⚡️EDIT FROM 2021: Huonosti kirjoitettu sekä toteutettu, voitte halutessanne lukea omalla vastuulla..⚡️
BTS fanfiction
°
"miks mä edes vaivaudun, ei se mua kuitenkaan huomais"
Hoseok niminen poika on lähtenyt jatkamaan opintojaan kotikylästä suureen...
Katson seinää, mustaa seinää ja annan ajatusteni kulkea vapaana. Silti kaikista aiheesta takerrun siihen, josta seinän väri minua muistutti. Ja kun kerran sen palautan mieleeni, niin vaikeintahan se on unohtaa. Miksei siitä tullut mitään? Olinko koko ajan väärässä?
Tarvitsen jonkun jolle puhua jotain. Ehkäpä se saisi mieleni virkeäksi, tai edes harhautettua ajatukseni? Melkein kuka vain kävisi..
"Kuka sinä olet?" Ääni takanani kääntää pääni automaattisesti. Nostan katseeni maasta ylös, ja huomaan pojan. Enkä vain ihan jotain poikaa, vain pienemmän itseni. Minun kestää hetki vastata kysymykseen, jonka itse kysyin.
"Olen sinä, mutta tulevaisuudesta. Tai no sinä olet menneisyyden minä, miten sen nyt haluaakaan ottaa. Mistä moinen kalpea ilme ja surulliset kasvot?" Utelen hymyillen ystävällisesti. Tätä minä tarvitsin, puheseuraa.
"Mä tarviin apua isoveli, kai saan kutsua sua siksi?"
"Tottakai saat, en keksi mitään järkevämpää" hymähdän hieman ihmeissäni
"Isoveli, mua pelottaa onko mussa jokin vikana. Mä olin ihan normaalisti koulussa ja juttelin kavereiden kanssa. Kaikki oli normaalia, kunnes joku rinnakkaisluokkalainen poika käveli meidän ohi ja valitti jotain sen kaverille. Heti kun näin sen niin mut valtas joku outo, lämmin tunne ja mun kaverit kysy voinko hyvin. Sä tiedät mut, oonko ihan normaali?" Pienen kasvoille oli eksynyt muutama kyynel, jotka pyyhkäisin varoen pois.
"Kyllä, kyllä sä olet. Tajusit vain että sulla oli jotain tunteita sitä poikaa kohtaan, ei mitään sen ihmeellisempää. Kaikki kokee jotain vastaavaa joskus, ja tietenkin on niitä jotka ei tunne mitään tuollaista. Älä ole huolissas, sä tuut kokemaan sen monesti uudestaan"
"Ootko sä kokenut sen jo uudestaan? Oonko mä tulevaisuudessa onnellinen isoveli?"
"Ehh.. olen kokenut kyllä mutta se ei oikein mennyt niinkuin piti. Katsos rakkaus ei ole koskaan sokea, ihmiset ovat ja niin ikävä kyllä kävi. Kumpa voisin muuttaa menneisyyttä ja mennä estämään itteeni jotenkin tai huomata niitä punaisia lippuja jotka ohitin sokeasti."
"Kenestä sä puhut? Pitäiskö mun vältellä jotain?"
"Ei nyt suoranaisesti vältellä, yritä vain varoa mitä teet sen kanssa joka muuttaa selvästi elämääsi. Ja sä tiedät silloin kenestä mä puhun kun sen näet.."
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
