Mitä tekisit, jos poika/tyttöystäväsi unohtaisi sinut ja kaiken yhdessä kokemanne? Pystyisitkö jättämään hänet, vai tutustuisitteko toisiinne uudelleen, vaikka itse tuntisitkin kumppanisi läpikotaisin?
Mutta todellisuudessa et tuntisi häntä laisinka...
Nyt on viimeinen päivä ennen koulun alkua. Ja minä suutelin Tuomasta eilen. Kahdesti. Uskomatonta, miten huono itsehillintä minulla onkaan.
Me heräsimme nokosiltamme vasta iltapäivällä, mutta onneksi Helena heitti minut autolla kotiin.
Nousen sängylläni istumaan ja hieron silmistäni unihiekat. Eilinen oli kyllä jotain..
Muistan puhelimen, jota minun piti eilen tutkiskella. Siitä saisi paljon tietoa siitä, millainen olen ollut ennen. Jo pelkkä puhelimen taustakuva kertoo paljon ihmisestä.
Katson yöpöydälle. Äiti on onneksi tuonut puhelimeni siihen, eikä minun tarvitse nousta vielä. Otan mustakuorisen iPhonen pöydältä ja avaan sen samantien. Lukitusnäytössä on kuva kahdesta koiranpennusta, joista toinen makaa toisen päällä, ja ne kummatkin nukkuvat. Ihan kiva, mut ei ihan mun tyyliä. Onneksi (?) lukitusta ei ole, ja saan puhelimen salaisuudet suoraan käsiini. Taustakuvana on kuva, josta voin millisekunnin sadasosassa tunnistaa Tuomaksen, vaikka hänellä onkin hiuksia naamansa edessä.
Hoppla! Dieses Bild entspricht nicht unseren inhaltlichen Richtlinien. Um mit dem Veröffentlichen fortfahren zu können, entferne es bitte oder lade ein anderes Bild hoch.
Näytän erilaiselta. Onnellisemmalta ehkä. Kuva on otettu huoneeni peilin edessä. Tuntuu oudolta. Ihan perseestä etten muista mitään!
Ravistelen nämä tuntemukset pois ja avaan heti viestisovelluksen.
500 viestiä.
Se on vähän suhteutettuna siihen, että viimeksi käytin tätä puhelinta kolme viikkoa sitten.
Ylimpänä viesteissä näkyy kiinnitetty luokkamme ryhmä. Avaan sen ja vilkaisen läpi viimeisimmät 20 viestiä. He ovat käyneet läpi jotain läksyjä ja vitsailleet turhista asioista. Ei sanaakaan minusta.
Seuraava keskustelu on Katrin kanssa. Hän oli varmaan paras ystäväni.
