Love on the dark side (Joel x Aleksi)

Luku 9

Aleksi seisoi peilinsä edessä eteisessä, ja yritti saada pörröistä hiuspehkoaan edes hieman siistimmäksi. Samalla hän hörppi kahvikupistaan kahvia vikkelään tahtiin. Vaikka Aleksi oli nukkunut viimeiset kaksi yötä huonosti ajatellessaan Joelia, ja itkiessään, hän ei kuitenkaan tahtonut näyttää siltä. Varsinkaan nyt, kun hän oli menossa viettämään elokuvailtaa Joonaksen, Joelin, ja Nikon kanssa. Ehk tää riittää, Aleksi ajatteli katsoessaan hiuksiaan peilin kautta. Hän joi loput kahvinsa, heitti hiusharjan takaisin pöydälle, ja alkoi pukemaan takkia päälleen. Yhtäkkiä ovikello soi. Aleksi avasi heti oven, ja huomasi Nikon seisovan rappukäytävässä. "Mä luulin et sä ootat mua parkkipaikalla", Aleksi ihmetteli. "Sori, en mä jaksanu enää oottaa siel paikallani", Niko nauroi. "Aa", Aleksi nauroi. "Tuutko sä?", Niko kysyi, mutta kiinnitti sitten huomionsa Rillaan, joka oli kuullut ulko-oven käyvän. "Ei hätää, se on vaa Niko!", Aleksi rauhoitteli koiraansa, ja kuuli sen jälkeen Rillan askelten ääniä. Pian hän näki Rillan juoksevan eteiseen Nikon luokse yrittäen hypätä tämän syliin. "Moii!", Niko sanoi koiralle ilahtuneena, ja pörrötti hänen turkkia. Rilla haukkui iloisena Nikolle, ja Aleksi katsoi tilannetta hymyillen. "Me oltiin kyl just lähössä, sori", Niko lässytti Rillalle vetäytyen hieman kauemmas hänestä. Rilla näytti surulliselta. "Ainii!", Aleksi muisti yhtäkkiä, ja juoksi keittiöön. "Mun pitää nopee ruokkii Rilla ennen ku mä lähen", Aleksi sanoi, ja etsi kaapista koiranruokapussin. "Joo ei mitää kiirettä", hän kuuli Nikon sanovan eteisestä. Aleksi kaatoi Rillan ruokakuppiin ruokaa, ja toiseen kuppiin vettä. Sitten hän laittoi ruokapussin takaisin keittiön kaappiin. "Rilla!", Aleksi kutsui tavalliseen tapaan koiraansa syömään, mutta Rilla oli ilmeisesti liian kiinnostunut Nikon päälle hyppimisestä. Tosin ei Rillan kokoinen koira pystynyt hyppäämään aikuisen miehen päälle, Aleksi ajatteli huvittuneena kävellessään takaisin eteiseen. 
  Viimein viiden minuutin kuluttua Aleksi ja Niko onnistuivat sanomaan heipat Rillalle, ja lähtemän ulos ovesta ilman, että koira juoksi innoissaan heidän peräänsä rappukäytävään. "Rilla on oikeesti ihana koira!", Niko kehui Aleksin ja Nikon kävellessä rappukäytävän portaita alas. "No nii on! Se aina sekoo tavatessaa jonku ihmisen", Aleksi sanoi hymyillen. "No äläpä!", Niko nauroi, ja jatkoi lausettaan. "Rommihan ei tyylii koskaan edes välitä jos mä lähen jonnekki", hän selitti. Aleksi naurahti. "No mut Rommi onki kissa", Aleksi muistutti, ja sai Nikon nauramaan. "Joo kissoi ei kyl kiinnosta mikään. Mut ne on silti ihanii", Niko sanoi. "Koirat on kivempii", Aleksi väitti. "En jaksa väitellä sun kaa ku oot väärässä", Niko sanoi leikkimielisesti. "Vaihetaa vaa puheenaihetta?" Aleksi ehdotti samalla kun he kävelivät parkkipaikalle. "Ihan hyvä idea", Niko myönsi. "Miks vitussa tääl taas sataa näin paljon lunta?", Niko kysyi, mutta Aleksi ei tiennyt vastausta. Aleksi käveli Nikon kanssa Nikon autolle, ja Niko alkoi ajamaan autolla kohti Joelin kotia. Aleksi ei ollut varma, selviäisikö tänä iltana itkemättä kertaakaan. Juuri nyt Joelin seurassa oleminen oli Aleksille hankalaa. Pahinta oli, ettei Aleksi pystynyt lopettamaan Joelin ajattelua, vaikka hänen ajatteleminen sattuikin Aleksia erittäin paljon. Hän ei tiennyt, milloin tulisi pääsemään yli Joelista, vai tulisiko koskaan pääsemään. Joelin kohdalla Aleksista oli tuntunut siltä, että Aleksi olisi vihdoin löytänyt elämänsä rakkauden. Nyt Aleksi kuitenkin tiesi, ettei häntä ja Joelia oltu tarkoitettu toisilleen. Ihan sama, kuinka paljon Aleksi Joelia rakastikin. Vaikka Aleksi oli monta kertaa elämässään saanut pakit, se ei koskaan ollut tuntunut Aleksista yhtä pahalta, kuin mitä nyt.

"Eiks niitten pitäny tulla jo viis minaa sitte?", Joel kysyi, ja sieppasi olohuoneensa pöydällä olevasta kulhosta uuden sipsin. "No ei oo noin tarkkaa", Joonas sanoi turhautuneena. "Soitanks mä Alelle?", Joel pohti, ja otti kännykkänsä esiin. Joonas huokaisi syvään, ja otti puhelimen pois Joelin kädestä. "Porko! Anna se tänne! Mä soitan Alelle!", Joel käski. "Mitä ihmettä sä siin hermoilet?", Joonas kysyi. Sitten Joel pysähtyi miettimään asioita. Todennäköisesti hän stressasi vain Aleksin tapaamisen takia. Onneksi Niko oli luvannut pelastaa Joelin kiusallisilta tilanteilta Aleksin seurassa, Joel ajatteli, ja pystyi taas käyttäytymään hieman rauhallisemmin. Joel oli edelleen iloinen siitä, kuinka hyvin Niko oli suhtautunut Joelin tunteisiin Aleksia kohtaan. Välillä Joelia ihmetytti, kuinka innoissaan Niko kyseli Joelilta Aleksista, mutta Joel tiesi, että Niko tarkoitti vaan hyvää. Kaikki tarvitsisi Nikon kaltaisen ystävän elämäänsä, Joel ajatteli ja hymyili. Pian Joel kuuli puhelimen soivan. Joonas antoi Joelin puhelimen takaisin Joelille. "Se on Niko", Joel sanoi Joonakselle, ja vastasi puhelimeen. "Moi!", Joel tervehti Nikoa. "Moi.. Tota..", Niko aloitti, ja nauroi sen jälkeen nolostuneen kuuloisena. "No?", Joel kysyi sitten. "Nii sitä vaa et.. Mikä olikaa sun talon ovikoodi?", Niko kysyi. "Ai ootteks te siel alaovel vai?, Joel kysyi. "Joo", Niko sanoi. "Mut me ei kai Alen kaa muisteta ovikoodii ku me ollaa testattu kaikkee mut mikää ei toimi", Niko jatkoi nolona. Joel repesi nauruun. "Ei vittu Niko! Ei siin ees oo mitää ovikoodii!", Joel sanoi nauraen. Niko meni hämilleen. "Mut..", Niko onnistui sanomaan. Joel huokaisi huvittuneena syvään ja pudisteli päätään. "Oota, Porko tulee avaa teille oven", Joel sanoi ja sulki puhelimen. "Miks mä?", Joonas kysyi Joelin suljettua puhelimen. "Mee jo. Sä haluut kuitenki ihan varmasti nähä Nikon. Kyl mä tiiän.", Joel kiusasi. Oikeasti Joel ei vain jaksanut nousta sohvalta mennäkseen avaamaan ovea kenellekään. "No haistas vittu", Joonas nauroi, nousi ylös, ja lähti avaamaan kerrostalon alaovea Aleksille ja Nikolle. Pian mä nään Aleksin, Joel ajatteli innoissaan, mutta samaan aikaan hermostuneena. 
   Joel odotti hetken aikaa yksin kotonaan, kunnes ovikello soi. Joel kävi avaamassa oven. "Moro!", Joel tervehti iloisena kaikkia, kun Joonas, Niko, ja Aleksi astuivat sisään. "Moi!", Joel sanoi vielä Aleksille, ja yhtäkkiä uskaltautui halaamaan häntä. Halatessaan Aleksia, Joel näki, kun Nikon ilme kirkastui. Niko katsoi Joelia hymyillen, ja näytti Joelille peukkua niin huomaamattomasti, ettei Joelin lisäksi kukaan toivon mukaan nähnyt sitä. Joelin harmiksi Aleksi kuitenkin irrottautui halauksesta mahdollisimman nopeasti pois, ja näytti hämmentyneeltä. Ei helvetti, Joel ajatteli, ja olisi halunnut kaivautua maan alle. Mitä hän ajatteli, kun päätti halata Aleksia? "Moi?", Aleksi sanoi ja meni oudoksi. Joelia nolotti. "Mis kaikki bisset on?", Niko kysyi. "Jääkaapissa", Joel vastasi. Aleksi käveli Joonaksen kanssa jääkaapille. Joel jäi tuijottamaan muutamaksi sekunniksi tyhjää. Vittu mä oon tyhmä, hän ajatteli, ja yhtäkkiä tunsi Nikon taputtavan kevyesti Joelin olkapäätä, yrittäen piristää häntä. "Joel otaks säki yhen tölkin?", Joonas huusi keittiöstä. "Tietty", Joel vastasi. "Porko tuo mullekki yks!", Niko huusi, ja Joel istui Nikon kanssa sohvalle. Hetken päästä Aleksi ja Joonas tulivat pois keittiöstä, ja istuivat sohvalle Nikon ja Joelin seuraksi. Joel katsoi hymyillen Aleksia, mutta lakkasi hymyilemästä heti, kun huomasi kuinka surulliselta Aleksi näytti. Samalta Aleksi oli näyttänyt jo muutaman päivän ajan, ja se huolestutti Joelia erittäin paljon. Tavallisesti Aleksi oli iloinen, ja puhui paljon, mutta viimeisten muutamien päivien aikana Aleksi oli ollut hiljainen, ja omissa maailmoissaan. Joel ei tiennyt, mikä Aleksilla oli, mutta oli liian ujo kysymään Aleksilta asiasta. Joel oli silti päättänyt aikovansa kysyä jossain vaiheessa, sillä ei kestänyt nähdä Aleksia surullisena, tai varsinkaan itkemässä, sillä sitäkin Joel oli joutunut viimepäivinä paljon näkemään. Tuntui, ettei kukaan muu huomannut Aleksin käytöksessä mitään poikkeavaa. Tosin Joel oli ainut, joka tuijotti Aleksia taukoamatta, vaikka yritti kovasti keskittyä muuhunkin, kuin Aleksiin. Joel huomasi Aleksin olevan taas hiljaa, vaikka muut keskustelivat. "Mikä leffa me muuten katotaa?", Joonas kysyi. "En mä tiiä. Mä annoin Nikon päättää", Joel vastasi. Joonas katsoi nyt Nikoa. "No mitä?", Niko kysyi. "Se vaikuttaa joltai paskalta kauhuleffalta.", Niko naurahti. "Mut minkä niminen?", Joonas kysyi. "Sä et haluis kattoo sitä jos tietäisit sen nimen.", Niko sanoi, ja Joonas näytti epäilevältä. "Silmät kii Porko. Mä laitan sen leffan pyörii nyt.", Niko ilmoitti. Joel laittoi kätensä Joonaksen silmien eteen, jotta Joonas ei näkisi mitään. Joonas yritti siirtää Joelin käsiä pois, mutta turhaan. Niko avasi Joelin televisiosta Netflixin, ja etsi elokuvan, jonka he seuraavaksi katsoisivat. Kun Joel katsoi kauhuelokuvan nimeä, hän ymmärsi elokuvan kertovan mustekaloista. Joel nauroi. "Tän takii mä en anna Porkon kuulla tän leffan nimee", Niko kuiskasi Joelin korvaan, käynnistäen samalla elokuvan. Joel katsoi Nikoa pidätellen samalla nauruaan. 
   "Noni, voit avata silmät", Niko ohjeisti, kun elokuvasta oli kulunut jo muutama minuutti. Joel otti kätensä pois Joonaksen silmiltä, ja katsoi Aleksia, joka tuijotti hiljaisena seinää. Aleksi ei näyttänyt keskittyvän elokuvaan, tai mihinkään ympärillään. Suuri huolestuneisuuden tunne valtasi taas Joelin.