Hän, joka uneni vei

Luku 1, muistatko?

Hoseokin näkökulmasta:

Saamme vihdoin viimeisetkin muuttolaatikot avattua. Olemme reilut kolme kuukautta asuneet jo tässä talossa, mutta siltikään ei ole tullut hyvää hetkeä purkaa laatikkoja loppuun.

Tutkin pahvilaatikkoa jonka päälle oli kertynyt jo hieman pölyä ja naurahdan itsekseni. "Kato, muistaksä tän hetken?" Kysyn näyttäen ystävälleni kuvaa joka on tapahtunut noin seitsemän vuotta sitten.

"Aika hämärästi mutta muistan. Me oltii tossa just ostettu tivolissa hattaraa ja kaikki oli menny hyvin siihen asti kunnes, sä sait loistoidean laittaa sun hattaran mun päähän." Taehyung naurahtaa hieman katsoen kuvaa "Miks mä näytän noin vihaselta?"

Pengon laatikkoa lisää ja totean toista kuvaa näyttäen: "Sä suutuit mulle siitä ja laitoit omas mun päähän."
Taehyung otti hymyillen kuvan jossa meillä molemmilla on hattarat päässä käteensä yrittäen etsiä sen otettua päivää

"Meidän pitää kyllä teettää tästä semmonen seinäkuva" Tuo vitsaili ja minä hymähdän keskittyen laatikkojen tyhjäämiseen.

   Pian huomaan vielä muutaman kuvan jotka olivat kehystetyt mutta pölyiset, joten puhdistan ne pikaisesti. Silmäni jäävät hetkeksi kiinni toiseen valokuvasta jossa minä tuuletan ensimmäistä maaliani jalkapallossa ja Taehyung on innoissaan takanani.

Kuva on vaikka kuinka vanha oletan meidän olevan siinä jotain viisi, mutta silti tuo samainen hetki tuntui nyt eilen tehdyltä. Tunnen hetken ajan kaiken riemun sisälläni uudelleen jonka sain maalin tehtyäni, luulin ilmeisesti silloin että voitaisin jokaisen pelin.

   Havahdun kuitenkin takaisin nykyhetkeen kun kuulen ystäväni huokaisun "Kylläpä tästä tulee kova nälkä!"

Lasken kuvan paikalleen ja virnistän Taehyungille hiukan. "Eihän siitä ole kuin parisen tuntia kun syötiin" vastaan tuolle mutta takaisin saamani ilme kertoo toista

"Pian siitä on viisi ja puoli tuntia. Hoseok, ilta alkaa hämärtää ja huomenna meidän pitää lähteä kouluun." Huokaisen ja nousen ylös

"Jos sinä siirrät tai järjestät mitä purkasimme niin menen tekemään jotain nopeaa syötävää?" Kysyn katsoen ystävääni ja saan myöntävän vastauksen. Katoan keittiöön vaikka se on melkein täysin näkyvillä, sen ja suurimman huoneen eli olohuoneen/eteisen välissä ei ole juurikaan seinää.

Tutkin pikaisesti kaappeja ja harmikseni melkein kaikki on loppu, joudumme siis tyyntymään lämpimiin leipiin. Käännän nopeasti uunin lämpenemään samalla kun alan laittaa leivän siivuja pellille, ladon kinkut, juustot, kurkut ja muut leipien päälle ja laitan uuniin. Huomaan vasta nyt, että olen itsekkin nälkäinen ja väsynyt joten odotellessani kävelen takaisin Taehyungin luokse etten nukahtaisi pystyyn.

"Kun sä pääset huomenna aikaisemmin nii voisiksä käydä ostamas meille jotain? Kaikki mistä voi tehdä ruokaa on ihan just loppu" Kerron väsyneenä.

"Joo voin mä käydä pikaisesti" Taehyung vastaa haukotellen äänekkäästi siirtäen viimeiset asiat paikoilleen. Hetken päästä palaan keittiöön ja otan leivät pois uunista sammuttaen sen.
Viimeinen asia joka nyt kiinnostaisi olisi se että yöllä heräisin palavaan asuntoon.

Laitan muutaman leivän kummallekkin lautaselle ja istun syömään. Ystäväni liittyy pian seuraan kunnes olemme syöneet tarpeeksi.

"Monelta sä lähet huomenna?" Kysyn laittaen loput leivät kaappiin.

"Ömm varmaan joskus kasilta, olis kiva nukkuu edes jotain seitsemän tuntii.." Tuo vastaa nousten seisomaan jaloilleen.

"Mun piti olla huomenna kasilta koulussa mutta kattoo oonko mä edes hereillä silloin. Toivottavasti oon vaikkei se täällä oo niin tarkkaa" Mutisen ummistaen silmiäni.

Sanomme toisillemme hyvät yöt kun molemmat meinasivat pariin otteeseen nukahtaa pystyyn ja menemme omiin huoneisiimme. Vaihdan vielä yövaatteet itselleni ja tarkistan huomisen herätyksen ennenkuin kaadun sängylleni melkein heti nukahtaen.

Luku yksi on valmiss:3 tarinaa tuli 509 sanaa joka on mun mielestä ihan ok määrä. Toivottavasti joku tykkäs tästä ja haluais jatkoo, vaikka sitä tosin teenkin:) Mä en oo varma mitä mä kirjottaisin vielä joten öö pitäkää ihmiset kiva syysloma!~✒️