Hän, joka uneni vei

Luku 5, ainakin yhden yön suoja

Hoseokin näkökulmasta:

Pidän Yoongin kädestä kiinni "Onks kaikki hyvin? Musta näyttää siltä ettet oo kattomas
järvee noin läheltä.." kysyn hiljaa, kuitenkin niin lujaa että tiedän pojan kuulevan. Kun
vastausta ei kuulu, päätän vetää tuon varmuuden vuoksi pois korkeammalta osalta.
Otan hiasta kiinni, vedän sitä ja samalla Yoongia lähemmäksi minua, huomaan jotain jälkiä
tuon pienessä käsivarressa hihan noustessa liikkeestäni. En ole tyhmä, tiesin heti jälkien
olevan viiltelystä, se selittäisi tilanteen ja biisin jonka kuuntelin noin kuukausi takaperin.

Pidän jälleen selvästi minua laihempaa, pienirakenteista poikaa kädestä ja katson tuon toista kättä jossa oli koiran talutushihna. Yoongin vetisistä silmistä sekä kasvoista näkyi epätoivo, haluan todellakin tuntea ja auttaa tätä parkaa, muttei se onnistu jos hän ei itse kerro mikä tilanne on.

"Mä tiiän, me ollaan puhuttu vaan kerran, mutta sä näytät kärsivän. Usko mua, mä haluun auttaa.." Sanon rauhallisesti yrittäen lieventää kynnystä kertomiseen.

"Mulla ei oo enää mitään, matto vedettiin mun alta.. Ne päästi Hollyn karkuun..." Yoongi
sanoi lopulta hiljaa, ääni katkeillen. Huomaan kuinka tuo yrittää parhaansa mukaan pidätellä
kyyneliä edessäni

"Holly on varmaankin sun tai sun läheisen koira mut... ketkä ne? Haluuks kertoo mitä on
tapahtunu?" Jatkan rauhallista kyselyäni samalla kun huomaan pojan tärisevän kylmästä,
hän on varmaankin ollut ulkona kauan. Riisun takkini ja laitan sen Yoongin harteille lämmittämään.

"Ulosottajat... Kukaan ei oo vielä ilmottanut mulle Hollyn mahdollista olinpaikkaa, mä
pelkään että se on..." Tuo kertoo lopettaen kesken, huomaan kyyneleiden ilmestyneen
poskelle ja pyyhkäisen ne varovasti pois. Säälin poikaa liikaa, joten minun on pakko ottaa
hänet lämpimään halaukseen kun tuo näytti tarvitsevansa ystävän tai edes jonkun
lohdutusta. Halaus oli ensin yksipuolinen, pelkäsin järkyttäväni hänet mutta rauhoitun kun tunnen kädet pian ympärilläni.

"Kyllä siitä varmasti ilmoitetaan"

Halauksen loputtua kysyn oliko Yoongilla yöpaikkaa, tuo pudistaa hieman päätään ja mietin hetken. Pian saattaisi jo alkaa hämärtymään joten päätän kysyä:

"Ööö tää saattaa vaikuttaa vähän oudolta, mut mun mielestä meille pitäis mahtuu. Eikä se
oo kaukanakaa täältä joten haluisiks sä tulla meille?.."

Odotan vastausta, poika yrittää avata puhelintaan, mutta se näytä toimivan. Pienen
harkinnan ja arpomisen jälkeen tuo alentuu nyökkäämään.

"No jos mä en oo sulle vaivaksi, ei mulla taida olla muutakaan vaihtoehtoa.. Näytä tietä"
Yoongi sanahtaa hiljaa pyyhkien kuivuneita ja hetki sitten tulleita kyyneleitä hihaansa.
Nyökkään hieman lähtien kävelemään tuon vierellä kohti meidän asuntoamme.

Viestitän nopeasti Taelle kysyen olisiko mitenkään mahdollista jos toisin jonkun mukanani yöksi, loppuun lisään 'tämä ei oo normaali yökylätapaus'. Tottakai ystäväni ymmärtää asiani väärin, sillä pian saan takaisin 'Ahaa, nytkö sä alat iskemäänki tyyppei?;)'
'Hahaa hauskaa hintti, ei vaa tää on oikeesti eri homma. Kyse on siitä teidän koulun
Yoongista ja sillä nyt ei vaan oo kattoo päänsä ylle täksi yöks-_-' Vastaan takaisin vilkaisten
Yoongia joka katseli Hollyn hihnaa.

"Kuules, en oo sanonu mutta mun kämppiksellä, älä huoli sillekkin on okei että sä tuut, mutta siis se on adoptoinu mun tietämättä koiran kans joka kotiutu tänään. Sä voisit pitää siitä" Kerron yrittäen keventää tunnemaa.

"Niinkö? Eikai se oo iso?" Poika kysyy hiljaa mielenkiinto ilmestyen. Kerron matkalla rappusia ylös kaiken koirasta mitä tiedän jonka jälkeen avaan asunnon oven

"Sen pitäiskin kohta ilmestyä"

Suljen oven kun olemme molemmat sisällä ja itse Yeontan kipittääkin jo tervehtimään. Riisun kenkäni ja lasken kameran hyllylle odotellessani Yoongin riisumista. Taehyung eksyi myös eteiseen ja tervehdin tuota virneellä

"Totanoin, moi Yoongi minä oon Taehyung jos oot nähny mua koulus. Pahoittelen jos täällä
on sotkuista mutten kerinnyt oikein siivota" ystäväni esittäytyy hymyillen ystävällisesti.

"ei se haittaa, mähän vaan ilmestyin ilman että sulla oli aikaa sisäistää sitä ja alkaa
siivoamaan.." Yoongi yritti hymyillä takaisin tehdessään tuttavuutta Yeontanin kanssa,
kerrassaan suloista katseltavaa.

Kun olen näyttänyt missä vessa ja kaikki muutkin sijaitsee Yoongi ja Taehyung istahtavat ruokapöytään yrittämään herättää eloon pojan puhelinta. Minä puolestani kokkaan ramenia kolmelle nopeasti, kaikilla varmasti on nälkä. Lasken valmiit kulhot pöyttään ja istahdan vapaalle paikalle. Alamme syömään hiljaisuudessa jonka välillä rikkoo Yeontanin huomionhakuinen vinkaisu Syötyämme itsemme ähkyyn, Tae toteaa että puhelinta pitää kai vaan koittaa ladata. Sitten tuo painuu huoneeseensa etsimään laturia puhelimeen,
meiltä löytyy jostain syystä johtoja jokaiseen laitteeseen.

"Onks sulla vielä kylmä?" Kysäisen Yoongilta siivotessani astianpesukoneeseen astioita.

"On, mutta nyt on jo paljon lämpimämpi.." poika toeaa hinkatessaan käsiään yhteen.

Kipaisen kuitenkin huoneeseeni hakemaan yhden mustan hupparin ja palaan tuon luo.

"Laita tää päälles, yöllä on vielä paljon viileämpää" kehotan ja laitan loput tiskit koneeseen silläaikaa kun Yoongi hivuttautuu jonnekkin piiloon laittamaan huppariani päälle.

Alan laittamaan Yoongille petiä sohvalle samalla kun ystäväni palaa oikean laturin kanssa. Etsin lämmitä täkkiäni ja viskaan sen lopuksi sohvalle. Taehyung ilmoittaa lähtevänsä nukkumaan ja minä sekä Yoongi istahdamme sohvalle.

Juttelemme jotain pientä mitä
katsoisimme, käy ilmi että sama sarja on meillä kesken vieläpä samalta kaudelta. Painan
seuraavan jakson käyntiin ja hautaudumme lämpöön minä viltin alle ja tuo suuren täkin joka sai hänet näyttämään entistä pienemmältä. Illan taittuessa yöksi, nukahdamme molemmat jossainvaiheessa sohvalle, melkein viereen...

Jeps, hyvältä näyttää:3 782 sanaa, noin 700 näyttää jostakin syystä olevan mun perus määrä. Kuiteski Hobi ja Yoongi alkaa nyt vähä tutustuu nii tarinakin edistyy hyvää vauhtia uwu~✒