Hän, joka uneni vei

Luku 6, privaatti majatalo

Hoseokin näkökulmasta:

Heräilen aamulla, noh melkein aamupäivästä auringon säteilyyn sohvalla. Yoongi, joka vieressäni yön nukkui oli kadonnut minun nukkuessani. Hieron silmiäni unisena ja kävelen keittiötä kohti
"Huomenta vain sinullekkin" kuulen hiljaisen tervehdyksen Yoongilta itseltään.

"Kauan sä oot ollu jo hereillä?" Kysyn unisena istuessani valmiiksi katettuun pöytään, siinä on kaikenlaista leivänpäälle

"Totanoin semmoset puolitoista tuntii, siitä asti ku Taehyung päästi täällä ääntä" Tuo kertoi kehottaen minua aloittamaan syömisen. Kasaan leivän väliin paistetun kananmunan ja muuta alkaen syömään sitä.

Syötyämme siirrän astioita vuorostani pois katsoen kuinka poika katoaa puhumaan puhelimeen. En kuule paljoa, mutta 'yhden tosi mukavan Hoseokin ja sen kämppiksen Taehyungin luona' jää korviini enkä voi lopettaa hymyilyä. Puhelun loputtua tuo kävelee luokseni.

"Voiksä kirjottaa tohon sun numeron, mun kaveri kysy sitä.." Yoongi kysyy jotenkin suloisen kuuloisella äänellä

"Tottahan toki" naurahdan ja näppäilen numeroni viestiketjuun. Vilkaisen samalla pojan puhelimesta kelloa ja totean olevani pian myöhässä töistä.

"Mä lähen kans tekemään parin tunnin työpäivää, Taen numero on myös tossa, jos tulee jotain asiaa. Vara-avaimen saat tuolta jos haluut lähtee ulos pitemmäksi aikaa" Kerron pinkoessa ovea kohti. Vilkutan hieman hämmästyneen näköiselle Yoongille sulkien oven.

Kiiruhdan alas ja ulos lähimmälle bussi pysäkille, onnekseni kerkeän viimetingassa astumaan sisään ja maksamaan itseni ennenkuin bussi lähtee. Istun vapaalle ikkunapaikalle huokaisten hieman ja tarkistan työntekiöiden ryhmächatin. Kanssani siis vuoroa tekee Yeonjun ja Beomgyu. Painan pysähdysnappia kun huomaan olevani lähellä kahvilaa, joku muukin poistuu kanssani samalla pysäkillä.

Saavun kahvilaan, Beomgyu oli myös paikalla.
"Aina se Yeonjun on myöhässä" naurahdan pojalle joka pyöräyttää silmiään

"Sen kyllä oon huomannu, aina nukkumas"

Työvuoromme alkaa normaalisti, Yeonjunkin eksyy töihin vain vartti myöhemmin. Asiakkaita ei ole paljon joten pystyimme hieman rentoutua välissä, yleensä lomilla kaikki ovat joko paikalla tai jossain muualla auringonlämmössä. Jonkinajan kuluttua puhelimeni alkaa soimaan. Huomaan näytöllä tuntemattoman numeron joten vastaan siihen, olinhan nyt ilman asiakasta

"Hei, Yoongi tässä. Mä sain just puhelun etkä voi uskoa mistä" poika puhelimessa selittää hätäisesti ja kysyn mikä oli homman nimi
"Holly on löydetty eilen yöllä ja viety kenneliin suojaan! Se on elossa!" Yoongi jatkaa ja hymyilen lempeää hymyä vaikkei tuo sitä näekkään.

"Sehän on mahtavaa! Hitto mä en pääse sun kaa ku meillä ei oo mitää taukoo mutta Taella on tähänaikaan. Voin kysyy siltä lähtiskö se sun mukaan" vastaan vilkaisten kelloa

"Jos se viittii nii olis tosi kiva, en haluu yksin lähtee sinne jos jotain huonoa on tapahtunut" tuo kiittää lopetellen hiljalleen puhelun. Hymyilen itsekseni ja lähetän viestin ystävälleni
'Hei, Yoongi sai tietää että sen koira on kunnos ja se on suuntaamas kennelille hakee sitä nii jos viittit nii menisiks sen mukaa? Sullahan on ny ruokataukoki'

Palaan sitten töihin, uusi asiakas oli ilmestynyt ovelle katselemaan ympärilleen. Yritän keskittyä työhöni, enää puolitoista tuntia että tämä neljä ja puolituntia kestänyt vuoroni loppuu. Rauhaisan 45minuutin kuluttua puhelimeni alkaa soida uudestaan. Pahoittelen asiakastani ja pyydän Yeonjunin hoitamaan hänet puolestani. Kävelen takahuoneeseen ja katson puhelinta, tuntematon numero muttei Yoongin. Laitoinhan tuon nimeksi melkeinpä heti 'Yoongi🔥👀'. Nostan puhelimeni korvalle vastaten "Hoseok?" Kului hetken hiljaisuus..