Love on the dark side (Joel x Aleksi)

Luku 4

Joel nousi autosta ulos, ja tujotti edelleen Aleksia odottaen vastausta. "No siis..", Aleksi aloitti ja käänsi katseensa tiukasti kiinni rattiin. "Olisin.. halunnu tulla auttaa sua siivoomisessa.", Aleksi sai sanottua, ja tuijotti edelleen ujostuneena rattiaan. Aleksin äänensävystä kuului selkeä epävarmuus. Siitä ei olisi voinut erehtyä kuurokaan. Aleksi uskalsi vilkaista Joelia, ja näki, kun Joel katsoi Aleksia ilahtuneesti. "Toi oli kivasti ajateltu!", Joel sanoi yllättyneellä äänensävyllä. Aleksi vastasi Joelille pienellä ujolla hymyllä ja käänsi taas katseensa pois Joelista. Hänen oli vaikeaa katsoa Joelia silmiin. "Oikeesti kiitti kyydistä", Joel sanoi. "Ois ollu tosi vittumaista oottaa tuol jotain bussia.", Joel jatkoi hymyillen. "En mäkään kyl tiiä mitä tekisin ilman sua", Aleksi onnistui sanomaan, ja tajusi samalla sekunnilla, kuinka tyhmältä oli juuri äsken kuulostanut. "Tai siis oot niin hyvä kaveri mulle, sitä mä meinasin!", Aleksi korjasi äkkiä hätääntyneesti ja meni jälleen punaiseksi. "Ei helvetti!!", Aleksi huusi mielessään. Hän olisi halunnut kaivautua maan alle sillä sekunnilla, mutta ei voinut. Aleksi tunsi, kun sydän hakkasi hänen rintakehässään siihen malliin, että se olisi millä sekunnilla tahansa saattanut murtautua ulos hänen rintakehästään, lähteä irti ja paeta itsekkin tätä noloa tilannetta.. tai vaihtoehtoisesti juosta suoraan Joelin luokse, vaikka Aleksi kielsi ajatuksen itseltään. Aleksi ei tiennyt, oliko hän ikinä sanonut kenellekkän yhtä typerän kuuloista lausetta, kuin mitä äsken sanoi Joelille, ja nyt Aleksia nolotti erittäin paljon. Hän katsoi Joelia, joka hymyili hieman hämillään. "Samat sanat, onneks me ollaan kavereita", Joel sanoi haukotellen. Oliko Aleksi kuulevinaan Joelin äänensävyssä pientä pettymystä? "Vissiin mun on parempi mennä nyt kotiin nukkumaan. Alkaa jo väsyttää sen verran et huhhuh..", Joel totesi seuraavaksi haukotellen lisää ja leikki samalla Jaffapullonsa korkilla pitäen pulloa toisessa kädessään. "Okei, älä liukastu taas", Aleksi nauroi, ja yritti peittää häpeänsä. "Joojoo koitan olla liukastumatta!", Joel sanoi huvittuneesti ja lähti jo kävelemään pois vilkuttaen samalla Aleksille. "Öitä!", Aleksi huusi vielä, kun Joel oli jo kymmenen metrin päässä. Aleksi katsoi, kun Joel käveli jaffapullon kanssa talonsa rappukäytävään ja katosi näkyvistä. Aleksi sulki autonsa ovet ja jäi hetkeksi miettimään äskeistä.

Joel avasi asuntonsa oven ja yritti heittää nahkatakkinsa naulakkoon onnistumatta siinä. Hän riisui lenkkarit ja käveli hyvillä mielin keittöön tietäen, että nahkatakki lojui eteisen lattialla. Joelia ei kiinnostanut nostaa sitä. Hän laittoi puoliksi tyhjän jaffapullon jääkaappiinsa ja sulki jääkaapin oven. "Ainii mun puhelin", Joel mutisi itsekseen, ja haki puhelimensa nahkatakkinsa taskusta jättäen takin edelleen lojumaan lattialle.
Joel oli laittanut puhelimensa latautumaan yöpöydälleen, sammuttanut asuntonsa valot ja ottanut vaatteet pois. Nyt hän käpertyi mukavasti sänkyynsä peiton alle. Hän jäi tuijottamaan pimeän makuuhuoneensa kattoa, eikä saanut unta. Joel ajatteli Aleksia, ja salaa olisi toivonut Aleksin nukkuvan hänen vieressään, mutta ei ollut varma miksi. Joel ja Aleksi olivat aina olleet ystäviä, ja he tulisivat aina olemaan. Siitä huolimatta Joelilla oli viimeaikoina ollut outoja ajatuksia liittyen Aleksiin. "Lopeta!", Joel sanoi itselleen ja läimäytti kämmenellä poskeaan. Hänen ei kuuluisi ajatella noin Aleksista, tai kenestäkään muustakaan miehestä, Joel mietti. Eikä Joelin ja Aleksin välillä edes ollut mitään muuta, kuin ystävyyttä. Niinhän Aleksikin sanoi Joelille aiemmin tänään. Nyt Joel meni onnettomaksi muistellessaan, mitä Aleksi oli äsken sanonut hänelle parkkipaikalla. "Oot niin hyvä kaveri mulle", Aleksi oli sanonut. Nimenomaan, kaveri, Joel ajatteli. Kaveri. Joel ei muutenkaan tiennyt, oliko hän itsekkään ihastunut Aleksiin. Jos oli, hän ei halunnut olla. Joel uskoi olevansa hetero ja niin hän tahtoikin olla. Mitä kaikki muutenkin sanoisi, jos hän tulisi kaapista? Entä mitä Aleksi ajattelisi, jos Joel kertoisi olevansa ihastunut häneen? Vaikka Joel ei tietenkään ollut, Joel mietti yrittäessään edelleen saada unta. Ei hän voisi tykätä miehistä.
"Mä en oo homo.", Joel sanoi mielessään, ja käänsi kylkeään. "Mä en tykkää Aleksista.", Joel yritti vakuuttaa itselleen mielessään. "Aleksi ei tykkää musta. Oikeesti.", Joel jatkoi päässään. "Unohda Aleksi. Ei teiän välillä oo mitään." Joel päätti ajatuksensa, sillä vaipui nyt uneen.

Aleksi istui edelleen liikkumattomassa autossaan, eikä tiennyt miksi ei ollut vielä lähtenyt jatkamaan matkaansa kohti kotia. Hän oli istunut autossaan jo puoli tuntia tekemättä mitään. Ehkä Aleksi oli vain ajatuksissaan. "Miks mun piti kuulostaa niin tyhmältä?", hän kysyi itseltään viitaten asioihin, jota sanoi puoli tuntia sitten Joelille. Aleksia silti vaivasi vieläkin suurempi kysymys. Miksi hän ei enää osannut käyttäytyä normaalisti Joelin seurassa? Nykyään kaikki, mitä hän teki Joelin kanssa ollessaan, oli enemmän tai vähemmän typerää, ja siksi Aleksi olikin alkanut harkitsemaan viimeaikoina kaikkea, mitä hän sanoi Joelille. Se sai Aleksin käyttäytymään entistäkin omituisemmin Joelin lähellä. Toisaalta hän halusi olla Joelin lähellä aina kuin vain oli mahdollista. Siksi hän olisi tahtonut auttaa Joelia treeniksenkin siivoamisessa. Ja sekin vielä, Aleksi mietti ja löi kämmenen otsalleen. Aleksia alkoi nolottamaan yhä enemmän, kun hän pohti mitä kaikkea olisi mielummin voinut väittää Joelille kertoessaan mitä Aleksi teki niin myöhään ulkona. Aleksi mietti vaihtoehtoja. "Kävin nopee kaupassa.", tai "Tulin kaverin luota" olisi kuulostanut paremmalta, kuin totuus, jonka Aleksi kertoi Joelille. Nyt Joel todennäköisesti mietti, miksi Aleksi olisi halunnut siivota treenistä hänen kanssaan. Eihän Aleksi itsekkään tiennyt vastausta siihen. Ehkä oon vaan väsynyt, Aleksi totesi. Nyt hänellä oli edessä vaikea valinta. Ajaisiko autollaan suoraan alimpaan helvettiin, jonne edes lamaannuttavan isolta tuntuva häpeän tunne ei olisi pystynyt seuraamaan häntä? Vai ajaisiko mielummin kotiin nukkumaan? Aleksi käynnisti uudelleen autonsa ja nosti päänsä pystyyn kiinnittäen katseensa eteenpäin. Ehkä lämmin suihku ja makeat yöunet mukavassa sängyssä voittaisivat tällä kertaa helvetin. Varsinkin, kun Aleksi oli alkanut viimeaikoina näkemään unissaan syystä tai toisesta paljon Joelia.