Hän, joka uneni vei

Luku 13, mistelinoksa

   Hoseokin näkökulmasta:

Tänään vihdoin olisi se päivä jota olen odottanut. Muutama viikko Yoongin kanssa on vierähtänyt nopeasti ja olemme lähentyneet paljon, mutta silti tämä päivä ei ole kadonnut ajatuksistani.

Nousen varovasti uuden minttuhiuksisen Yoongin viereltä, sillä en saanut enää vain unta. Värjäsimme molemmat muutama päivä sitten hiuksemme ja minullakin on nyt sitten punaiset vaikka niitä aluksi vastustin. Nyt olen oppinut hyväksymään ja pitämäänkin niistä kovasti, kunhan totuin uuteen väriin.

Istun sohvalle Yeontanin vierelle avaten oppikirjani, päästyäni takaisin kouluun olen jäänyt hieman jälkeen ja haluan kiriä muut kiinni ennen joululomaa. Ryhmälläni olisi pian näytelmä joka pitäisi esittää, muttei minulle ole roolia siinä. Minusta se on ihan oikein, enhän ollut koko projektissa edes mukana.

Rapsutellessani Yeontanin pitkää turkkia ja lukiessani aukeamia läpi, kuulen pieniä askelia asunnosta. Yoongi on herännyt, ilmeisesti pian nousemiseni jälkeen.

"Höppänä, sä olisit voinu nukkua vielä. Tanssiaisiin on vielä aikaa" Kuiskaan pojan käpertyessäni viereeni unisena

"En mä saa unta jos sä lähet mun vierestä..." tämä mumisee vetäen käteni kyljelleen.

"Rakas mun pitäis lukee oikeesti.. parin tunnin päästä sitten lähetää kävelemään" Hymyilen silitellen Yoongin minttuisia hiuksia, olihan kello kuitenkin jotain yli keskipäivän.

Annettuani jonkun puolisen tuntia pojan nukkua kiinni minussa samalla kun luen, joudun nousemaan ylös laittamaan ruokaa meille. Säälin hiukan Yoongia, joka säpsähtää minun liikahtaessani vähänkin liikaa

"Älä mee Hoya beib.." Tämä mumisee napaten kädestäni kiinni, tunnen lämpimän aallon kulkevan kehoni läpi enkä voi kuin hymyillä.

"Yoon, säkin voisit heräillä hiljalleen. Mä teen meille ruokaa ja sitte valmistaudutaan lähtemään" Kerron irroittaen varovasti käteni pojan otteesta.

Lähden tekemään meille jotain hyvää sekä suht nopeaa syötävää keittiöön, kun Yoongi jää makoilemaan hetkeksi vielä Yeontanin vierelle. Tämä kuitenkin pian siirtyi vessaan siistimään hiuksia, jotka olivat sekaisinkin järkyttävän söpöt.

Kun olimme syöneet ja pukeneet sopivat vaatteet, laitamme takkeja sekä kenkiä eteisessä. Suutelen pikaisesti Yoongin pehmeää poskea. "Sä oot niin ihana" kuiskaan hymyillen ja tämä vetää minut itseensä kiinni.

"Mä oon sun ihana poikaystäväs, en kenenkään muun" tunnen punan nousevan kasvoilleni pojan siirtäessä varovaisesti hiuksiani paremmin.

"Yoon hei meidän pitää oikeesti lähtee" hymyilen vetäen vaivalloisesti takkini kiinni. Saan takaisin nenän nyrpistyksen samalla kun kiemurtelen itseni vapaaksi avaten oven.

Kävelessämme kadulla käsikädessä kohti koulua jossa tanssiaiset pidetään, huomaamme ensilumen ilmestyvän hiljalleen.

"Kato! Lunta!" Hihkaisen yrittäen pikkulapsen tavoin saada lunta kielelleni innoissani. Yoongin ilme näytti niin huvittuneelta kun tuo katseli puuhiani. Lopulta, pääsemme kuin pääsemmekin sisälle koulun tiloihin ja meidät ohjataan riisumaan takkimme ja kenkämme.

"Mennäänkö vai haluuks sä käydä vessassa eka?" Kysyn katsoen minttuhiuksista poikaa samalla oikoen paitaani.

"Mennään vaan"