Love on the dark side (Joel x Aleksi)

Luku 3

Joel ja Aleksi olivat ajaneet jo hetken täydessä hiljaisuudessa. Todennäköisesti Joel odotti, että Aleksi olisi aloittanut keskustelun. Aleksi ei puolestaan saanut jostain syystä sanaakaan suustaan, vaikka olisi halunnut. Joka kerta, kun hän yritti sanoa jotain, hän ei sanonutkaan, sillä sanat muuttuivat perhosiksi vatsassa, ja sydämen tykytykseksi rinnassa, joka oli Aleksin mielestä outoa. Aleksi päätti vain esittää olevansa liian keskittynyt ajamiseen, jotta ei joutuisi puhumaan Joelille. Mutta Aleksi ei todellisuudessa katsonut ajotielle. Hän tuijotti Joelia auton etupeilistä, eikä pystynyt kääntämään katsettaan muualle. Peilistä näkyi, kun Joel kurkotti yhtäkkiä kätensä auton takakonttiin. Aleksi kuuli hetken aikaa kolinaa, jonka jälkeen hän näki peilistä, kun Joel nosti auton takakontista yhden Jaffapullon. Sitten Aleksi kuuli sihinää. Juuri sellaista, niinkuin limsapullon korkki oltaisiin avattu. Joel oli toisinsanoen avannut Jaffansa. "Oli kyl paskin vedonlyönti ikinä", Joel sanoi viitaten tekemäänsä suursiivoukseen. "Joo, uskon!", Aleksi sanoi hieman jännittyneellä äänensävyllä, jonka hän yritti parhaansa mukaan peittää. Joel otti hörpyn Jaffastaan. Aleksi yritti peittää outoa hermostuneisuuttaan vitsailemalla. "Mut siis en sanois, että toi ois ollu sun paskin vedonlyönti.", Aleksi sanoi kiusoittelevalla äänensävyllä. "Nimittäin muistatko sä sen ku sä.." Aleksi oli jatkamassa. "Ei vittu, älä pliis muistuta!" Joel keskeytti hieman nolostuneena ja Aleksi näki auton peilistä, kun Joel löi kämmenen otsaansa. Aleksi alkoi nauramaan. Keskustelu alkoi vihdoin tuntumaan Aleksinkin mielestä rennomalta. Joel laski kämmenensä pois otsaltaan ja nauroi hieman. Se sai Aleksinkin hyvälle mielelle. "Mut oikeesti, ei varmaan tainnu olla mikään maailman paras ilta sulla, vai mitä?", Aleksi kysyi naurahtaen. "Sä vaikutit aika vihaselta ollessas tossa pysäkillä", hän sanoi. "Joo ja mä olinki tosi vihanen. Mut en ymmärrä miks raivosin siitä sulle.", Joel vastasi. "Ei se mitään haittaa, kyllä mullaki on välillä huonoi päiviä!", Aleksi kiirehti sanomaan. Aleksi tuijotti edelleen auton peiliä, ja näki kun Joel hymyili. Aleksi hymyili takaisin, vaikka ei ollut varma, näkikö Joel sitä, vai ei. "Mikä sua ärsytti niin paljon?", Aleksi kysyi Joelilta ja kääntyi samalla ajamaan autollaan juuri vastaantulleesta risteyksestä vasemmalle. Joel hörppäsi taas Jaffastaan hörpyn ja vastasi sen jälkeen: "Ei se ees mitään vakavaa ollu". "Mua vaan väsytti hirveesti sen siivouksen jälkeen, ja mul kaiken lisäks oli kylmä", Joel alkoi selittämään. "Nii sit ku meinasin mennä bussiin nii meinasin myöhästyy bussista ja koitin juosta sinne nii mä liukastuin suojatiellä.", Joel jatkoi. "Ja se perkeleen bussikuski sitte päätti tahalteen olla ottamatta mua kyytiin", hän tuhahti, ja jatkoi: "Joten se mua tässä suututti.". "No olipa idiootti bussikuski..", Aleksi sanoi. "Kyl muaki ois ärsyttäny tommonen.", Aleksi jatkoi, ja näki peilistä Joelin ottavan taas hörpyn Jaffastaan. "Ens kerralla jätetään kyl Porko siivoomaan!", Aleksi vitsaili. Sitten he kumpikin nauroivat. "Ai veikkaatko, et se osaa siivota?", Joel sanoi lopetettuaan naurun, mutta alkoi taas nauramaan. Aleksi yritti vastata jotain, mutta ei voinut, sillä hän purskahti heti nauruun yrittäessään puhua. Joel ilmeisesti huomasi asian. "Hei nyt Ale rauhotu vähän!", Joel sanoi ja nauroi samalla itsekkin. "Vai haluutko et ajetaan vahingos ojaan?", Joel kysyi, ja sai Aleksin nauramaan entistä kovempaa. Aleksi ei ollut varma, kenen seurassa hän viimeksi olisi nauranut näin paljon. Mitä ihmettä hän tekisi ilman Joelia, Aleksi ajatteli. Kun Joel ja Aleksi lakkasivat viimeinkin nauramasta, Joel sanoi jotain, joka kirjaimellisestikkin meinasi saada Aleksin ajamaan ojaan. "Mut onneks sä tulit, nii ei mua täl hetkel enää vituta mikään." , Joel sanoi. Hetkinen.. MITÄ? Aleksi ajatteli, ja oli vähällä kääntää vahingossa rattiaan ja ajaa ojaan. Aleksi ei tiennyt mitä sanoa, vaan helahti heti tulen punaiseksi. Mitä ihmettä Joel juuri äsken sanoi? Entä miksi se tuntui niin suurelta asialta Aleksille? Ei Joel todennäköisesti tarkottanut mitään sen suurempaa, kuin sitä, että Aleksin seurassa oli hänen mielestään kivaa olla. Aleksin sydän silti hakkasi erittäin kovaa. Jos Joel piti Aleksin seurasta, voisiko se tarkoittaa että.. ? Aleksi ei ymmärtänyt ajatuksiaan. "Hei me ollaanki jo perillä!", Aleksi tajusi. "Oho", Joel havahtui. "Menipä aika nopeesti", sanoi Joel, ja katsoi ihmeissään ikkunoista ulos ympärilleen. He olivat jo Joelin talon parkkipaikalla! Aleksi sammutti auton samalla, kun Joel laski limupullonsa viereiselle penkilleen ja alkoi avaamaan turvavyötään. "Ainii joo, unohinki kysyy et mitä sä teit tähän aikaan illasta ulkona?", Joel kysyi yllättäen. Kysymys tuli ihan puskista, ja Aleksi meni hiljaiseksi. Kertoisiko totuuden Joelille, vai kuulostaisiko totuus vain oudolta Joelin mielestä? Ehkä hän mielummin kertoo totuuden.