Love on the dark side (Joel x Aleksi)

Luku 14

‘’Muumipeikko, odota!’’, televisiosta kuului. Taustalla soi tuttu muumimusiikki. Sen keskeytti kuitenkin ikävästi Joelin puhelimen ilmoitusääni. ‘’Kuka vittu jaksaa häiritä mun muumien kattomista’’, Joel jupisi itsekseen ja avasi puhelimensa. ‘’Joel’’ ‘’Ooks tulossa’’ ‘’Joel mis oot’’, bändin ryhmässä luki. ‘’Sori mä melkeen unohin’’, Joel kirjoitti. ‘’Cmoon mikä on muka tärkeempää ku perjantaibisse", Olli ihmetteli. Joel nosti katseensa kohti televisiossa pyöriviä muumeja. Muut eivät ymmärtäisi, kuinka hyvä ohjelma Muumit ovat, joten parempi olla kertomatta heille, Joel mietti nauraen. "Nii just Joel tuu jo", "Mä ja Olli ollaan tääl jo", Tommi hoputti. "Mis Ale?", Joel kirjoitti. "En jaksa tulla", Aleksi vastasi hetken päästä. "Älä ale viitti olla tylsä", Niko kirjoitti surullisen emojin kera. "Ale mieti et porko tarjoo juomat", Olli kirjoitti. "En edelleenkään oo tarjoomas mitään", Joonas kirjoitti. "Sähän lupasit", Olli kirjoitti aurinkolasihymiön kanssa. "Mä en luvannu vaa sä kusetit", Joonas vastasi. "Älkää taas riidelkö tost", Aleksi keskeytti ja kirjoitti samalla itkunauruhymiön. "Mä en tuu jos Aleksikaan ei tuu", Joel kirjoitti Ollin ja Joonaksen väittelyn väliin. Väittelyn, joka jatkui Aleksin huomautuksesta huolimatta. "Älä viitti Joel", Tommi kirjoitti. Rehellisesti Joel olisi mielummin tahtonut jäädä kotiin katsomaan Muumilaakson Tarinoita. Ainoa syy, miksi hän tahtoi lähteä baariin oli Aleksi. ‘’Aleksi porko tarjoo sulle parit bisset jos lähet’’, Olli lupasi. ‘’Mis välissä mä noin sanoin??’’, Joonas kysyi. Olli kirjoitti aurinkolasihymiön. ‘’...’’, Joonas kirjoitti. ‘’Paitsi jos ale tulee baariin sil ehdolla nii okei’’, Joonas suostui. ‘’Ale pliis’’, Niko pyysi. ‘’Meil ois tylsää ilman sua ja joelii’’, Niko jatkoi. ‘’No ehkä mä tuun sitte’’, Aleksi kirjoitti. Se sai Joelinkin nousemaan sohvaltaan ja sulkemaan television. Hän pakkasi takkinsa taskuun tärkeimmät tavarat, puki takin päälleen ja kengät jalkaan. Muumilaakson Tarinat saisivat odottaa tänä iltana, Joel ajatteli avatessaan ulko-oven.
    Joel asteli rennosti rappukäytäväänsä. Hän katseli ympärilleen, minkä jälkeen hämmennys valtasi hänet. Katsoessaan naapurissa asuvan Joonaksen ovelle, Joel näki ruusukimpun Joonaksen oven edessä. Mitä hittoa, Joel pohti ja käveli uteliaisuuden vuoksi katsomaan ruusuja. ‘’Porkolle <3’’, ruusujen päällä olevassa paperilapussa luki. Lappu oltiin tekstin perusteella tulostettu koneelta, joten käsialasta ei pystynyt päättelemään lähettäjää. Itse ruusut näyttivät hieman nuukahtaneilta, eikä siltä, että ne olisivat tuoreeltaan kaupasta ostettuja. Ajatus silti oli tärkein, Joel mietti. Tietämättä kuka kimpun oli Joonaksen ovelle tuonut, Joel päätti silti kääntyä lähteäkseen. Kun Joel oli kävelemässä kohti portaikkoa, joku hänen takanaan avasi oven.
     "Ööö..", Joelin selän takaa kuului. Joel kääntyi ja näki Joonaksen, joka katsoi vuoron perään Joelia ja vuoron perään ruusukimppua, kasvoillaan erittäin hämmentynyt ilme. "Joel, mitä vittua tää on?", Joonas kysyi. "Joku on tuonu sulle kukkia", Joel sanoi nauraen. Joonaksen ilme pysyi peruslukemilla. "Olipa hauska pränkki. Ja tosi onnistunukki", Joonas sanoi sarkastisesti. "Mä en oikeesti oo tuonu noita", Joel kertoi. "No kuka sit", Joonas kuulusteli. "Joku joka tykkää susta?", Joel arveli. "No Sherlock", Joonas sanoi sarkastisesti. "Tai sit tää on vaa sun huonosti ajotettu pränkki. Oisit ees tuonu noi sillon ku mä en ois just lähössä baariin", Joonas nauroi. "Usko tai älä mut noi ei oo multa" Joel puolustautui. "Ja lehmät lentää", Joonas vastasi kohauttaen kulmakarvojaan. ‘’Mut ku.. tai ihan sama’’, Joel sanoi turhautuneena. Hän ei tiennyt, kuinka saada Joonas uskomaan, ettei Joel ollut kukkien tuoja. Joonaksen kasvoille levisi ilkikurinen hymy. ‘’Mut ei ollu mikää paska pila. Munki pitää joskus tehä toi jollekki’’, Joonas kehui. Joel oli hiljaa, sillä hän ei edelleenkään ollut kukkien lähettämisen takana. ‘’Nii lähetääks me nyt sinne baariin?’’, Joel kysyi. ‘’Joo! Mut venaa, mä vien nää kukat nopee tonne.’’, Joonas vastasi osoittaen asuntonsa ovea. Joonas avasi oven, nosti kukat rappukäytävän lattialta ja katosi asuntoonsa kukkien kanssa. Joel jäi oven ulkopuolelle odottamaan.
    ‘’Montaks juomaa sä meinaatkaa meille tarjota?’’, Joel vitsaili. Hän ja Joonas kävelivät kohti baaria. Baari olisi enää vain yhden tien päässä. Joonas katsoi Joelia ärsyyntyneenä. ‘’Montako kertaa mun pitää sanoa, että mä en tarjoo juomia kellekkään? Alelle ehkä pari, ku muuten se ei olis tullu tänne.’’, Joonas sanoi kyllästyneen kuuloisena. Joel kuuli takanaan juoksuaskeleita ja kääntyi katsomaan. Hän huomasi, Nikon juoksemassa Joonaksen ja Joelin takaa täydellä vauhdilla suoraan kohti Joonasta. ‘’Böö!’’, Niko sanoi nauraen ja samaan aikaan nappasi kiinni Joonaksen olkapäistä takaapäin. Joonas säikähti ja kiljahti, kuin pieni lapsi. Sen jälkeen hän yhtyi Nikon kanssa nauruun. "Perhana, älä säikyttele tolleen", Joonas nauroi. "Säikytin jo", Niko sanoi ilkikurisesti. Joonas katsoi Nikoa ja pyöräytti silmiään huvittuneena. "Miten menee?", Joel kysyi Nikolta. Niko vilkaisi nopeasti Joelia, mutta jatkoi sen jälkeen Joonakselle juttelemista. Kiitti vaan, Joel mietti huvittuneena. "Mis Ale on?", Joel pohti. "Kuulema tulee kohta", Joonas sanoi ja jatkoi Nikon kanssa keskusteluaan. Miten nuo kaksi pystyivät olemaan noin kiinnostuneita toistensa seurasta? Ihan ku mä ja Aleksi, Joel mietti. Nyt Joelilla välähtikin päässä. Entä jos Joonaksen ja Nikon välit olivatkin, kuin Joelin ja Aleksin? Entä jos Joonas ja Niko olivat ihastuneita toisiinsa? Joel katsoi ilmettä Nikon kasvoilla, kun Niko puhui Joonakselle. Joel oli maailman huonoin tajuamaan rakkauteen liittyviä asioita. Sen Joel silti tajusi, ettei kukaan katso parasta ystäväänsä, kuin Niko katsoi Joonasta. Nikon katseessa oli jotain paljon suurempaa.