutpäivät on tylsiä kirjottaa niin skippaan ne paitsi jos jotain suurta tarinaa kohtaan tulee:) Tää on semmosta hyppelyä paikasta toiseen tämä luku, vaikken siitä tykkääkkään hirveesti niin se kuuluu Hobin elämään.
Menen tästä syömään jotain, mukavia lukuhetkiä muidenkin kirjojen ja lukujen parissa uwu~✒️