Getting to know my boyfriend

Tappelu

Sitten se tapahtui toisen kerran tänään.

Tuomas astuu pääaulaan vessojen luota.
Vetäydyn nopeasti Alexista irti ja nousen sohvalta.

Mitä mä menin just tekemään?

Ennen kuin huomaankaan, Tuomas on repinyt Alexin ylös sohvalta ja huutaa tälle naama punaisena pitäen tätä paidankauluksesta.
"Ensin sä hajotat mun perheen, ja nyt yrität viiä muijjanki! Mikä vittu sun ongelma on!?"
Pidättelen itkua käsi suuni edessä. Tämä on kaikki syytäni.

"Hullu, päästä irti!" ,Alex yrittää, mutta silloin Tuomas lyö häntä nyrkillä suoraan kasvoihin niin kovaa, että pelkään hänen päiviensä päättyneen.
Mutta Alex vain pyyhkäisee nopeasti kädellään nenästään valuvaa verta pois ja katsoo tuimasti Tuomaaseen.
"Tapellaan sitte" ,hän murahtaa ja näen vain nyrkin heilahtavan.

Sitä jatkuu varmaan minuutti, ja minä yritän säälittävästi huutaa heille jotakin, joka saisi heidät lopettamaan. Mutta turhaan.

Sitten Tuomas iskee Alexia mahan alueelle niin, että poika voihkaisee kivusta ja kaatuu lattialle.
Henkäisen säikähdyksestä.
Mutta Tuomas ei näytä lopettavan siihenkään. Hän astuu Alexin eteen ja näyttää siltä, kuin hän olisi aikeissa potkia raukalta hengen.
Siinä vaiheessa minun on pakko uskaltaa tehdä jotain:
"Tuomas, lopeta!" ,huudahdan tarttuen tätä käsivarresta.
Kyyneleet valuvat silmistäni ja rukoilen hänen tajuavan, mitä oikein tekee.

Tuomas kääntyy puoleeni ja katsoo minua silmiin. Hänen silmissään vallonut viha laantuu ja sen paikalle tulee järkytys, aivan kuin hän olisi lukenut ajatukseni.
"Ei helvetti.." ,hän hengähtää ja astuu askeleen poispäin.
Sitten hän kääntyy ja pakenee paikalta.

Kumarrun Alexin puoleen ja katson hänen verisiä kasvojaan.
"Tää on kaikki mun syytä" ,saan itkun seasta sanottua.
Alex pyyhkii verta suupielestään ja naurahtaa.
"Eiköhän me kummatki oltu siinä ihan yhtä lailla mukana."

Katseeni ajautuu hänen hupparinsa alaosaan, jossa on pieni punainen läikkä.
Kyynel tipahtaa läikän viereen.
Ilman luvan kysymistä, minä nostan hänen huppariaan hitaasti.
Henkäisen ja laitan käden suulleni.
Kyyneleet eivät lakkaa valumasta poskillani.
Pojan oikealla puolella vatsaa näkyy kunnon haava, aika syväkin vielä.
"Sen sormus iski siihen, vittu mikä paskiainen.." ,Alex mumisee.
En voi uskoa, että tämä tosiaan tapahtui. Mutta vaikka minun pitäisi vain olla pettynyt itseeni, olen raivoissani Tuomakselle. Hänen ei olisi tarvinnut viedä tätä näin pitkälle.

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Vein Alexin sairaalaan. Hei saisivat tikata tuon haavan jos se sitä tarvitsee, ja Alex saisi levätä hetken.
Ja minä saisin edes vähän mielenrauhaa.

Tuttu mieslääkäri astuu huoneeseen, jonka sängyllä Alex makaa, ja jonka vierellä minä seison.
"Mitenkäs täällä voidaan?" ,hän kysyy leppoisasti ja astelee vuoteen eteen.
Katson Alexia, joka näyttää hyvin rauhalliselta.
"Ihan jees, ku mul on niin hyvää seuraa" ,hän sanoo ja hymyilee minulle.
Puristan hänen kättään omassani.

"Aivan, aivan.. Tuliko tälle toiselle tappelupukarille haavoja?"

Ajattelen mielessäni tapahtumia. Luulen, ettei pahemmin.

"Ei kai" ,vastaan.

Brendon kirjoittaa jotakin kädessään olevaan lehtiseen.
"Hän taisi todella olla vihainen jostain. Mahtaisitteko jopa tietää, mistä?" ,hän kysyy ja katsoo erityisesti minuun.

Tunnen itseni niin typeräksi.
Enkä halua kertoa, että petin Tuomasta, ja siksi tämä ryhtyi tappeluun Alexin kanssa.

"Ei siitä jätkästä ota selvää" ,Alex onneksi pelastaa tilanteen.

Brendon hymähtää.

"No mutta, haava paranee ajan kanssa. Et voi harrastaa mitään hikiliikuntaa pariin viikkoon."

Vaihdamme hätääntyneen katseen Alexin kanssa.

"Mut, meillä on koristreenit jo perjantaina- Mun on pakko olla siellä!" ,Alex huudahtaa epätoivoisena.

Lääkäri pudistaa päätään ja sanoo:
"Kyllähän sinä siellä paikalla voit olla, mutta et valitettavasti pelaamassa. Olen pahoillani, mutta emme voi ottaa riskejä, että haava repeäisi uudelleen."

Olemme hetken hiljaa omissa ajatuksissamme, kun Brendon jättää meidät kahdestaan huoneeseen.

Minä istun penkille Alexin vierelle ja pitelen yhä häntä kädestä. Pojan ote on heikko.
"Mun elämä on pilalla.." ,hän sanoo aivan hiljaa. Melkein, kuin hän olisi purskahtamassa itkuun.
"Hei, ei tää koko maailmaa kaada. Kahen viikon päästä sä oot parempi ku koskaan" ,yritän kaikkeni piristää häntä.
Mutta Alex on epätoivoinen. Ainoa asia, jota hän rakastaa tehdä, on poissa kahdeksi pitkäksi viikoksi.

Minä lupaan Alexille, että pidän huolen hänestä, ja voin auttaa häntä läksyissä ja myös kotiaskareissa. Hän kertoi, että hänen äitinsä on harvoin kotona.

Mutta yksi asia minua jäi mietityttämään; miksi Tuomas sanoi, että Alex oli syynä heidän perheensä hajoamiseen?