Love on the dark side (Joel x Aleksi)

Luku 6

‘’Mitä aktuaalista vittua?’’, Joel pohti maatessaan sängyllä. Kello oli jo kolme päivällä, ja Joel oli herännyt vasta nyt. Enemmän Joel silti ihmetteli näkemäänsä unta. Hän muisti suudelleensa unessaan Aleksia ja pitäneensä siitä. Mutta miksi? Mikä hitto mua vaivaa, Joel kysyi aivoiltaan. Ehkä olisi parempi aloittaa aamu katsomalla Netflixiä, jotta voisi unohtaa selittämättömät unet, hän ajatteli. Ennen sitä olisi kuitenkin laitettava kahvia kiehumaan. Joel käveli keittiöön. Hän oli hakemassa tietokonettaan keittiön pöydälle, sekä käynnistämässä kahvinkeittimen. Sitten hän tajusi, ettei tietokone ollut siellä, missä sen normaalisti oli tapana olla. Se on vissiin repussa, Joel ajatteli itsekseen, ja käveli eteiseen, jonne eilen luuli jättäneensä reppunsa. Reppua ei kuitenkaan näkynyt missään. Joel yritti etsiä reppuaan kaikkialta, mutta tuloksetta.
   ‘’Ootko nähny mun reppuu siel treeniksel?’’, Joel kirjoitti Joonakselle Whatsapissa juotuaan kahvinsa. Hän nimittäin muisti, että Joonaksen oli tänään tarkoitus käydä treeniksellä Aleksin kanssa. Joel hymyili hieman ajatellessaan Aleksia, mutta lopetti heti tajutessaan asian. Hän katsoi kännykkäänsä, ja huomasi, että Joonas oli lukenut viestin, mutta lähtenyt jo pois paikalta. Joonaksella oli yleensäkkin tapana välillä ignoorata vietejä. ‘’Voi helvetin helvetti!’’, Joel kirosi, ja heitti kahvikupin tiskialtaaseen. Joel käveli eteiseen, puki nopeasti takin päälleen, sujautti puhelimen ja avaimet nahkatakkinsa taskuun ja lähti kävelemään asunnosta ulos. Repun olisi pakko olla treeniksellä, sillä siellä Joel muisti nähneensä repun eilen siivotessaan treenistä. Kävellessään autonsa luokse Joel yritti keksiä, miksi hän aina unohti kaiken kaikkialle ja kaikkialla. Hän ei kuitenkaan tiennyt vastausta kysymykselleen.

Aleksi yritti vedet silmissään pidättää nauruaan Joonaksen vitsille. Hän istui edelleen Blind Channelin treenitiloissa Joonaksen kanssa. Aleksi oli kuitenkin iloinen, että he olivat jo vaihtaneet puheenaihetta johonkin muuhun, kuin Joelin ja Aleksin väleihin. Hän ei olisi juuri nyt halunnut puhua aiheesta, sillä oli itsekkin hämmentynyt tunteistaan Joelia kohtaan. Jos niitä tunteita siis oli, Aleksi mietti. Joonaksen sanat Aleksille olivat kuitenkin saaneet Aleksin itsekkin pohtimaan, mahtoiko hän olla ihastunut Joeliin. En mä voi olla, Aleksi mietti. Joelhan on mies, kuten Aleksikin! Vaikka samasta sukupuolesta pitämisessä ei ollutkaan mitään väärää, Aleksi oli aina ollut hetero ja niin hän tahtoi ollakkin. Ei olisi ollut järkevää mennä ihastumaan Joeliin, Aleksi ajatteli. Vaikkakin niin oli saattanut jo käydä..
   "Huhuuuu???". Aleksi hätkähti niin, että oli pudota ikkunalaudalta havahtuessaan siihen, kun Joonas huitoi kättään Aleksin naaman edessä. "Ai siis.. Häh?", Aleksi kysyi. Hän oli juuri keskittynyt enemmän Joelin ajattelemiseen, kuin Joonaksen kuuntelemiseen. "Vittu sä oot kyl omissa maailmoissas!", Joonas nauroi. "Mut siis pitäskö mennä meille?", hän kysyi Aleksilta. "Öö okei, ihan sama mulle.", Aleksi vastasi ja nousi seisomaan. "Hei ja muista!", Joonas sanoi ja tarttui samalla Aleksin olkapäästä kiinni. 

"Se on ihan fine meille kaikille vaik..", Joel kuuli Joonaksen äänen oven takaa. Joel oli juuri saapunut treenikselle ja kaivoi nyt avaimia taskustaan. Ilmeisesti Joonas ja Aleksi olivat treeniksellä, sillä lukitun treeniksen oven takaa kuului Joonaksen puhetta. Mutta mistä Joonas puhui? Joel ei saanut lauseesta enää enempää selvää, paitsi lauseen lopun: "Oot meille niinku veli silti, muista se.". Joel yritti edelleen kaivaa avaimia taskustaan, mutta pysähtyi uteliaana ihmisenä kuuntelemaan Joonaksen ja Aleksin keskustelua. Tai ainakin yritti saada keskustelusta selvää, mutta tuloksetta.

"Ja vaik ollaan Joelin kaa vanha aviopari, nii jos sä haluut iskee sen nii go for it.", Joonas jatkoi. Sanat lämmittivät Aleksin mieltä. "Kyl mä voin ettii ittelleni vanhan aviopuolison jostain muualtaki.", Joonas naurahti. Aleksi hymyili, mutta otti Joonaksen käden pois olkapäältään ja lähti kävelemään kohti ovea. "Kiitti oikeesti mut enhän mä edelleenkään tiiä tykkäänk-", Aleksi sanoi, mutta keskeytti lauseensa ja meni hiljaiseksi, kun Joonas avasi oven. Aleksi ja Joonas tuijottivat nyt nimittäin Joelia, joka seisoi avaimet kädessään käytävällä.

"Moi!", Joel sanoi iloisena, kun näki Joonaksen ja Aleksin. Joel huomasi Aleksin katsovan Joonasta. "Moi, tota mitäs sä täällä?", Joonas kysyi heti. "Älä viitti, kyl sä näit mun viestit..", Joel vastasi Joonakselle turhautuneena. Aleksi näytti hämmentyneeltä. "Mä tulin siis ettimään mun reppuu", Joel selvensi. Hän katsoi Aleksia ja hymyili. "Mä.. Mä näin sen täällä joo..", Aleksi mutisi ja katsoi jalkojaan. Joel pani merkille, että Aleksi ei selvästikkään ollut oma itsensä. "Mä kanssa!" Joonaskin sanoi. "Oota hetki..", Joonas sanoi ja lähti toiseen huoneeseen, ilmeisesti hakemaan Joelin reppua. Joel ja Aleksi jäivät nyt hetkeksi kahdestaan. Joel katsoi Aleksia, joka edelleen katsoi jalkojaan ja korjasi ilmeisesti hiustensa asentoa. "Miten menee?", Joel kysyi ja yritti esittää mahdollisimman rauhallista, vaikka oikeasti stressasikin ihan vain siksi, että oli Aleksin seurassa. Aleksi näytti pelästyvän kuultuaan Joelin äänen. Sen seurauksena Aleksi pudotti lattialle kännykkänsä, jonka oli juuri ottanut taskustaan. Hän poimi salamannopeasti puhelimensa lattialta, ja näytti nyt nolostuneelta. "Siis totanoin.. Joo siis menee.. Tai.. Siis.. Eiku jooo siis.. Hyvin menee.. joo..", Aleksi sönkötti vastaukseksi naama punaisena. Joelin sisällä riehuva stressi muuttui hetkessä hämmennykseksi. Miksi Aleksi käyttäytyi noin hermostuneesti? Joel päätti kysyä asiasta. "Hei onks kaikki-", Joel oli aloittamassa, kunnes joku keskeytti hänet. "Tääl, ota koppi!", reipas huuto kuului Aleksin takaa. Aleksi ja Joel käänsivät nyt katseensa Aleksin olan taakse. "Porko, jumalauta älä heitä sitä!", Joel huusi, kun huomasi Joonaksen, joka oli nostanut Joelin repun ilmaan heittoa varten. "Vittu mun kone on siel", Joel huusi, mutta Joonas oli jo ehtinyt heittää repun Joelia kohti. Ennen kuin Joel ehti napata reppunsa ilmasta, reppu lensi hienolla kaarella täysillä Joelin päähän. "Ai saatana!!", Joel kirosi saadessaan repusta iskun päähänsä. "Oliks vittu pakko?", Joel ärähti. "Hups..", Joonas sanoi purskahtaen samaan aikaan nauruun. Joel heitti repun selkäänsä ja pyöräytti silmiään. "Heeei älähän nyt", Joonas sanoi. Hän käveli Joelin luokse ja taputti tätä olkapäähän leikkimielisesti. "Ei sun päässä muutenkaa ois mitään suojattavaa nii turhaan sä siin rageet", Joonas nauroi. Joel tuhahti, mutta näytti sen jälkeen Joonakselle keskisormea pienen leikkisän virneen kera. Joonas oli ehkä ärsyttävin ihminen, jonka Joel tunsi, mutta samalla myös Joelin paras kaveri. Ei Joel osannut suuttua Joonakselle melkein mistään. Joonas näytti keskisormea Joelille vielä typerämmän virneen kera, ja Joel vastasi siihen työntämällä keskisormensa lähes kiinni Joonaksen naamaan. "Okei okei älkää tappako toisianne", Aleksi keskeytti nauraen, mutta hänen naamansa oli edelleen punainen ja hermostuneisuus erottui hänen äänensävystään. "Nii just Porko", Joel sanoi virnuillen Joonakselle. "Nii just Porko", Joonas matki typerällä äänensävyllä, mutta selkeästi huvittuneena. Joel näytti hänelle kieltä. "Tuuks sä Joonas?", Aleksi kysyi ja käveli sammuttamaan treeniksen valot. "Mihin te muuten meette?, Joel kysyi kiinnostuneena. Aleksi ei selkeästi osannut taaskaan saada sanaakaan suustaan, vaan alkoi jälleen korjaamaan hiuksiaan. "Me mennää mulle", Joonas vastasi ja käveli samalla Aleksin ohi pörröttäen tämän hiuksia kiusallaan. "Haluutko säki tulla mukaan?", Joonas kysyi Joelilta. "Okei, ei mul oo täs muutakaan", Joel sanoi ja Aleksi näytti tuijottavan Joonasta murhaavasti. Joel oli hämmentynyt, mutta päätti pitää suunsa kiinni. Miksi Aleksi ei tahtonut olla Joelin seurassa?
   "Noni, hei mennää sit", Joonas sanoi Joelille ja Aleksille. Hän lähti kävelemään autolleen nopeaa tahtia. Joelilla ei puolestaan ollut kiire mihinkään, ja hän käveli parkkipaikalla varovasti ja hitaasti kohti omaa autoaan välttääkseen liukastumista, sillä sateen jälkeen parkkipaikan jäinen maa oli tavallistakin liukkaampi. Yhtäkkiä Joel huomasi Aleksin kävelevän hänen vierellään. Joel meni paniikkiin. Voi vittu, voi vittu, hän ajatteli, sillä ei pystynyt taaskaan olemaan rauhallinen Aleksin seurassa. Joel oli ihastunut Aleksiin, ja nyt Joel myönsi sen itselleen. "Tuu jo Aleksi!", Joel kuuli Joonaksen huutavan autostaan. Aleksi juoksi varovasti jäisellä parkkipaikalla kohti Joonaksen autoa, ja hyppäsi kyytiin. Joonas ja Aleksi lähtivät ajamaan edeltä kohti Joonaksen asuntoa. Joel käynnisti oman autonsa, ja lähti ajamaan perään. Hän pohti samalla, miähän tästäkin illasta tulisi, kun hän viettäisi aikaa Aleksin kanssa?