Getting to know my boyfriend

Ero

Onneksi Tuomas ei ole ehtinyt kauas koululta, ja juoksen hänet kiinni etupihan reunalla.
Tartun pojan mustan syystakin reunaan ja hän pysähtyy.
Hengitän syvään yrittäen saada hengitykseni tasaantumaan.
Kun siirryn Tuomaksen eteen, näen hänen itkuiset kasvonsa. Raukka on itkenyt paljon, sen näkee punaisista juovista hänen ihossaan. Hän katsoo maahan nolostuneena.
En yhäkään sano mitään, asetan vain vielä lämpimän käteni pojan poskea vasten.
Viimein hän nostaa katseensa ja katsoo minuun. Voin erottaa hänen silmistään kyyneleet, jotka eivät ole vielä tipahtaneet surullisen lyhyelle matkalleen.
"Älä itke" ,kuiskaan.

Mutta se ei selvästi auta asiaa, koska hänen sulkiessa silmänsä, uusi kyynel tipahtaa hänen oikeaa poskeaan pitkin ja laskee kättäni pitkin.
Tuomas yrittää sanoa jotain, mutta ennen kuin hän ehtii tehdä sen, minä nousen varpailleni ja suutelen häntä.
Sekunnin kuluttua kiedon käteni hänen kaulalleen ja tunnen hänen kylmän kätensä kaulallani.
Maistan kyyneleen.

Kun lopetamme, hymyilen hänelle ja painan kehoni hänen omaansa vasten. Hän laittaa kätensä ympärilleni ja suutelee otsaani.

"Voidaanks vaan lintsata?" ,kysyn.
Kuulen hänen hymähtävän; melkein kuin naurahtavan, mutta ei aivan kuitenkaan.

"Käy mulle" ,hän vastaa vielä hieman itkuisella äänellä.

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Ostin koulun läheisestä S-marketista meille pienen Geisha-suklaalevyn ja päärynä-Juissin. Tuomas sanoi sen olevan lempparinsa.

Kävelemme vierekkäin katua pitkin kohti läheistä puistoa.
Tunnen Tuomaksen käden tärisevän omassani, joten tiukennan otettani.
"Juostaan!" ,hihkaisen ja lähden juoksemaan kovaa vauhtia.
Tuomas jää aluksi taakse nauraen, mutta pitkien jalkojensa ansiosta saa minut pian kiinni.
Värinsä menettäneet lehdet lentelevät askeleideni alla.

Puisto on pieni; kaksi keinua, pieni liukumäki ja puistonpenkki. Mutta täällä me kuulemma leikimme lapsena. Laskimme tuota vanhaa liukumäkeä ja olimme piilosta vieressä olevan pienen koivumetsän kätköissä.

Istahdan keinulle ja tiputan painavan reppuni keinun viereen.
Tuomas istuu viereiselle keinulle.
Suljen silmäni ja huokaisen. Tunnen viileän syystuulen kasvoillani.
Jokin kuitenkin katkaisee hetkeni:
"Mun pitäis kertoo sulle jotain.."

Katson Tuomasta, jonka kasvoilla on vakava ilme.
Tätä olen odottanutkin.

"Mun vanhemmat aikoo erota."

Sulattelen hänen sanojaan.

"Mut.. Helena ja Mattihan on ollu yhessä-"

"..kakskytviis vuotta. Niinpä" ,Tuomas jatkaa.

En voi uskoa, että he tosiaan eroavat.

"En tiiä saisko tätä kysyy, mut miks ne eroo?" ,kysyn varovasti. En halua loukata Tuomaksen tunteita mitenkään.

Hän on hiljaa hetken, eikä hänellä ole aikomustakaan katsoa minuun.

"Isä petti sitä."

Suuni loksahtaa auki.

Mitä.aktuaalista.hevosen.paskaa??

"Tuomas mä oon tosi pahoillani" ,sanon kun osaan taas puhua.

"Ei se sun syys oo, Matti on aina ollu sellanen naistenmies. Mä tavallaan tiesin tän."
Mutta vaikka hänen sanansa ovat aika tunteettomia, tiedän hänen kärsivän. Ei kukaan haluaisi vanhempiensa eroavan, varsinkaan noin pitkän avioliiton jälkeen.

Nousen keinulta ja kävelen hänen eteensä.
Kiipeän hänen syliinsä niin, että kasvomme ovat vastakkain.
Tuomas katsoo yhä maahan ja näyttää surulliselta.
Nostan hänen leukaansa ylospäin ja katson tätä silmiin.
"Mä lupaan olla sun tukena."
Hänen alahuulensa väpättää ja pelkään hänen taas alkavan itkeä.
Estääkseni sen, minä painan huulemme yhteen ja suutelen poikaystävääni niin kuin emme olisi nähnyt toisiamme viikkoihin.

Kietoudun sen päätteeksi hänen ympärilleen. Hän kietoo myös kätensä minun ympärille.
Hengitämme samaan tahtiin, hitaasti ja rauhallisesti.
"Mä ra-" ,Tuomas yrittää sanoa.
Nojaan äkkiä taaksepäin ja painan sormeni hänen huulilleen.
"Älä sano sitä."
Poika näyttää loukkaantuvan vähän.
"Me ollaan tunnettu vasta pari päivää, muista se" ,jatkan.
Hän nyökkää, vaikkakin vähän vastahakoisesti.
Suutelemme vielä kerran ennen kuin nousemme keinusta.

Sitten Tuomas ottaa repustaan harmaan viltin ja asettelee sitä hiekalle keinun viereen. Katson hänen touhuaan hymyillen.
"Onks sulla aina repussa viltti?" ,virnistän.
Tuomas vinkkaa silmää minulle.
"Tälläsiä tilaisuuksia varten."

Mieleeni tulee vielä hauskempi idea.

"Hei, ei jäädä tähän kaikkien katottavaks, tuu!"
Otan reppuni ja juoksen kohti koivumetsää. Tuomas nappaa vilttinsä ja juoksee perääni.