Hän, joka uneni vei

Kaksi söpöläistä

   Hoseokin neljäs uni:

Kävelen jossain tienvarressa, en tiedä missä olen. Sen ainakin totean etten missään Seoulissa enää, täällä on aivan liian hiljaista semmoiseksi paikaksi. Löydän sivulle vievän soratien, eikä kaukana siitä ollut kaksikerroksinen talo. Kävelen talon pihaan ja tutkin sen edustaa, paikka ei ollut minulle ennestään tuttu. Kävelen empien koputtamaan etuovelle, olinhan vain ilmestynyt tänne.

Oven avaa Yoongi, pitäisikö minun enää yllättyä. Tuo on vallannut uneni jo ennenkuin tiesin näkeväni pojan ensimmäistä kertaa

"Mikä paikka tää on?" Kysyn hieman kummissani katsoen sisätiloja, ne olivat mukavan kotoisia

"No tää kuule on mun koti" Yoongi vastaa esitellen pikaisesti paikkoja. Kyselen jotain muutakin, esimerkiksi eivätkö muut näe meitä, tai jotain tuommoista.

Pikaisen esittelykierroksen jälkeen kuulen oven avautuvan ja huomaan kuinka poika säpsähtää sitä hieman, ovesta tuli joku nainen.

"Tuu, mennään tänne" tämä sanoo napaten minua kädestä ja vie minut olohuoneeseen. Istumme lattialle ja katselen vieraita jotka huoneeseen myös kulkeutuu. Sama nainen tulee melkein samoilla hetkillä kantaen sylissään isoa laatikkoa lahjapaperissa.

"Ooksä tossa?" Minun on pakko kysyä osoittaen kieltämättä suloisen näköistä poikaa koripallovaatteissa ja tuo nyökkää hymyillen. Huoneen seinillä oli koristeita, ilmapalloja ja iso naruun ripustettuja kirjaimia ja numeroita joista muodostui 'Yoongi 12'

"Yoongi tässä on äidin ja iskän lahja sulle"  lempeä ääni sanoo ja kiinnitän lapseen huomion, Yoongin äiti laskee laatikon varovasti alas ja hymyillen katsoo kuinka mini-Yoongi alkaa innoissaan avaamaan pakettia.

"Mä arvaan että siellä on jotain tosi tärkeetä, sen näkee mini-Yoongin ilmeestä" kuiskaan jännittyneenä pojalle

"EIKÄ OIKEESTI IHANA! TÄLLÄSEN MÄ JUST HALUSINKI!"

Katselen kuinka laatikosta ilmestyy pikkuruinen koiranpentu lapsen avulla, en voi kuin olla hiljaa ja katsoa ihastuneena pientä ruskeaa koiraa ja mini-Yoongin rakastunutta ilmettä

"Ihanaa, mä en kestä. Se näyttää nii pieneltä ja sä kans! Te molemmat näytätte niin söpöiltä, kumpa mullaki olis ollu tommonen tilanne joskus" sanon silmät kirkkaina katsellen molempia Yoongeja hymyillen leveästi. Halaan yht'äkkiä poikaa vieressäni enkä halua päästää tuosta irti ihan heti.

"Mä tiiän tälle jo nimenkin, se on Holly. Holly mä teen kaikkeni että sä elät hyvän elämän vanhaksi asti"

Onnekseni Yoongi hivuttaa kätensä pian ympärilleni ja painaa pääni omaani vasten punastuneena, minun on vain niin hyvä olla tuon pojan vierellä. Katselemme kuinka mini-Yoongi alkaa leikkimään varoen Hollyn kanssa, se on edelleen yhtä suloista katseltavaa kuin nykypäivinä..