Hän, joka uneni vei

Ei homoja tänne

Hoseokin viides uni:

Seison ala-asteeni pihalla, kello lyö aivan juuri yksi. Kaikki oppilaat ovat vielä tunneilla ja vain minä sekä Yoongi olemme syksyisessä ilmassa.
"Mikä päivä nyt on?" Poika kysyy, emme enää ihmetelleet toistemme ilmestymistä jokaisessa unessa.

"31 lokakuuta, Halloween. Mä ja mun sisko päästään ihan just koulusta" kerron ja eipä aikaakaan kun lauma villejä lapsia ryntää pääovista ulos.

"Wow teillä on paljon enemmän oppilaita kun meidän koulussa" Yoongi naurahtaa samalla etsiessään oppilaslaumasta minua.

Pian, oppilaiden siirryttyä leveämälle alueelle, nuorempi poika ja vanhempi tyttö lähtevät muista erisuuntiin. Viiton ystävääni mukaani lähtien seuraamaan kaksikkoa jotka katoavat koulun taakse.

"Tuu, mä taidan tietää miks me nähdään tämmöstä unta"

Saavumme omakotitaloon, jossa vartuin pienenä. Odotan Yoongin olevan valmis ja kävelemme sisään taloon.
"Tota... tää saattaa vaikuttaa oudolta mutta tää päivä on ollu mulle yhtä tärkee ku se jona sä sait Hollyn. Muttei nii iloisella tavalla" selitän ennen seuraamisen jatkamista

"Teilläpä on täällä synkkä ilmapiiri, ei vaikuta yhtään sun tapaiselta kodilta.." Yoongi kuiskaa jostain syystä, talo oli harmahtava ilman minkäänlaisia väriesiintymiä.

"Joo, meidän vanhemmat on tiukkoja mutta reiluja. Ne ei halunnu meidän talon näyttävän 'joltain sirkukselta'." Hymähdän hieman säpsähtäessä isäni huutoa:

"NYT MOLEMMAT TÄNNE"

Katson kuinka ilmestyn kohti keittiötä kyyneleet silmissäni, isosisko vakavana kävellen edessäni. Siirryn keittiöön jossa huomaan isäni järkyttyneen sekä hieman vihaisen ilmeen.

"KUMPI TÄMÄN VITSAUKSEN ON KIRJOITTANUT?" Isäni näyttää pitkää kirjettä ja pakitan melkein Yoongia päin. Tartun pojan kädestä tuntien saman pelon kuin monia vuosia sitten.

"Hoseok mitä tääl tapahtuu..?"

"I-isä mi-"
"Minä sen kirjoitin. Minusta ihmisillä on oikeus päättää keihin on kiinostuneita eikä se ole muiden asia." Siskoni peittää pienen minun suun kädellään kohdatessaan isämme syttyvät silmät.

"En olis susta uskonu....EN OLIS SUSTA USKONU ETTÄ SÄ KEHTAAT HÄPÄISTÄ VANHEMPASI JA KOKO USKONTOSI SANOMALLA YLPEÄSTI ETTÄ SÄ OLET HOMOSEKSUAALI?! MITÄ HELVETTIÄ SÄ TYTTÖ OOT SAANU PÄÄHÄS SEMMOSTA?!?" Huomaan kuinka tuo ottaa lähimmän esineen ja alkaa lyömään siskoani sillä. Mini-minä yrittää tulla eteen suojellakseen isosiskoaan turhaan, sillä tyttö työntää minut pois
"Hoseok pakene!"

En pysty katsomaan tilannetta enää vaan juoksen pois tuntien kyyneleet ilmestyen silmiini, suuntaan ulos ja kiipeän puumajaan turvaan peläten jotenkin isän löytävän minut.
Tärisen ja tunnen henkeni katkeilevan, tämä oli painajaista. En halua nähdä tuota enää kertaakaan, se sattuu kerta kerralla enemmän..

"Hoseok? Ooksä kunnossa?" Yoongin hiljainen ääni kuului samalla tuon pää ilmestyen puumajan lattiaan tehdystä kolosta, poika kiipesi nopeasti ylös istumaan vierelleni

"Ei, en mä oo.." kuiskaan hiljaa painaen pääni polviin, en todellakaan ollut kunnossa.

"Haluisiksä kertoo mitä tääl on meneillään?"

Hengitän hieman kunnes päätän, että parempi olisi vain kertoa. Päästän kaiken ulos, miksi olin niin peloissani, miksi siskoni suojeli minua isältäni, miksi alunperin kirje oli löytynyt isän käsiin ja miksi tilanne oli näin kireä. Kyynel kuin toinenkin ilmestyi poskilleni samalla kun yritän kuvailla tilannetta tarpeeksi hyvin.

"Eli siis sun isosisko kirjotti kirjeen jossa kerrotiin sen olevan homo, mutta oikeesti se kirje oli sulta. Sä olit vaan niin pieni ja peloissas siitä mitä sun vanhemmat tekis kun ne sais sut käsiin, joten sun isosisko suojeli sua kertomalla kirjeen olevan siltä eikä sulta. Ja kun sä pakenit pois äsken, sun siskos onnistu karkaamaan pois kotoa?" Yoongi varmisti hiljaa yrittäen lohduttavasti kietoa käsiään ympärilleni

"Se muutti meidän sedän luokse, kerto mitä oli meneillään ja mun onnekseni setä piti sekä huolta mun siskosta ja mun salaisuuden. Me olltiin yhteydessä päivittäin koska mä halusin varmistaa mun siskon voivan hyvin.. Mä ajoin mun rakkaan siskon pois kotoa, kaikenlisäksi mä olin niin peloissani että pakotin itteni heteroksi ja valehtelin etten oo tavannu ketään mukavaa tyttöä vieläkään.." änkytän hiljaa sulkiessani vetiset silmäni "T-tähän päivään asti mä en oo kertonu kellekkään että mä tykkään pojista, en edes Taelle.. Pelkään että kaikki ihmiset tuomitsee mut niinkuin mun isä tuomitsi mun siskon.."

Vedän jalkojani lähemmäs itseäni kiertäen tärisevät käteni jalkojen ympärille. Mieleeni ilmestyy kerta toisen jälkeen isäni raivoavat silmät eikä ne lähde pois vaikka kuinka yritän. Yoongin lempeä ja rauhallinen ääni kuitenkin pysäyttää minut, tuo halaa edelleen minua lohduttavasti kasvoillaan huolestuntut ja ymmärtäväinen ilme.

"Mä en tuomitse sua, oot tosi rohkea kun uskalsit kertoo mulle kaiken ton jälkeen. Enkä mä oo kertomassa eteenpäin"...