Hän, joka uneni vei

Mikä sä olisit?

Hoseokin kuudes uni:

Seison talon tasaisella katolla kädessäni vihreä termospullo, katson ympärilleni ja muistan hämärästi seisoneeni tässä aikaisemminkin. Oikeastaan, juuri samaisina hetkinä jos auringonnousua ajatellaan. Suljen silmäni hetkeksi ja avattuani ne uudelleen, istahdan katolle nojaten käsilläni polviini.
"Miks tää uni tuntuu jotenkin tutulta.."

Eipä aikaakaan kun huomaan ilman sumeutuvan, katselen alas kaduille ja huomaan saman hahmon ääriviivat kuin melkein kaksi kuukautta sitten. Kaikki oli muuten samoin kuin ensimmäisessä unessa kun tuon näin, nyt vain koira oli poissa. Emmin pienen hetken pojan kulkiessa kadulla mutta päätän kuitenkin huikata jotain, eihän tämän unen tarvinnut mennä samoin kuin ensimmäisen

"Hei, Yoongi?!" Huudahdan heiluttaen kättäni korkealla, jotta poika huomaisi minut. Saan takaisin vilkutuksen ja katson kuinka tuo katoaa ennenkuin kerkeän sanoa sanaakaan.

"Moi Hoseok" Kuulen selkäni takaa iloisen mutta hiljaisen äänen ja käännyn katsomaan, Yoongi oli onnistunut teleporttaamaan vierelleni

"Mi- hä- sähä.." änkytän osoitellessani kohtaa jossa poika hetki sitten vielä seisoi kadulla, saan takaisin naurahduksen ja leveän hymyn.

"Tää on unta, käytännössä sä voit siis tehä mitä vaan jos sä ajattelet sitä kunnolla"

Nyökkään hieman ja avaan termospulloni. Kaadan meille molemmille mukeihin kuumaa kaakaota ja ojennan toisen pojalle hymyillen pienesti. Juomme rauhassa katsellen auringonnousua, jonka haluaisin kieltämättä oikeassakin elämässä tapahtuvan. On niin paljon asioita mitä haluaisin tämän kanssa tehdä.

"Yoon, tuli tosta teleporttauksesta mielee että mikä supersankari sä haluaisit olla ja miks?" Kysäisen hörpäten mukista. Katseeni kääntyy jälleen poikaan odottaen tuon vastausta

"Ööö.. Varmaan Flash että mä kerkeisin jokapaikkaan suojelemaan sua.." Yoongi sanoo pienesti hymyillen ja tunnen itseni punastuvan.

"Awwws sä oot ihana!" hymyilen nojaten tuohon ja käännämme katseemme taas aurinkoon...